Learning by watching

Olen aikaisemminkin ihmetellyt kissojen kopiointikykyä, mutta pitää sanoa että aina se lopulta jaksaa uudelleen hämmästyttää. Aikoinaan Ronjalle ja Fedjalle opetettiin maahan meno tosi monen vaiheen kautta. Harjoitukset olivat järjestelmällisiä ja säännöllisiä. Tavoitteeseen pääsyä palkittiin valmiiksi pilkotuilla pienillä nameilla ja naksutin seurasi mukana jokaisella harjoituskerralla. Uudet asiat opeteltiin aina erikseen ja suljettujen ovien takana.

Nuorimmainen on saanut kärsiä koulutuksessaan siitä tosiasiasta että sille suunniteltuun elämään on kuulunut muutakin kuin perusteellisia koulutussuunnitelmia. Ensin Nexutin oli kiinni omissa hormoneissaan ja kahdessa pentueessaan. Sitten kun se pääsi viettämään hormonivapaata steriloidun kissan elämää, tuli perheeseen pieni ihminen ja varasti leijonanosan kouluttajan arjesta.

Hyvästi koulutussuunnitelmat ja erilliset koulutustuokiot. Virikkeellistäminen siirtyi pääosin kissojen turhautumisen estämiseen aktivointileluilla ja piilotetuilla nameilla. Ainoita varsinaisia koulutushetkiä ovat illan tempputuokiot, joissa kerrataan pääasiassa vanhoja, kissojen jo osaamia temppuja. Läsnä ovat kaikki kolme karvaista samalla kertaa.

Vaan tämäpä ei haittaa nerokasta suklaaoravaa. Se todistaa kouluttajalla vanhan olettamuksen muiden toiminnan tarkkailusta ja sen kautta oppimisesta.

Eli siis Fedja tekee noin ja se saa namia.

kyllä mäkin tämän osaan! Saanko kanssa namia?

Nexu tosiaan on alkanut toistaa joitakin temppuja vanhojen konkareiden perässä, lähinnä vaan katsomalla oppien (ihan muutamaa vaihetta vahvistin). Yhtä varma sen suoritus ei vielä ole kuin muilla, mutta eiköhän sekin ajan kanssa parane.

Eilen tuli todistettua myös koulutushetken tärkeys kissoille. Itselleni ruoka-astioiden täyttäminen tarkoittaa kolmen kissan kärsimätöntä hännystelijälaumaa. Noiden mielestä uuden kuivamuonan kaataminen pusseista metallirasioihin on vastustamattoman ihanaa, siinähän saattaa myös tippua ohi joku murunen. Eilen mieheni teki kyseistä askaretta samalla kuin minä vietin kissojen kanssa illan aktivointihetkeä. Yksikään kolmesta ei tehnyt elettäkään ruuan suuntaan. Itsekseni ajattelin että melkoinen kriteeri tuli kyllä asetettua kun istumis ja tassunanto ohjeiden taustalla ropisi tuore ruoka purkkeihin. Taitaa kuitenkin siinä viriketuokiossa olla nykyisin ihan jotakin muuta taikaa, kuin pelkkä palkkionamien saaminen ;)

Kommentit

diutu sanoi…
Onpa Nexu terävä tapaus.

Katselin vastikään ihastellen Ronjan harjoitteluvideota maahan menosta. Meillä on harjoiteltu tätä temppua pitkään ja hartaasti. Kissa oppi nopeasti menemään alas ja ojentamaan oikean tassun, mutta siihen se jääkin, vasen ei hievahdakaan. Ilmeisesti tämä on vahvasti "oikeatassuinen" tapaus, kun tekee kaikki muutkin tassutemput aina oikealla. [:
Crescendo sanoi…
Moikka! Mielenkiintoinen blogi sinulla, täältä saan kyllä vinkkejä meidänkin talouteen! :)