Maahan menon vaiheita ja häiriöitä koulutuksessa

Kävin mielenkiintoista keskustelua muutaman koiraharrastajan kanssa häiriöiden lisäämisestä koulutukseen. He tuntuivat olevan sitä mieltä että eriyisesti kissan koulutuksessa häiriöiden minimoinnilla on saatu aikaan pattitilanne, jossa kissan oppiminen häiriöiden sietämiseen on tehty mahdottomaksi. Itse taas olen vahvasti sitä mieltä että vaiheittain ja vähitellen kouluttamalla myös kissat saadaan sietämään häiriöitä koulutuksen aikana. Haastavaa häiriöiden mukaantuonti toki on muttei todellakaan mahdotonta.

Itse kokeilin häiriöitä mm. Ronjan kanssa maahan menon harjoitusten yhteydessä. Oheisessa videossa kuvataan maahan menon harjoittelun eri vaiheita ja lopussa myös häiriöiden mukaantuontia.



Mielelläni kuulisin kokemuksiasiitä miten muut kissojansa kouluttavat ovat saaneet lisättyä ulkoisia häiriöitä koulutukseen ja miten nämä kokeilut ovat onnistuneet tai epäonnistuneet..?

Kommentit

Saara sanoi…
Itse aloitin aika nopeasti alun temppuilun jälkeen jättämään telkkarin auki tai harjoiteltiin niin että toinen ihminen vaikka tiskaa ja pesukone on päällä, eli ulkoiset äänet otettiin mukaan melkein alusta.
Lisäksi temppuilen kissojen kanssa aina kun pahaa-aavistomattomia kissoille vieraita ihmisiä on paikalla... Helpot temput kuten kosketuskeppi oikeastaan rauhoittavat Aadaa kun on paljon esim. uusia hajuja ja ihmisiä.

Pääsiäisenä huomasin että sekä Aada että Aamos tekevät helpot temppunsa jos pieniä häiriöitä onkin ilman mitään ongelmia. Eli oman kahden kissan kokemuksella se kuinka paljon häiriöt haittaavat on kissoilla yksilöllistä ja niitä voi pikkuhiljaa totuttaa pois... Tarkoitiko tällaisia ulkoisia häiriöitä kuten äänet ja vieraat ihmiset?

Olen myös opettanut kissoja odottamaan vuoroaan, eli ne osaavat temppuilla vaikka toinen kyttää namia, ja vastaavasti toinen pysyy paikallaan vaikka namia jaetaan vieressä. Ei muuten toimi vielä pitkään aikaan Nannan kanssa...
Elina V. sanoi…
Kyllä nämä ovat Saara niitä ulkoisia häiriöitä. Laajemmin ajateltuna kaikki koulutushetkeen vaikuttavat asiat ovat kriteerejä (myös häiriöt). Mitä enemmän ja mitä vaativampia kriteerejä on, sitä vaikeampi on itse koulutustilanne eläimelle. Alussahan toki tempun oppimisen kannalta tempun eri vaiheet ovat riittäviä kriteereitä, mutta kun jo itse temppu hallitaan, tulisikin näitä ulkoisia kriteerejä (äänet, muut eläimet, tilanvaihdos, uudet ihmiset, ruuan haju, ulkotila, ulkoiset ärsykkeet, kuten huiska yms.) lisätä vähitellen.
Saara sanoi…
Niin ja aina harjoitellessa uusia temppuja yksi häiriö on kaksi muuta kissaa ääntelemässa oven takana, mutta siihen alkavat temppuilijat tottumaan. Itse pidän sitä kyllä onnistumisena kun kissat pääsiäisvieraiden ollessa paikalla temppuilivat ja voittivat pelkonsa ja temppuilivat jopa yhden 14-vuotiaan vieraan kanssa. Meidän kissoilla on varmaan motivaatio temppuilua (ja namia) kohtaan niin suuri että häiriöiden kanssa onnistutaan helpommin... Kokeilen ehkä tuota huiskaa seuraavaksi, se voi olla jo liian haastavaa ainakin aluksi, mutta varsinkin toinen kissa osaa kyllä keskittyä niin hyvin että uskoisin senkin onnistuvan..
Nunt sanoi…
Meillähän on aina mukana se toinen nelijalkainen häiriö, jonka mielestä kissan kouluttaminen on pyhäinhäväistys ja että namit kuuluvat kissan sijasta koiralle.

Tosin tietysti tähän Suvi on jo tottunut, ja varsinainen kissan koulutus toteutuu kuitenkin maatasoa korkeammalla :)