Yhteistreenit
Pidemmän tauon jälkeen sovimme Luolaleijonan klaanin kanssa pitävämme tempputreenit meillä. Tauon pituus näkyi jonkin verran ainakin vieraassa paikassa treenaavissa kissoissa. Jos hyöty halutaan pitää maksimaalisena, tulisi meidän ihmisten siis järjestää säännöllisempiä treenejä :)
Pienen alkusählingin jälkeen Aslan ja Raichu kuitenkin suoriutuivat mielestäni varsin mukavasti muutaman esteen sarjasta. Ohessa kuvat pojista meidän uuden seinän ja estevärien keskellä :)
Ihastelimme Hannan kanssa Aslanin ja Nexun silmiä esteitä vasten. Kyllä tuo vihreä väri vaan korostaa kauniisti niiden silmänväriä <3
Polgara sen sijaan keskittyi huoneeseen tutustumiseen. Jännä oli tunnelma pienellä, mutta lopuksi se rentoutui jo hienosti pöydällä ja esitteli kaunista vartaloaan. Mikä parasta, pikkuinen ei tuntunut olevan lainkaan häiriintynyt niistä hetkistä kun kannoin sitä sylissäni :)
Ihan ovat raajani jumissa matkustamisen jäljiltä...
Enkös olekin sievä pieni kissa?
Nexun ja Fedjan osalta treeni sujui todella hyvin. Aslan ja Raichu kummastelivat menoa kantokopassa. Nexutin tietoisena niiden läsnäolosta kommentoi aina vähän väliä niille, mutta jatkoi kuitenkin esteiden yli hyppimistä. Niin kauan kun kalapaloja virtasi, jatkoi suklaakissa esteiden ylittämistä. Fedja sen sijaan olisi halunnut ensin tutustua muihin kissoihin, mutta suoritti silti kiltisti ja määrätietoisesti esteitä kun nostin sen pöydälle.
Harjoituksen lopuksi annoimme hetken Nexun ja Aslanin tutustua toisiinsa. Aslan toimi kuin unelma, mutta Nexu piti märinää yllä. Tosin se huippuahneena silti haki naminsa melko läheltäkin Aslania. En epäile yhtään että ajan kanssa näistä kahdesta saataisiin kyllä kaverit, sen verran hienosti Aslan puhuu kissaa.
Alakerrassa hoitokissa Vilda on kietonut meitä pikkurillinsä ympärille. Se on ahkera sylikissa ja kuten emonsa, vaatii hellyyshetkensä. Leikki ja koulutus on kivaa ja niihin vastataan kehräämällä :) Silmätulehdus on selvästi paranemaan päin ja toivon kovasti että että ehdimme hetken tutustuttaa sitä toiseen kissaan, ennen kuin neito lähtee omaan kotiinsa.
Pienen alkusählingin jälkeen Aslan ja Raichu kuitenkin suoriutuivat mielestäni varsin mukavasti muutaman esteen sarjasta. Ohessa kuvat pojista meidän uuden seinän ja estevärien keskellä :)
Ihastelimme Hannan kanssa Aslanin ja Nexun silmiä esteitä vasten. Kyllä tuo vihreä väri vaan korostaa kauniisti niiden silmänväriä <3
Polgara sen sijaan keskittyi huoneeseen tutustumiseen. Jännä oli tunnelma pienellä, mutta lopuksi se rentoutui jo hienosti pöydällä ja esitteli kaunista vartaloaan. Mikä parasta, pikkuinen ei tuntunut olevan lainkaan häiriintynyt niistä hetkistä kun kannoin sitä sylissäni :)
Ihan ovat raajani jumissa matkustamisen jäljiltä...
Enkös olekin sievä pieni kissa?
Nexun ja Fedjan osalta treeni sujui todella hyvin. Aslan ja Raichu kummastelivat menoa kantokopassa. Nexutin tietoisena niiden läsnäolosta kommentoi aina vähän väliä niille, mutta jatkoi kuitenkin esteiden yli hyppimistä. Niin kauan kun kalapaloja virtasi, jatkoi suklaakissa esteiden ylittämistä. Fedja sen sijaan olisi halunnut ensin tutustua muihin kissoihin, mutta suoritti silti kiltisti ja määrätietoisesti esteitä kun nostin sen pöydälle.
Harjoituksen lopuksi annoimme hetken Nexun ja Aslanin tutustua toisiinsa. Aslan toimi kuin unelma, mutta Nexu piti märinää yllä. Tosin se huippuahneena silti haki naminsa melko läheltäkin Aslania. En epäile yhtään että ajan kanssa näistä kahdesta saataisiin kyllä kaverit, sen verran hienosti Aslan puhuu kissaa.
Alakerrassa hoitokissa Vilda on kietonut meitä pikkurillinsä ympärille. Se on ahkera sylikissa ja kuten emonsa, vaatii hellyyshetkensä. Leikki ja koulutus on kivaa ja niihin vastataan kehräämällä :) Silmätulehdus on selvästi paranemaan päin ja toivon kovasti että että ehdimme hetken tutustuttaa sitä toiseen kissaan, ennen kuin neito lähtee omaan kotiinsa.
