Nexuttimen hääreissukuvia

Taisin olla niin haltioissani eilisestä reissusta Nexun sulhon luokse, että kuvat ovat hieman mitä sattuu laatuisia. Silti haluan esittää muutaman niistä täällä, että pystyisitte paremmin eläytymään kanssani tilanteeseen. Katsokaapa toki komeammat kuvat sulhosta Willicon blogista :)

Pitemmittä puheitta: Hurrrmaavan Pekon ja Nexun ensitapaaminen

Siis apua, missä mä oon ja mitä toi kolli tossa piirittää...
Miten tolla tytöllä on noin pitkä turkki?
Hei, se on mun vessassa...

No on se aika komea vaikka mua vähän jännittääkin
Joo, oon mä komea ja mulla on hienot korvat.
Ja yleisö voisi sitten häipyä!!!

Kaverin ali kulkeminen

Saatiinhan se alittaminen vihdoin ja viimein kuvattua. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä Nexu matkusti tänään sulhon luo. Nyt neiti viettää siellä hanimooniaan muutaman päivän ja sitten jännäillään tulosta. Kuviakin olisi ensitapaamisesta, mutta katsotaan mitä teen niiden kanssa...

Tässä kuitenkin luvattu videopätkä


Fedja oli illalla ihan surkea, kun se ramppasi pitkin taloa ja huuteli Nexun perään. Ronja sen sijaan vain nautti siitä että huomiota oli tarjolla nyt enemmän hänelle. Jännä nähdä miten suhtautuvat pieneen kun se tulee parin päivän päästä takaisin ja vielä jännempi tietysti kuulla miten Nexulla miehelässä menee...

Itse valmistaudun jo henkisesti siihen että ensi vuoden alussa on meillä useamman kuukauden taas kahden kissan talous. Pakko myöntää että kovalle ottaa, siis kehruukoneen pitkä vauvaloma. Nexu kuitenkin on se mun sylin pääasiallinen lämmittäjä. Ronja on enemmän mieheni perään ja Fedja ei ole koskaan ollut mikään sylikissa, vaikka huomionkipeä onkin.

koulutus jatkuu

Nexutin lopetti viimein juoksunsa lauantaina. Tänään se on ottanut takaisin kaikkia niitä leikkikertoja, jotka kiiman aikana jäivät väliin. Riiviöä on kiusannut vuoroin meitä ja vuoroin muita kissoja, niin ettei väsynyt ihminen ole saanut levätä rauhassa.

Lentävä sudenkorento on ihan huippulelu :)
Fedjakin päätti osallistua huiskan saalistukseen, kunnes...
Nexu päätti aloittaa huiskan syömisen ja leikki loppui siihen...

Yritän kovin saada kuvattua kahden kissan temppuja kun Nexu on vielä meillä (ja mahtuu ryömimään Fedjan ali). Kiimat eivät kuitenkaan tee tästä hommasta helppoa, sillä temput vaativat kertaamista ja juuri kun ne saadaan kerrattua esityskuntoon, aloittaa neiti juoksunsa. Nyt siis sormet ja varpaat pystyssä, että tuo temppu saataisiin tällä viikolla nauhalle. Ainakin motivaatio koulutukseen on kissoilla ollut suuri. Myönnän olleeni laiska myös Ronjan ja Fedjan koulutuksessa Nexun kiimojen aikana ja ehkä juuri tuon koulutustauon takia ne ovat kaikki nyt niin innokkaita toimimaan. Kehruukonsertteja siis luvassa, kivakivakiva...

Paikka- tempun käytännön hyötyjä

Kissojen yhteiskuvaukset ovat mielestäni enemmän kuin haastavia. Varsinkin jos potrettiin haluttaisiin kolme eri persoonan omaavaa kissaa kerralla, joista kaksi ei edes malta pysyä paikallaan.

Ainoat luonnolliset kuvat joita useammasta kissasta saa ovat unikuvia, kuten tämä...


Niinpä pohdin olisiko paikka-käsky mennyt niin hyvin perille kahdelle vilkkaammallekin kissalle, että käskyn annettuani voisin ottaa kolme askelta taaksepäin ja räpsäistä kuvan. Ja toimihan se . Hiukan nuo kuvat ovat suurina epätarkkoja, mutta pienempänä sitä ei huomaa (eikä se ole kissojen vika ;)


Tosin Nexua ja Fedjaa oli helpompi kuvata kahdestaan, kun ne viihtyivät lähempänä toisiaan ja Ronja taas oli sitä mieltä että hän odottaa paikallaan pienen hajuraon päässä noista malttamattomista.

