Rääppis ja muut pohojanmaalla

Viikonloppuna vierailimme Jalasjärvellä vanhassa sukutalossa. Mukana reissussa olivat kaikki kolme karvaista, me, vanhempani ja isovanhempani, joista mummu on pikkutyttönä asunut kyseisessä talossa. Kuvassa Ronja tutkii vajaa varmana siitä että siellä voisi olla hiiriä.

Matka autolla kesti noin kolme ja puoli tuntia, mutta se sujui oikein mallikkaasti kun kisut olivat takapenkillä turvavyövaljaissa minun ja mieheni kanssa. Nexu todisti matkalla että kun oikein kova hätä tulee, niin matkahiekkiskin kelpaa. Muutoinkin pikkukissa oli oikein mallikkaasti reissussa. Se mahtui juuri ja juuri syliini ja siitäkös riemu irtosi. Koko alkumatka oli pelkkää hurinaa, ennen kuin kisu nukahti. Tottuneet vanhemmat matkailijamme eivät paljon matkasta hätkähtäneet. Ronja lötkötteli onnellisena miehen vieressä ja Fedja tunki tuttuun tapaansa itsensä tiukasti minun ja keskikonsolin väliin ja makasi siinä tiukkana pakettina, käyden välillä viilentymässä hiekkalaatikossa maaten.

Perillä vanha talo oli jälleen suuri ihastuksen kohde. Vaari nimesi Nexun heti alkumetreillä Rääppikseksi pohjalaisittain. Rääppis järjestikin meille puuhaa, opettaen että mummu ei voi jättää ruokia hetkeksikään pöydälle. Se hyppi hulluna tiskipöydälle heti kun silmä vältti ja yritti varastaa milloin mitäkin syötävää. Kun se varastamiseltaan ehti, se viihdytti kaikkia huiskankannollaan.

Tämä on siis huvittava piirre pikku Nexussa. Fedjalle opetin noutamista varmaan puolivuotta ja tämä pikkukisu keksi itse noutaa. Kotona sen lempilelu on huiska, jossa on nahkaliuskia päässä. Tämä leikkikalu on niin huippukiva, että sillä kisu jaksaisi leikkiä lakkaamatta. Kun sitten leikkijä kyllästyy ja heittää huiskan pois, niin Nexuhan hakee sen takaisin. Huiskan kuljettaminen on tosi koomisen näköistä, kun pitkä musta keppi hakkaa lattiaan. Hauskaa on myös se että huiska tuodaan välillä eri henkilölle ja sitten juuri tämän henkilön pitää leikkiä.

Muutoinkin matkasta selviydyttiin kunnialla, mitä nyt yön jäljiltä yksi taulu oli vinossa ja pöytäliinan hapsut kumman märkiä...

Loppuun vielä kuva, kun Fedja tarkkailee peltoa iltalenkillä kiven päällä