Kommentit
Ne teidän uudet esteet ja seinä olivat tosiaan aivan ihanat itämaisten värejä ajatellen. Suklaat ja ruskeat näyttivät siinä kaikki hyvältä ;)
Aslan on meidän lempeä jättiläinen <3 Ehkä se muuten tykkääkin vain tytöistä? =D Tassu, Polgara, Nexu sekä Aslanin äiti ja toinen sisko ovat kaikki antaneet sille kylmän vastaanoton mutta Aslan on ollut herrasmies, kun taas Fedjasta se ei jostain kumman syystä ole pitänyt.
Laittamalla kissan toistuvasti tilanteeseen jossa se joutuu kohtaamaan vieraan reviirilleen tunkeutuvan kissan se voi vahvistaa ei toivottua käytöstä mutta siinä vaiheessa omistaja voi katsoa peiliin.
Näyttelyissäkään kissani eivät kohtaamalla kohtaa toisia kissoja, tp valinnoissakin käännän kissani toiseen suuntaan ettei sen tarvitse katsoa toista jos se on mahdollista. Nyt ei kuitenkaan puhuta yksin asuvasta kissasta vaan se todella tietää mikä toinen kissa on. Ei puhuta junamatkoista tai ell. käynneistä joissa btw hyvin harvoin asiallista ottaa kissa odotushuoneessa pois boxista.
Se mitä näin Nexusta näytelyissä se toimi niinkuin oikea kissa, leikkaamaton naaras. Kyse ei ollut sen itsetunnosta tai pelosta vaan leikkaamattoman naaraan käytöksesä.Sen nenään tunki miljoonia hajuja. Samoin tätä tekstiä luetaessa en oikein pääse perille mitä ihmettä siltä odotetaan. Olisko realistesempaa odottaa sen olevan vain kissa. Kolleilta esiintyminen ja pullistelu onnistuu paremmin, sen kun ikäänkuin on pakkokin esiintyä edukseen mutta naaras..se ei turhia halua keimailla.
Mä olisin itse vain ylpeä kissastani enkä rasittaisi sitä turhaan.
Toki ymmärrän että Nexu on leikkaamaton ja siksi sille haastavia kokemuksia on hyvä säännöstellä. Kokemukset pyrin pitämään lyhyinä juuri siksi ettei kissa niistä liikaa rasittuisi.
Olen kuitenkin samaa mieltä luolaleijonan kanssa siitä että kokemukset edesauttavat kissan rohkeutta myöhemmällä iällä.
Monen henkilön mielestä kissan kanssa ei esimerkiksi kannata matkustaa tai ottaa sitä mukaan reissuille oman kodin ulkopuolelle. Meillä kissat reissaavat hyvin paljon mukana.
Niinikään meillä on ystäviä, joilla on eläimiä. Kun kaksi eläinperhettä haluaa viettää esimerkiksi juhannusta yhdessä, on hyvin kätevää että eläimet sietävät toistensa hajuja, vaikkei niitä samaan tilaan laitettaisikaan.
Mutta jokaisella on toki oikeus eriävään mielipiteeseensa.
Sen verran on pakko kommentoida että olen erittäin ylpeä kaikista kissoistani. Vaalin niiden hyvinvointia parhaaksi näkemälläni tavalla ja väitän että kaikki kolme ovat hyvin onnellisia lemmikkejä.
Eittämättä tunne kissasi paremmin mutta kunhan ihmettelin lievää epäonnistumisen fiilaria joka ed.kirjoituksestasi koskien Nexun käyttäytymistä tunteeksi tuli. Leikkaamaton naaras siinä missä kollikin saattaa murista ja sihistä näytelyissä, on haluton toimimaan kuten kotona. Eikä siinä ole missään nimessä kyse kissan sosiaalistumisen epäonnistumisesta minusta.
Ei ole tullut 12 vuoden aikana yhtään tilannetta vastaan kissojeni kanssa jossa vieras paikka, lomamatka, ell-reissu ,näyttely, kaverikissatoiminta (vanhainkodeissa, kehitysvammalaitoksissa) tms olisi ollut kissalla ylitsepääsemätön paikka vaikkei alinomaa tilanteita kissalle olekkaan luotu. Joistakin kissoista tähän on enemmän ja toisista vähemmän mutta kissan ehdoillahan siinä tuleekin toimia. Kissoissa on mahtava sopeutumisen piirre ja kissojen perusluonteeseen kuuluu vältellä tappeluita viimeiseen pirtaan asti. Ja tähän vedän rajan itse,kunnioitan kissan kissamaisuutta ja hyväksyn että yksi kissa on ylisosiaalinen ja toinen arvostaa rajaansa enemmän.
Hyvät päivänjakot
Nereidan on tarkoitus olla esillä tulevaisuudessa. Nykyinen sosiaalistamisprosessini on pohjaa tälle. Kaverikissoja sille ei ole tarkoitus hankkia, mutta toivon sen kestävän tulevaisuudessa vieraita hajuja agilityradalla. Pettynyt en ole kissaan, se on upea naaras, jolla on kultainen luonne.