Meillä asuu taas kolme kissaa

Perjantaina koitti viimein kauan odottamani päivä kun lähdimme hakemaan Nexua takaisin kotiin. Porvoossa meitä odotti sanoinkuvaamattoman kaunis näky. Neljä ylisöpöä tabbykissaa samassa pesässä. Söpöiltyään aikansa kameran edessä kaikki pennut ja Nexutin suhtautuivat innokkaasti koulutustuokioon. Tai ei sitä oikeastaan koulutukseksi voi sanoa sillä kolme pentua, Nexutin, Myski ja Kookos muodostivat enemmänkin ympärilläni häärivän kaaottisen yli-innokkaan huomiota vaativan ryppään. Kun tilanteesta poistettiin aikuiset kissat saatiin hommaan edes jotakin järkeä. Vahvistintiheys ei silti ollut toivottua luokkaa kun pennut kilpaa häärivät kosketuskepin ympärillä. katsotaan myöhemmin olisiko videolle tallentunut jotakin havainnollistavaa materiaalia tästä. Yksi asia ainakin on varmaa: kaikissa kolmessa pennussa on paljon intoa temppuiluun. Tästä kertoo jo niiden loistava ruokahalu. Erityisesti pieni Tiku-suklaaneiti tehosti jälleen hurmaustaitojaan. Eve ei ole ainoa jota Mini-Me kieputtaa hiljalleen tassunsa ympärille. Se on aika herttainen pakkaus ja kuten lempinimi kertoo, kuin pieni emonsa kopio. Kun tuli aika lähteä kodin suuntaan, minulle tuli ihan kamala kehdonryöstäjäolo. Pohdin miten voin viedä emon pennuilta? Tiesin että pennut 12 viikkoisina monta kertaa jo lähtevät uusiin koteihinsa. Silti tuntui pahalta kun asia toimi nurinkurin, pennut eivät lähteneetkään ensin uusiin koteihinsa. Asiaa ei yhtään helpottanut se että Mini-Me Tiku päätti huudella emolleen, kun tämä oli astellut kantokoppaan. Kun Nexu vielä aloitti huutaisen heti kun olimme astelleet ovesta ulos, olin varma että käännymme viimeistään helsingin kohdalla viemään kissaa takaisin pentujensa luokse. Huutoa ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Siinä hetkessä kun auton ovi sulkeutui ja Nexu pääsi turvavyövaljaissa syliini, se rauhoittui. Koko matka Turkuun oli rauhallinen kun kisu nukkui tyytyväisenä sylissäni.

Tarkoitus oli ollut kotona laittaa Nexu ensin yksin koulutushuoneeseen jomman kumman ihmisen kanssa. Feliway oli hurrannut kotona jo useamman päivän ja tarkoitus oli muutenkin tehdä uudelleen tutustuttaminen hitaasti, mutta varmasti. Kun Nexun kantokoppa liikkui yläkertaan, Fedja juoksi sinne hirmuisella spurtilla. Koska murinaa ei kuulunut kopasta eikä fedjasta, päätimme päästää sen suoraan samaan huoneeseen Nexun kanssa. Nexu asteli häntä pystyssä ulos kopasta. Fedja sen sijaan oli aluksi hieman varautunut. Se tarkkaili Nexua hieman kauempaa, kävi pari kertaa nuuskimassa ja loittoni taas kauemmas. Nexu sen sijaan keskittyi hurisemaan ja kurisemaan ja kulkemaan ympäri huonetta puskien jokaista vastaantulevaa esinettä. Samaan aikaan Ronja oli oven takapuolella kuuntelemassa huoneesta kuuluvia ääniä. Kun annoimme sen kurkistaa ovenraosta, alkoi tuttu sähinä ja murina.

