Eläinten viikon kouluvieraat


Koska tällä viikolla vietetään valtakunnallista eläinten viikkoa, päätin ilahduttaa oppilaitani eläinvierailla. Luvat vanhemmilta vierailuun olivat kunnossa jo edellisiltä vuosilta, joten minun päätettäväkseni jäi vain valita kuka karvaisista lähtee koululle. Oppilaiden suosikki on Ronja, joka onkin oivallinen lapsikissa. Neiti nimittäin on sitä mieltä että mitä enemmän huomiota hänelle on tarjolla, sitä parempi.

Itseäni kuitenkin kiinnosti myös Nexun suhtautuminen koululuokkaan. Arvoin näiden kahden välillä pitkään ja hartaasti (Fedja ei vieraiden paikkojen jännittämisensä puolesta sovi kouluvierailukissaksi). Kun kummatkin neidit sitten kauniisti makoilivat aamulla kantokopissa, päätin ottaa ne molemmat mukaan.

Kyytikavereilla oli matkalla kuunneltavaa kun kissat lauloivat iloisesti moottoritiellä ;) Koululla olin järjestänyt lukujärjestykseni niin, että kissoilla oli aikaa tutustua luokkaan ennen lasten kouluun tulemista tunnin ajan. Mukaan olin myös pakannut näyttelyistä tutut kevythäkit, jotta kissat saisi suljettua niihin ruokailun ja välituntivalvonnan ajaksi. Ronja pomppasi heti tilaisuuden tullen innoissaan häkistä ja kierteli luokkaa kuin vanha tekijä. Nexu seurasi uteliaana sen perässä. Jätin kissat tutustumaan tilaan ja kävin kopioimassa oppimateriaalia.

Kun palasin takaisin, kurnutteli Ronja tyytyväisenä ja tepasteli vastaan. Nexua vaan ei näkynyt missään. Tiesin kissan olevan jossakin luokassa, mutta piiloleikki hermostutti minua silti. Tutkin kaikki kolot ja lopulta ymmärsin että kissan oli ollut pakko hypätä alas TV-kaapin taakse(joka on n. 2m korkea) kapeaan koloon ja joutua sen sokkeliin. Sieltähän tuttu naama pilkistikin kun sain lopulta kiivettyä katsomaan kaapin päältä pieneen pimeään koloon.

Tässä vaiheessa oppilaat saapuivat koululle ja minä hain luokkaan kangasrullan tyhjän pahviputken, jotta Nexutin pääsisi sitä pitkin ylös. Ihailimme Ronjaa seuraavan oppitunnin kun se tepasteli oppilaiden joukossa puskien ja pumpaten lattiaa. Siitä tulisi kyllä loistava terapiakissa. Nexu ilmoitti vähän väliä itsestään maukumalla kaapin sokkelista. Ylös se ei kuitenkaan uskaltanut kiivetä.

Lopulta ruuvasin kaapin irti, jotta surkea Nexutin pääsi vankilastaan. Oppilaat olivat ihastuksissaan hieman varautuneesta pikkukissasta. Erityisesti sen silkkinen turkki ja taipumus nauttia sylihetkistä sai ihastusta osakseen. Suurimmat ablodit keräsi silti osakseen Ronja, joka innostui istumaan, koskemaan kosketuskeppiin, antamaan tassua ja ylävitosta, hyppäämään pahviesteen yli ja vilkuttamaan oppilaille.

Käsityötunnin ajaksi suljin kissat kevythäkkeihin ja lähdimme oppilaiden kanssa käsityöluokkaan. Kun sitten tunnin päätyttyä lähetin ensimmäiset oppilaat takaisin luokkaan "katsomaan häkissä olevia kissoja" oli yllätys melkoinen kun he palasivat hädissään ilmoittaen, että Nexu ei ole häkissä, siinä on reikä. Kiiruhdimme lopun ryhmän kanssa luokkaan ja totesimme että tosiaan: häkissä oli reikä. Lisäksi koko koppa oli sekaisin hiekasta ja vedestä. Nexu istuskeli television päällä ja kurnutteli tyytyväisenä. Se tuli mielellään minua vastaan ja antoi oppilaittenkin pidellä itseään sillä aikaa kun siivosin häkin. Tämän jälkeen kissa demonstroi meille miten kevythäkistä päästään ulos. Tassu reiästä ja vetoketju auki ;) Ei mikään turhan tyhmä kissa...

Oppilaat olivat, kuten aina, toiminnasta ihan innoissaan. Minulle olisi vähempikin draama riittänyt. Luulempa että kynnys Nexun kouluvierailuihin kasvoi juuri aika lailla, vaikka osasinkin tapahtumille jo nauraa iltasella... ;D

Sain muuten työkavereiltani kukkasen ja onnittelut kirjan valmistumisesta. On mulla ihanan kannustava työyhteisö :) Nexulla oli tietysti oma käyttötarkoitus kukalle valmiina...

Kommentit

luolaleijona sanoi…
*hih*.. Voi ei.. ei saisi nauraa, mutta kuulostaa kyllä hyvin toiminnantäyteiseltä päivältä :D Ei sillä, säikähdin jo vähän itsekin kun luin tuota "reikä häkissä" -kohtaa..

Onpas Ronja ollut hienosti! Hienoa että lapset ovat saaneet kokemuksia kiltistä ja oppivaisesta kissasta, jää varmasti moni kissavastainen mielipide syntymättä.
Eve sanoi…
Mainio vekkulikissa Nereida! ;D Kyllä nauratti nämä tempaukset jo puhelimessa kuultuna, blogia lukiessa saivat poskilihakset jumppaa vielä uusintakierroksen. Tuo kuva on <3
Satu sanoi…
Hih, nyt jo naurattaa mutta kieltämättä kasvattajaparan sydäntä alkoi kylmätä siinä "reikä häkissä" kohdassa. Himputin Houdini, meidän Lara-emoliini on kyllä ihan samanlainen, löytyy ihan älyttömistä paikoista välillä. Kukat eivät tainneet olla kovin pitkäikäisiä kun Nexu pääsi niitä koemaistamaan ;)
Elina V. sanoi…
Kukat pelastettiin eteisen puolelle :) Sen sijaan jos jollain on ehdotuksia kevythäkin verkon tehostamiseksi, otetaan niitä kiitoksella vastaan. Enhän mä uskalla tuota jättää enää näyttelyissäkään yksin häkkiin, ellei Fedja ole lapsenvahtina....

Satu: Voitko vinkata Laralle ettei tätä piirrettä kannata periyttää seuraaviin pentuihin...
Lendi sanoi…
On hienoa, että koulussa saa jäerjestää tuollaisia juttuja! Ja se mikä on vieläkin hienompaa, että sinä olet siellä samalla kertomassa kissoista ja nuorempi sukupolvi ymmärtää kissojen arvon.

Paniikki nyt iskee vähemmästäkin kun toinen taiteilee vetoketjut auki ja painelee menemään :D Voin vain kuvitella..
Menina sanoi…
Vielä piti silmät ristissä lukea kaikki teidänkin kuulumiset läpi - aivan ihania ja inspiroivia videoita taas ja onneksi olkoon sekä näyttelymenestyksestä että kirjasta (hankinnassa on)!!
Kerrassaan mukavaa luettavaa, ihania ja mahottoman rohkeita touhottajia teidän koko kolmikko :D Toivottavasti pian pääsen näkemään livenäkin, harmi että tuo Treen keikka meni ohi :(