Juhannuksen taikaa

Takana on harvinaisen rentouttava juhannus. Koska hoidossamme on vieras kissa jäimme tällä kertaa lähimökille, josta tarpeen tullen on helppo myös palata kotiin.

Mukana oli koko läjä eläimiä, sillä ystävillämme on kaksi kissaa ja koira. Onneksi myös kesäpaikka on suuri, joten eläimet voivat olla sisällä rauhassa aivan oman perhekuntansa kesken. Pihalla mahdollisuuksia tarjoaa kissanhäkki, jossa ulkoilu onnistuu ihmisiä stressaamatta. Eläimille tarjottiin myös mahdollisuus valjasulkoiluun joko vaijerin avulla tai ihan yksitellen ihmisen ja flexin avustamana.

Voi kuinka ihanaa tuo ulkoilu karvaisten kaverien (ja toki ihmistenkin) mielestä oli!

Nexu kulkemassa kukasta kukkaan.


Fedja reippaana lähdössä lenkille.


Ronja olisi voinut könytä ojia loputtomasti, mutta henkilökunnalla tuli raja jossakin vaiheessa vastaan...


Iiro maistaa ruohonkortta ja haistelee suvituulta.


Pietari tutkii pusikkoja.


Niila vahtii meininkiä.

Kaiken tämän ihanuuden keskelle sattui myös kummia. Kesken auringonoton pihalle syöksyi vieras koira. Onneksi koira ei ollut vihainen ja saimme sen helposti kiinni. Kun lähdimme etsimään lähitaloista omistajaa, ilmeni ettei kukaan ollut nähnyt koiraa ennen sielläpäin. Lopulta naapurilla kylässä ollut koiran omistaja havahtui koiran puuttumiseen ja huuteli sitä takaisin. Palautimme koiran, joka sai osakseen haukut. Mitä koira tästä oppi? Ei kannata tulla takaisin kun huudetaan? Toivottavasti tulevaisuudessa vastaavilta tilanteilta vältytään.

Onneksi kissat eivät kuitenkaan liiallisia traumoja tapauksesta saaneet. Koiriin tottuneet Iiro ja Pieta jatkoivat reippaana ulkoilua pienen säikähdyksen jälkeen. Omat kissamme olivat tästä kaikesta autuaan tietämättöminä turvallisessa tarhassaan.

Mökkeilyn lopulla pieni, silmätulehduksensa selättänyt hoitokissa pääsi koittamaan ulkoilua. Rauhallinen maalaisilma maistui sille oikein hyvin hetken ulkoilmaan tutustumisen jälkeen.