Äidin pikkuorava




Tämäkin kuvatarjonta on vanhaa, mutta pakko pistää esille kun juuri viikonloppuna puhuimme Nexun valloittavasta persoonasta. Olin hyvän ystäväni polttareissa ja tämä neito on koko elämänsä ollut 100% koiraihminen. Eilen ystäväni kuitenkin paljasti minulle että huriseva riiviömme oli saanut hänet tosissaan harkitsemaan myös kissan hankintaa. Kommentti oli että: Sitten mä otan kyllä sellaisen koirakissan kun se teidän nuori kattimus".

Tähän hurmaamiseen on toki ehkä vaikuttanut pikkukisun valloittava piirre mennä aina ensisijaisesti vieraiden syliin. Kyseinen neito on vierailulla havaittu hyväksi sylikaveriksi. Selällään maaten masua pumpaten pikkukisumme hellyytti sydämen. Piste iin päälle taisi kuitenkin olla ensin huiskan noutaminen koiraihmisen heitoista ja sitten käpyjen tuhoaminen valjaslenkillä. Mun mielestä hassu kissamme muistutti käytöksellään lähinnä sekopäistä oravaa ;)

Hyvä Nexu, kissat rulettaa... :)

Kommentit

Eve sanoi…
Iiihana! (Ompa mulla rajoittunut sanavarasto. No mut kun se ON! Siis IIIHHHANA! <3)

Nexu tekee kissapeeärrää, hyvä Nexu! Porvoo kannustaa. :D
Elina V. sanoi…
Joo nimenomaan kissapeeärrää ;)
Satu sanoi…
Kasvattajan hymy ulottuu korviin asti :-D
Menina sanoi…
En yhtään ihmettele - tyttö on suloisenhurrrmaavanihana :)
Itsekkin olin joskus koiraihminen (tai kissakontakteja ei vain ollut juurikaan), mutta nyt olen totaalisesti kissojen hypnotisoima/hurmaama/kouluttama ikuinen ja nöyrin palvelija :D
Elina V. sanoi…
Mun teoria on että 100% koiraihmiset on vaan törmänny vääriin kissoihin ;)

Pitää jälleen kerran lausua kiitos Sadulle ja Evelle, että olemme saaneet tämän ihanan kisun ihastuttamaan päiviämme. Siellä pentuaikana se pohja perusturvallisuudelle luodaan...joten kiitos ja kumarrus...