Kiimainen kissa


Nexu on meitä tehokkaasti muistutellut millaista on elää leikkaamattoman itämaisen naaraan kanssa. Sillä on siis menossa ensimmäinen kiima pentujen jälkeen. Huuto on jotain ihan omaa luokkaansa, mutta positiivista on se että tällä kertaa kisu pitää kuitenkin taukoja huutamisessaan. Niinikään se osaa keskittyä myös välillä muuhun tärkeään, kuten leikkimiseen. Tämä kaikki poikkeaa kiimakäytöksestä ennen pentuja, jolloin neiti lamaantui täysin kiiman ajaksi.

Kiiman aikana Nereidasta tulee myös super hellyydenkipeä. Kaikki mihin liittyy kissaan koskemista on sen mielestä IHANAA, kuten hampaiden pesu ja kynsien leikkuu. Todella kiltisti tuo tulee muutenkin näihin huoltotoimiin kutsuttaessa, eikä koskaan pistä vastaan. Mutta nyt jos Nexu saisi päättää, leikattaisiin sen kynnet kolme kertaa päivässä.

Huutojensa välissä pieni kissa tuppautuukin vuorotellen kaikkien asukkien seuraan.
Se kiertää vuorotellen minun, mieheni ja Fedjan väliä vaatien huomiota. Fedjalle pitääkin nostaa hattua, sillä ihanan kärsivällisesti kastraattipoju on jaksanut kiimaista kaveriaan huomioida. Viettejä sillä ei kyllä taida olla jäljellä lainkaan. Astumisyrityksiä ei ole ainakaan tietääksemme tapahtunut. Ronjankin viereen tuo suklaakissa yrittää tunkea. Se hupsu tunkee väkisin päätään toistuvasti Ronjan pään alle, vaikka useimmiten saakin osakseen tassunhuitaisun ja närkästyneen poistumisen. Ronja lipaisi jo Nexun häntää useamman kerran ennen kiimaa, mutta nyt tuo huutaminen taitaa olla sille liikaa.

Ohessa vielä hyvin tilannetta kuvaava video


Jatkuva juokseminen on kissan elimistölle raskasta ja koska suunnitelmat Nexun seuraavasta pentueesta ovat puolen vuoden päässä on kissalle tarkoitus aloittaa pillerien käyttö. Niissä on aina omat riskinsä, mutta niin on jatkuvassa juoksemisessakin. Aion kuitenkin ensin seurata juoksujen esiintymistiheyttä (seuraavaan kiimaan) ja konsultoida muutamaa eläinlääkäriä asiasta. Luonnollisesti tällaisesta asiasta sovitaan myös yhdessä kissan omistajan (Eve) kanssa.

Minun on pakko myöntää että kiimainen itämainen on hieman raskas. Pahinta ehkä on kun kissa selkeästi on itse myös rasittunut olotilastaan. Onneksi tuo kiima kuitenkin kestää vain viikon. Ja pian siihen on tulossa pidempi tauko. Tässä vaiheessa on hyvä myös muistuttaa itseään siitä miten uskomaton kokemus oli pentujen elämänalun seuraaminen. Ja mikä ihaninta niiden ja onnellisten uusien omistajien kuulumisia toivottavasti kuulee jatkossakin.

Kommentit

luolaleijona sanoi…
Hih, tässä vaiheessa vielä hymyilyttää tuo video.. katsotaan puolen vuoden päästä uudelleen ;D Mies täällä suunnittelee jo millaiset kuulosuojaimet hän ostaa, ja minä sain videonkatsomisseuraa kahdesta kastraattiklubin jäsenestä - istuivat kuin patsaat molemmin puolin tietokonetta ja kuuntelivat :)
Elina V. sanoi…
Olisikohan muuten pitänyt lisätä varoitus leikkaamattomien urosten omistajille? No ehkä he osaavat itse päätellä jotain otsikosta...

joo katsotaan vaan mitä mieltä ootte puolen vuoden päästä...arvaa vaan viittaanko tähän kommenttiin silloin ;)
Unknown sanoi…
Heh, höpsy katti. <3

Video on varmaan vielä parempi äänillä, työkoneissa ei ole kajareita, joten ääniefektit jäävät seuraavaan katselukertaan. Tiedän kyllä jonkun, jota kotona saattaa kissa-aikuisviihde kiinnostaa. ;))

Kiimaisen kissan sulhanen muuten laskeutui viime yönä turvallisesti Suomen kamaralle ja leipoo nyt tyytyväisenä leipäsiä omassa pikku pesässään Rosan huoneessa. Suloinen tanskalainen hurinaattori. <3
Villasukka sanoi…
Miulla on kaksi leikattua kollia - maatiaisia. Niistä Indyllä on ihan samanalainen (ehkä vähän rrrrrouheampi) ääni kun se haluaa pihalle - auringon paistaessa huutoa saattaa jatkua vartin yhteen menoon ja toistua monta kertaa päivässä. Piki puolestaa on joka ilta ihan yhtä hellyyden kipeä - se ei onneksi huuda yhtä paljoa ja sen äänikin on käheämpi ja vaimeampi.
Unknown sanoi…
Dodiid, nyt on katseltu video äänet päälläkin. Lukijat voi sitten kuvitella tuon äänen 24/7, öisin voimistettuna, vatsanpojasta kumpuavana syvänä sumutorvihuutona ja pääsevät aika lähelle totuutta elämästä mourullaan olevan itämaisen kanssa elämisestä.

Kiitos Elina, kun teet tämän. Niin tärkeää kuin kollikoditkin kasvatuksessa ovat, ei varmaan tule kylliksi kehuttua naaraiden sijoitusperheitä, jotka näitä surkuhupaisia laululintuja jaksavat katsella. Ja niin -ennen kaikkea- kuunnella. :))
Elina sanoi…
juup. Katselin videon ja heti kollipoika Hugo hyppäs viereen katsomaan aikuisviihdettä.
Lendi sanoi…
Huh... Meille riittää Mörrin huuto näin keväisin ;)
Jonna sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jonna sanoi…
Kirotusvire...

Meidän pojista vain Niila tuli katsomaan aikuisviihdettä :)
Annnii sanoi…
Moi ihana kissa sinulla :) aloittelen itsekkin blogin kirjoittamista :) voisitko mitenkään lukaista blogia ja muutenkin voitaisiinko olla ns blogi ystäviä ? ( ei pakko )
henni sanoi…
Voi jestas, miten autuas ilme tuossa kynsienleikkuukuvassa :D "Aaaahh..."