Mietinnässä Suomalaisten kissojen terveys

Paljon tekstiä ja vähän kuvia. Paljon ajatuksenvirtaa...

Olen tässä lähiaikoina käynyt useammassakin kissoihin liittyvässä luentotilaisuudessa. Baileyn kalliista, mutta erittäin mielenkiintoisesta luennosta Tampereella elokuussa taisin teille jo mainitakin. Jos jotakuta kiinnostaa naksutinkoulutus positiivisena palkitsemismenetelmänä eri eläinlajeilla (ja sen sovellukset) ehdotan teitä tutustumaan Karen Pryorin (Baileyn ja Skinnerin kanssa työskennyllyt pioneeri tällä alalla niinikään) kirjaan Don´t shoot the dog.

Tuoreempia luentokäyntejä ovat olleet Heiluvan Hännän järjestämä -Kissojen ongelmakäytös-seminaari helsingissä(luennoitsijana David Appleby) ja tänään kävin Tampereella kissojen terveyspäivillä.

Kissojen ongelmakäytös-seminaari oli oikeastaan nimeltään mielestäni harhaanjohtava. Itse asiassa siellä käsiteltiin enemmänkin kissojen lajityypillistä käyttäytymistä meidän ihmisten rajoittamassa elinympäristössä. Erittäin mielenkiintoinen luento ja paljon hyödyllistä tietoa käyttäytymistieteen osa-alueelta. Samaan luentoon sisältyi pohdintaa kissojen siitoskäytöstä ja ennen kaikkea pentujen sosiaalistamisesta. Näkisin tällä luennoitsijalla olevat paikkansa myös erityisesti aktiivisten rotujen koulutuspäivillä. Monet kissan ns. ongelmakäytöksistä kun ovat meidän ihmisten määrittelemiä, vaikka ne itseasiassa ovat ihan kissan lajityypillistä käytöstä.


Kuvassa David Appleby

Kissojen terveyspäivillä keskityttiin sen sijaan luonnollisesti terveyspuoleen. Pitkälti esiteltiin eri sairauksia ja niiden esiintyvyyttä eri roduilla. Samalla pohdittiin sairauksien periytymistä ja esimerkiksi geenitestien osaa jalostustoiminnassa. Monia periytyviä sairauksia voidaan testata suhteellisen luotettavilla testeillä, joiden näytteet voidaan ottaa ihan kotona pumpulipuikoilla. testejä tutkitaan mm. VGL:n ja Laboklinin laboratorioissa. Vastausten perusteella kasvattajien on sitten helpompi rajoittaa sairauksien yleistymistä omassa kasvatuksessaan (esimerkiksi olemalla käyttämättä kahta sairauskeenin kantajaa, jos kyseessä on resessiivinen eli väistyvä ominaisuus).

Luennon loppupuolella sivuttiin Hannes Lohen -kissan DNA pankki- hanketta. Näytteitä hänelle on lähetetty jonkun verran eri roduista, mutta edelleen näytteille on suurta tarvetta. Näytteiden määrä rotukohtaisesti on luonnollisesti yhteydessä kyseisen rodun kiinnostavuuteen tutkimuskohteena. Itse ainakin näkisin tämän tutkimustyön todella tärkeänä ja aion siksi otattaa näytteet kaikista meillä asuvista kissoista seuraavan eläinlääkärireissun yhteydessä. Huomioikaa siis että tosiaan myös ne kotikissojen näytteet ovat tervetulleita! Itämaisten kissojen omistajien toivon niinikään aktivoituvan tässä asiassa, jotta saisimme tämän kategorian kissoista luotettavaa tutkimustietoa. Niitä itämaisten kissojen näytteitä ei nimittäin aineistossa ainakaan luennolla esitetyn kaavion mukaan ollut mitenkään mainittavasti.

Oman rodun ja kotikissojen ohella toivon toki että muutkin kissarodut aktivoituisivat tämän asian suhteen. Lohen hankkeen lisäksi ei varmaan olisi lainkaan haitallista suunnitella rotuyhdistyksiin (ja suvakiin!) terveyskartoituksia omille roduille. Tämän päiväisellä luennolla vilautettiin jopa mahdollisuutta että SRK:n puolelta saattaisi olla tulossa yleiskaavakepohja, joka olisi sitten rotuyhdistysten muokattavissa.

