Yhteistreenit

Pidemmän tauon jälkeen sovimme Luolaleijonan klaanin kanssa pitävämme tempputreenit meillä. Tauon pituus näkyi jonkin verran ainakin vieraassa paikassa treenaavissa kissoissa. Jos hyöty halutaan pitää maksimaalisena, tulisi meidän ihmisten siis järjestää säännöllisempiä treenejä :)

Pienen alkusählingin jälkeen Aslan ja Raichu kuitenkin suoriutuivat mielestäni varsin mukavasti muutaman esteen sarjasta. Ohessa kuvat pojista meidän uuden seinän ja estevärien keskellä :)





Ihastelimme Hannan kanssa Aslanin ja Nexun silmiä esteitä vasten. Kyllä tuo vihreä väri vaan korostaa kauniisti niiden silmänväriä <3

Polgara sen sijaan keskittyi huoneeseen tutustumiseen. Jännä oli tunnelma pienellä, mutta lopuksi se rentoutui jo hienosti pöydällä ja esitteli kaunista vartaloaan. Mikä parasta, pikkuinen ei tuntunut olevan lainkaan häiriintynyt niistä hetkistä kun kannoin sitä sylissäni :)


Ihan ovat raajani jumissa matkustamisen jäljiltä...

Enkös olekin sievä pieni kissa?

Nexun ja Fedjan osalta treeni sujui todella hyvin. Aslan ja Raichu kummastelivat menoa kantokopassa. Nexutin tietoisena niiden läsnäolosta kommentoi aina vähän väliä niille, mutta jatkoi kuitenkin esteiden yli hyppimistä. Niin kauan kun kalapaloja virtasi, jatkoi suklaakissa esteiden ylittämistä. Fedja sen sijaan olisi halunnut ensin tutustua muihin kissoihin, mutta suoritti silti kiltisti ja määrätietoisesti esteitä kun nostin sen pöydälle.

Harjoituksen lopuksi annoimme hetken Nexun ja Aslanin tutustua toisiinsa. Aslan toimi kuin unelma, mutta Nexu piti märinää yllä. Tosin se huippuahneena silti haki naminsa melko läheltäkin Aslania. En epäile yhtään että ajan kanssa näistä kahdesta saataisiin kyllä kaverit, sen verran hienosti Aslan puhuu kissaa.

Alakerrassa hoitokissa Vilda on kietonut meitä pikkurillinsä ympärille. Se on ahkera sylikissa ja kuten emonsa, vaatii hellyyshetkensä. Leikki ja koulutus on kivaa ja niihin vastataan kehräämällä :) Silmätulehdus on selvästi paranemaan päin ja toivon kovasti että että ehdimme hetken tutustuttaa sitä toiseen kissaan, ennen kuin neito lähtee omaan kotiinsa.

Kommentit

luolaleijona sanoi…
Hassua että Polgaraa niin jännitti vieras paikka tällä kertaa. Mutta saatiin me sille ainakin hyvä vieraan paikan kokemus aikaiseksi, kun se rentoutui jo paljon loppua kohti. Pitää pitää treenejä vain vähän useammin niin Polgarallekin käy huone yhtä tutuksi kuin pojille :)

Ne teidän uudet esteet ja seinä olivat tosiaan aivan ihanat itämaisten värejä ajatellen. Suklaat ja ruskeat näyttivät siinä kaikki hyvältä ;)

Aslan on meidän lempeä jättiläinen <3 Ehkä se muuten tykkääkin vain tytöistä? =D Tassu, Polgara, Nexu sekä Aslanin äiti ja toinen sisko ovat kaikki antaneet sille kylmän vastaanoton mutta Aslan on ollut herrasmies, kun taas Fedjasta se ei jostain kumman syystä ole pitänyt.
Jalecat's sanoi…
Niin no minusta Nexu toimii aivan normaaliin tapaan niin näytelyissä kuin kotonaan, puolustaessaan itseään ja reviiriään. Ei kissa ole koira ja tarvitse satunnaisia leikkikavereita. Se on minusta vain stressaamista ja turhaa närän aiheuttamista kissalle.

Laittamalla kissan toistuvasti tilanteeseen jossa se joutuu kohtaamaan vieraan reviirilleen tunkeutuvan kissan se voi vahvistaa ei toivottua käytöstä mutta siinä vaiheessa omistaja voi katsoa peiliin.
luolaleijona sanoi…
Eihän niistä mitään leikkikavereita ole tarkoitus tehdäkään, vaan vain totuttaa siihen että välillä tulee muitakin kissoja näköpiiriin ja etteivät ne tilanteet ole niin kamalia. Vähän samalla periaatteellahan näyttelyihinkin halutaan tuoda kissat ensimmäisen kerran pentuiässä (ja tehdä niistä kokemuksista mahdollisimman positiivisia), että tottuisivat niihinkin tilanteisiin. Helpottaa esim. junassa matkustusta ja eläinlääkärireissuja, kun kissat ovat tottuneet muihinkin eläimiin (meidän pari näyttelyä vuodessa ei ihan riitä totutteluksi).
Jalecat's sanoi…
Jokainen tavallaan. Itse en hae vastaavaa kontaktia kissoilleni enkä siihen usko.

Näyttelyissäkään kissani eivät kohtaamalla kohtaa toisia kissoja, tp valinnoissakin käännän kissani toiseen suuntaan ettei sen tarvitse katsoa toista jos se on mahdollista. Nyt ei kuitenkaan puhuta yksin asuvasta kissasta vaan se todella tietää mikä toinen kissa on. Ei puhuta junamatkoista tai ell. käynneistä joissa btw hyvin harvoin asiallista ottaa kissa odotushuoneessa pois boxista.