Ensimmäisen yön kisut viettivät eri huoneissa. Tai siis Nexu ja Fedja nukkuivat kanssani koulutushuoneessa ja Ronja mieheni kanssa. Kaikki kissat olivat järjestelyyn hyvin tyytyväisiä. Ronja nautti extrahuomiosta, Nexu käpertyi tuttuun tapaan kainalooni ja Fedja tuli sänkyyn Nexun viereen. Se asetteli huolellisesti tassunsa nexun takajaloille ja pumppaili kehräämällä hiljakseen. Erityisen hellyyttävää tilnateesta teki se ettei Fedja yleensä nuku sängyssä.

Aamulla hieroimme kaikkia kissoja useaan kertaan Felifriendillä kostutetulla pyyhkeellä. Ronja vietti aamupäivän mieheni kanssa alakerrassa erillään muista. Kun se itse osoitti kiinnostusta muiden seuraan liittymiselle, päätimme kokeilla mitä tapahtuu. Ronja asteli varovaisesti yliuteliasta Nexua kohden. Ei murinaa, ei sähinää, lyhyt nuuhkaisu ja Ronja hävisi omille teilleen. Suuren rohkaisun saattelemana Ronja on nyt useamman kerran ottanut lyhyttä ystävällismielistä kontaktia Nexuun. Ruuan yhteydessä kaikki kolme osallistuivat omasta tahdostaan naksutteluun vieri vieressä. Tällä hetkellä Nexu ja Fedja nauttivat auringosta vieretysten. Ronja nukkuu niistä noin metrin päässä. Kaikki on siis sujunut enemmän kuin hyvin. jatkan ihmettelyäni siitä miten hyvin kissat muistavat. Nexu on osa porukkaa vaikka se onkin ollut muualla melkein neljä kuukautta. Paljon tästä on kuitenkin myös Nexun ansiota. Se puhuu kissaa sujuvasti siristellen liioitellusti silmiään ja lipoen huuliaan joka kerta kun Ronja lähestyy sitä.

Kommentit

Nunt sanoi…
Tikuhan olisi selkeästi tahtonut tulla teille asumaan...
Orifame Senja sanoi…
Onnea kotiinpalanneelle Nexulle! Se todellakin puhuu hyvin selkeästi ja viisaasti kissaa! :*
Jenni sanoi…
Oi, mielenkiintoinen raportti ja tosi lupaavan kuuloista! En oikein usko siihen joidenkin kissakirjojen väitteeseen, että muutamssa viikossa tai ainakin kuukaudessa kissat unohtavat kaiken, varsinkin toiset kissat... Kyllä siellä selvästi pelaa muisti puolin ja toisin, ei Nexun paluu olisi muuten mennyt noin hyvin. Tai sitten Nexu on vaan puhunut kissaa ja esitellyt itsensä hyvin kohteliaasti ja ystävällisesti ja voittanut Ronjankin heti puolelleen. :)
Eve sanoi…
Ompa hienoa, että kotiutuminen lähti noin hienosti käyntiin. Selvästikin Nexu on onnellinen omaan kotiin paluustaan ja uskon, että Felifriendistä on suuri apu vieraan hajun syrjäyttämisessä ja samalla Nexun takaisin laumaan sujauttamisessa.

Vauvat voivat täällä hyvin. Telmintää ja tiikerinloikkia riittää. Tytöt ovat vielä vapaina, mutta eipä haittaa. Tuone ne sinne Hyvinkäälle vaikka itse. ;)
Eve sanoi…
Tuon, en tuone.
luolaleijona sanoi…
Onpas Tiku todellakin Nexun naköinen :) Olisi hauska nähdä Nexun pentukuva Tikun kuvan vieressä.

Aivan ihanaa että Nexun kotiutuminen meni noin hyvin. Valtakunnassa kaikki taas kohdallaan! Nexun käyttäytyminen tuo todella elävästi Aslanin mieleen. Silläkin on tapana siristellä liioittelevasti silmiään vieraille kissoille istuen matalana paikallaan aivan kuin Nexu tuossa yhdessä kuvassa raapimistolpan vieressä. Viimeksi näin tapahtui viikko sitten kun kävimme Aslanin äidin, tädin ja siskojen luona :) (Fedja on poikkeustapaus Aslanin käyttäytymisessä :D )