Ainoa ongelma tässä oli, että melkein innostuin kuvaamisesta kouluttamisen kärsiessä. Helposti siis olisin jäänyt kuvaamaan kissoja vaikka ne selkeästi olivat jo hienosti ylittäneet tavoitteen samanaikaisesta paikka-käskyn suorittamisesta yhdenkin kuvan jälkeen. Tein siis itselleni lupauksen, että koulutus on tärkeämpää kuin kuvaus, enkä tulevaisuudessa aseta paikallaanoloaikaa liian pitkäksi.

Oma piha paras piha

ilman kylmeneminen on selkeästi vaikuttanut myös kissojen ulkoiluhalukkuuteen. Ronja ja Fedja eivät pyydä ulospääsyä läheskään niin usein kuin kesällä. Kun kisuille tarjottiin ulkoilumahdollisuutta, tuli Nexu ensin vauhdilla mukaan (kuten kaikkialle minne mennään). Sitten se ymmärsi että hui täällä on kylmä.

Lähinnä Nexu istui hetken paikallaan nurmikolla ja meni sitten oven eteen. Ilmoittamaan että nyt pitäisi päästä sisälle.

Fedja viihtyi hyvin omalla pihalla, mutta kieltäytyi etenemästä perinteiselle metsälenkille. Muutoinkin sen liikkuminen pihalla oli huomattavasti varovaisempaa kuin kesällä.

Olisikohan tämä ruoho hyvää?

Tuolla taitaa olla liian märkää ja kylmää...

Ronja oli kisuista ainoa joka uskaltautui lenkkipolulle ja senkin ulkolenkki jäi tosi tiiviiksi. Omalla pihalla Ronja sen sijaan viihtyi hetken, mutta tuli myös vapaaehtoisesti sisälle (mikä on sille uutta). Kuvia Ronjasta ei pimeän yllätettyä valitettavasti saatu.

Esittelynäyttelyn huumaa

Eilen iloitsimme Nexun kanssa viimeisestä lomapäivästä, viettämällä sen Bajavan esittelynäyttelyssä. Nexuhan on jäämässä pitkälle näyttelytauolle pentuesuunnitelmien takia ja olin kyllä tosi onnellinen että vein sen vielä esiintymään yhdessä näyttelyssä.

Esittelynäyttely oli oikein mukava tapahtuma. Sopi omaan ajatusmaailmaani ehkä jopa paremmin kuin rotukissanäyttelyt. Turun lähistöllä olevissa esittelynäyttelyissä meitä tullaan näkemään siis jatkossakin (ainakin kun on taas joku jota esitellä). Voinhan tietysti kantaa myös upean kotikissaherramme johonkin esittelynäyttelyyn, mutta tuota edustusta oletan löytyvän itämaisia pitkäkarvoja enemmän.

Erityinen ilonaiheeni oli tietysti myös epäviralliset agilitykisat, jotka pidettiin näyttelyn yhteydessä. Kisat sujuivat oikein mukavasti. Radalla kävi kokeilemassa yhteensä 14 kissaa ja 4 kania. Tuo kanien läsnäolo näyttelyssä oli muutoinkin oikein positiivista. Näin monia uusia kanirotuja, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Kaneista valitsimme heti voittajan, koska agilityyn tottumattomina, ne olivat ehkä hieman hämillään radasta ja tämä aktiivisin kani julistettiin voittajaksi ylivoimaisella suorituksella 4 pistettä=kaksi estettä, kun muiden kanien suoritukset jäivät pisteittä.

Kissoista finaaliin valittiin 5 nopeinta. Toisinsanoen kaikki radasta 8 pistettä saanutta kissaa. Pomo oli agilitykonkarina kissoista ihan ylivoimainen. Hienosti aktiivinen kissa toimi vieraankin ohjaajan kanssa ja taisi pieni yleisöstä valittu ohjaajakin olla aika iloinen rohkeudetaan tulla ohjastamaan voittajakissaa ;)
Nexutin olikin hyvä kakkonen. Kinkun voimalla, eli ihan houkuttelemalla edettiin haastavassa paikassa. Tällä kertaa kinkku teki tehtävänsä, joskin toiveissani on että jonakin päivänä Nexutin esiintyisi radalla kilpailutilanteessa ihan ilman houkutintakin. Mutta se on sitten joskus, ensin odotetaan pentueet ja sitten vasta keskitytään Nexun kanssa kunnolla temppuihin ja agilityyn. Pohjatyö on kuitenkin jo tehty eli toivottavasti pentuajan opit muistuvat myöhemmin mieleen...