Loppukevennyskuvat ovat kodin vauhdikkaampien kissojen taidonnäytteitä suhtautumisesta tuliaisiin (jotka tuotiin David Applebyn- luentoreissulta ERY-SYDin pikaisen käynnin tuliaisina)

Kommentit

luolaleijona sanoi…
Nuo terveyspäivät kuulostivat kyllä todella mielenkiintoisilta! Harmi että meillä oli tänään se sovittu meno. Mistähän voisi tarkistaa onko jo antanut geeninäytteen tuohon geenitutkimukseen. Poikien geenit on johonkin tutkimukseen annetu talvena 08-09, oli eri tutkimus varmaan? Tuollaisiin osallistun mielellään, ihan mahtavaa että kissojen geenejä ja terveyttä kartoitetaan!

Mietin samaa, että Applebyn luento oli nimeään laajempi. Toisaalta mielestäni siitä olisi hyötyä myös niiden arempien rotujen kasvattajille (/arempien kissojen omistajille), käsiteltiinhän luennolla myös paljon keinoja joilla kissalle saadaan lisää omaa rauhaa ja tilaa. En oikeastan keksi sellaista kissatahoa joka tuosta ei hyötyisi :D

Kumpikos pallo Fedjalla on käytössä? Meillä lemppari oli se naru, mutta yllätäen Raichu, joka ei palloista tai minttuleluista piittaa pätkääkään, läiskii sitä kissanminttumunaa pitkin asuntoa :)
Elina V. sanoi…
Totta: hyötyä olisi Davidin luennosta tosiaan niiden arempien kissojen omistajille. Tuskin minkään kissarodun varsinaisesti toivotaan olevan arkoja, mutta niitä arempia yksilöitä kyllä läytyy.

Fedjalla on tuossa käytössä ihan se mintuton pallo. minttupalloa en ole niille vielä antanut. Narulelu ei meillä alkuinnostuksen jälkeen ole saanut suurta suosiota, mutta tuota sisalnarua on kyllä jo pätkitty ;)
Sintti. sanoi…
On mahtavaa, että suomesta löytyy niitäkin, jotka ottavat kissat huomioon ja antavat paremmanlaatuista ruokaa, huolehtivat, jopa käyvät luennoilla, jotka kertovat kissoista. Vastuuntuntoisia omistajia tarvitaan lisää. Tekee pahaa katsoa kun kaverin kissa syö latzin tai kitekatin roskanappuloita, kulkee pihalla vapaana, saa vahinkopentuja ja tappelee muiden kissojen kanssa ja yleensä kuolee auton alle tai karkaa eikä tule koskaan takaisin.

Jas sitten kysyisin, mikä laaserpointteri teillä on käytössä?
Mietin, ostaisinko zooplussalta jommankumman:
http://www.zooplus.fi/shop/kissat/lelut/aktivointilelut/196337
TAI
http://www.zooplus.fi/shop/kissat/lelut/aktivointilelut/142636
Mutta mietin, pitääköhän ensimmäisestä paikkaansa tuo "vaaraton silmille". Haluaisin tietää millainen sinulla on ja mistä ostit sen.
Kiitos!
Elina V. sanoi…
Meillä on ihan eläinkaupasta ostettu peruslaser ja sen lisäksi sukulaisen jenkeistä lähettämä eri kuvioiksi vaihdettavissa oleva malli. Näistä suositumpi on peruslaser, koska sen valo on voimakkaampi. Kuvioissa valo hajautuu useampaan kohtaan ja on siksi heikompi (tämä varmaankin vaikuttaa myös siihen ettei ole niin vaarallinen silmiin osuessaan). Suhtautuisin kuitenkin varauksella siihen vaarattomuuteen. Kyllä meillä kumpaakin lelua osoitetaan vaan maata tai seiniä kohden ja tarkkaillaan etteivät kissat tuijota laserin lähdettä. Tämän vuoksi olen jättänyt ostamatta esimerkiksi sen automaattiohjautuvan laserin, vaikka se joskus kätevä olisikin.