Se mitä näin Nexusta näytelyissä se toimi niinkuin oikea kissa, leikkaamaton naaras. Kyse ei ollut sen itsetunnosta tai pelosta vaan leikkaamattoman naaraan käytöksesä.Sen nenään tunki miljoonia hajuja. Samoin tätä tekstiä luetaessa en oikein pääse perille mitä ihmettä siltä odotetaan. Olisko realistesempaa odottaa sen olevan vain kissa. Kolleilta esiintyminen ja pullistelu onnistuu paremmin, sen kun ikäänkuin on pakkokin esiintyä edukseen mutta naaras..se ei turhia halua keimailla.

Mä olisin itse vain ylpeä kissastani enkä rasittaisi sitä turhaan.
Elina V. sanoi…
Ymmärrän että ajatukseni kissan sosiaalistamisen tarpeesta saattaa joku kokea kummallisiksi.

Toki ymmärrän että Nexu on leikkaamaton ja siksi sille haastavia kokemuksia on hyvä säännöstellä. Kokemukset pyrin pitämään lyhyinä juuri siksi ettei kissa niistä liikaa rasittuisi.
Olen kuitenkin samaa mieltä luolaleijonan kanssa siitä että kokemukset edesauttavat kissan rohkeutta myöhemmällä iällä.

Monen henkilön mielestä kissan kanssa ei esimerkiksi kannata matkustaa tai ottaa sitä mukaan reissuille oman kodin ulkopuolelle. Meillä kissat reissaavat hyvin paljon mukana.

Niinikään meillä on ystäviä, joilla on eläimiä. Kun kaksi eläinperhettä haluaa viettää esimerkiksi juhannusta yhdessä, on hyvin kätevää että eläimet sietävät toistensa hajuja, vaikkei niitä samaan tilaan laitettaisikaan.

Mutta jokaisella on toki oikeus eriävään mielipiteeseensa.
Sen verran on pakko kommentoida että olen erittäin ylpeä kaikista kissoistani. Vaalin niiden hyvinvointia parhaaksi näkemälläni tavalla ja väitän että kaikki kolme ovat hyvin onnellisia lemmikkejä.
Jalecat's sanoi…
Joo :D Hyvin sosiaalistettu rotukissan pentu kasvaa tasapainoisena ja sosiaalisena ihan peruselämässä. Jotkut asiat vaan kuuluva kissan perusvietteihin ja niitä ei onneksi ole saatu jalostettua pois tai koiramaiseksi toiminnaksi. Siitä erityinen kiitos äiti maalle koska muuten menettäisimme arvokkaan asian nimittäin kissan.

Eittämättä tunne kissasi paremmin mutta kunhan ihmettelin lievää epäonnistumisen fiilaria joka ed.kirjoituksestasi koskien Nexun käyttäytymistä tunteeksi tuli. Leikkaamaton naaras siinä missä kollikin saattaa murista ja sihistä näytelyissä, on haluton toimimaan kuten kotona. Eikä siinä ole missään nimessä kyse kissan sosiaalistumisen epäonnistumisesta minusta.

Ei ole tullut 12 vuoden aikana yhtään tilannetta vastaan kissojeni kanssa jossa vieras paikka, lomamatka, ell-reissu ,näyttely, kaverikissatoiminta (vanhainkodeissa, kehitysvammalaitoksissa) tms olisi ollut kissalla ylitsepääsemätön paikka vaikkei alinomaa tilanteita kissalle olekkaan luotu. Joistakin kissoista tähän on enemmän ja toisista vähemmän mutta kissan ehdoillahan siinä tuleekin toimia. Kissoissa on mahtava sopeutumisen piirre ja kissojen perusluonteeseen kuuluu vältellä tappeluita viimeiseen pirtaan asti. Ja tähän vedän rajan itse,kunnioitan kissan kissamaisuutta ja hyväksyn että yksi kissa on ylisosiaalinen ja toinen arvostaa rajaansa enemmän.

Hyvät päivänjakot
Katariina sanoi…
Pakko tähän vähän kommentoida. Siis kissahan on tosiaan kissa ja joihinkin asioihin niitä nyt ei vaan voi totuttaa. Joskus ne voivat tottua johonkin joksikin aikaa tai paremminkin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin mutta jos kissasta toiselta tuntuu niin sitten se myös sen ilmaisee, koska se on kissa. Esimerkkinä näyttelyihin sopeutumisesta on meidän Rimpula, jolla jo parisenkymmentä näyttelyä takana. Yhtenä päivänä se on chilli makkara ja toisena päivänä vihaa koko ympäröivää yhteiskuntaa. Se on vaan kissaa ja se sen ilmaisee kun siltä tuntuu. Ei millään pahalla mutta en usko tuollaiseen kaverikissatotutteluleikkiin mutta jokainen taaplaa tyylillään.
Elina V. sanoi…
Mielestäni tätä keskustelua olisi mielenkiintoista jatkaa joko kasvotusten, tai esimerkiksi incatin foorumilla, jolloin se ei ehkä muodostuisi niin pienen porukan jutteluksi.

Nereidan on tarkoitus olla esillä tulevaisuudessa. Nykyinen sosiaalistamisprosessini on pohjaa tälle. Kaverikissoja sille ei ole tarkoitus hankkia, mutta toivon sen kestävän tulevaisuudessa vieraita hajuja agilityradalla. Pettynyt en ole kissaan, se on upea naaras, jolla on kultainen luonne.