Oli tosi kiva myös tavata IV-kategorian kasvattajia ja harrastajia ja tietenkin hienoja kissoja. Ihan mukavasti kirjakin herätti keskustelua. Innolla jään odottamaan mitä kaikkea kivaa Jan sai kameralla vangittua ;)

Aamu maikkarilla

Osa on jo varmasti facebookista nähnytkin pikapäivityksemme aamun esiintymisestä. Ihan mukavasti meillä meni. Ronja oli täysin oma itsensä ja oli mielenkiintoista huomata että sen käytös oli melko samanlaista studiossa, kuin muissakin vieraissa paikoissa. Hotellissa illalla neiti tosin jaksoi esiintyä pitkän pätkän, mutta olihan siellä toki tila pienempi ja yleisönä vain kaksi sen omaa ihmistä.

Aamulla saavuttuamme studioon, Ronja kiersi ensin minun mukanani hihnassa tilaa ja kun tuli vuoroni mennä maskeeraukseen (joka oli hmm...mielenkiintoista) jatkoi mieheni Ronjan taluttamista ympäri tilaa. Suunnilleen se vakioaika eli 15 minuuttia siltä meni taas tilan tutkimiseen, kunnes se rauhoittui omaan kevythäkkiinsä. Kun lähetys sitten alkoi olimme alussa heti esillä (kun päivän ohjelmaa kerrottiin läpi). Meitä näytettiin aina välillä ja se mitä yleisö ei nähnyt oli Ronjan yritykset käydä tutkimassa kameraa. Olin hyvin onnellinen siitä että itse haastattelu tapahtui hieman kauempana kameroista ;)

Vieressä valmisteltiin aamun kokkiohjelmaa varten lihamyllyllä tavaraa ja seurasin vuoroamme odottaessa mielenkiinnolla, milloin kissa keksii että tuossa on LIHAA. Onneksi Ronja on kotonakin vähiten tuoreruuan perään (kaksi muuta karvaista tunnistaa kyllä lihamyllyn äänen ja säntää heti jalkoihin!). Mylly ja kokki saivat siis olla rauhassa ja pitivät onneksi esiintymisemme ajan taukoa ;)

Itse haastattelun aikana kissa tosiaan oli hyvin rento. Olin tyytyväinen siitä että Ronja toteutti tärkeimmän tehtävänsä: Osoitti että myös kissa voi pärjätä jännittävissä uusissa tilanteissa. Minun mielestäni sen ei olisi edes tarvinnut "toimia" kunhan edusti olemalla oma itsensä :) Tietysti temppujen onnistuminen oli plussaa, vaikka ne eivät ihan kotitasolla toimineetkaan.

Siinä tohinassa unohdin tietysti huudella enemmän kirjan perään, mutta uskon että tämä asia myy kyllä itse itsensä (sen mitä on myydäkseen). Sitä paitsi asiahan on tärkein ;) Tietysti olisin toivonut että he olisivat esittäneet jonkin lyhyen videopätkän tai kuvan (niinkuin oli puhetta), jotta varsinainen koulutustulos olisi ollut paremmin näkyvissä. Toimittajien mielestä itse studiotilanne oli kuitenkin hedelmällisempi. No, saanhan toisaalta itsekin lisättyä niitä videoita YouTubeen muiden nähtäviksi ...

Kotimatkalla kävimme Ronjan kanssa vielä Art Housessa hakemassa muutaman lisäkirjan kotiin ja hurmaamassa toimiston väkeä. Kotiin päästyämme Ronja paineli suoraa päätä päiväunille. Fedja ja Nexu sen sijaan vaativat kovaäänisesti kaikkea sitä huomiota, joka heiltä oli jäänyt väliin. Äitini, joka oli käynyt niitä hoitamassa vinkkasikin tästä jo etukäteen (että oli ollut vaikea päästä pois kun kaksi karvaista pörräsi taukoamatta jaloissa ;)

Niin ja jos joltakin jäi aamun ohjelma väliin, on se löydettävissä nettiversiona maikkarin sivuilta http://www.katsomo.fi/?progId=23107