Muutto uuteen kotiin ja kesän kauhunhetkiä

Pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme elokuun alussa. Kovin täällä on vielä remontti kesken, mutta kissa- ja lapsiturvallisia ovat ne tilat, joissa tällä hetkellä asumme. Tämä asia tarkistettiin moneen kertaan. Lopulta kissat tulivat uuteen kotiin kaikki samaan aikaan. Ronja oli sujahtanut väliaikaisasunnossa hienosti joukkoon, eli emme nähneet tarvetta erillisille muuttokerroille. Suurin suunnitelma karkailuyritysten estämiseen oli se, että toista ulko ovea ei käytettäisi lainkaan ennen kuin siihen olisi vaihdettu ovi, josta näkee läpi.

Feliway oli uudessa talossa hurraamassa, joskin se löytyi vasta muuttopäivää seuraavana päivänä. Kisut muuttivat uuteen kotiin suhteellisen helposti. Meille ei ollut mikään yllätys, että Fedjalla kesti kaikkein kauimmin tottua uusiin paikkoihin. Missään varsinaisessa paniikissa se ei ollut missään vaiheessa, mutta ei sitä varsinaisesti elintiloissa kovin paljoa päivien aikana näkynyt. Nyt kun muutosta on kolme viikkoa, alkaa Fedjaakin jo vähitellen näkemään muinakin kuin ruoka-aikoina.

Itse istuskelen tällä hetkellä pahassa syysflunssassa ja kerään voimia kiipeilypuun pystytykseen. Tällä hetkellä kissoilla on käytössä vain 2 matalaa raapimapuuta ja nukkumistasoa. Suurin ongelma niissä on kuopuksen kävelyharjoittelut. Pikkumies marssii näppärästi tukea vasten ja nuo kissapuut ovat juuri sopivalla tasolla pystyssä seisomiseen. Kissat eivät tästä keksinnöstä ole kovin innostuksissaan ja allekirjoittaneella onkin kova työ pitää taapero poissa kissoille varatuilta alueilta.

Sen verran kesästä mainittakoon että ei se ihan pelkästään remontoimalla kulunut. Ehdin sentään käväistä Agikissojen kesäpäivillä Fedjan kanssa. Fedjalle ko. tapahtuma oli oikein tervetullut muutos remonttiarkeen. Ohessa pari kuvaa kesäpäiviltä. Lähinnä tapahtuma kului raittiista ulkoilmasta nautiskeltaessa. Pari kertaa Fedja kävi ihan ohimennen puomiesteellä. Kuvissa ystävien eurooppalaiskissa Pietari ja Saaran (Kolmen kissan kopla) Aada, sekä meidän Fedja.

Niin ja olihan meillä kauhunhetkiäkin kesän aikana. Kävimme kesämökillä Ronjan ja lasten voimin. Meillähän kissat jo mainitusti ovat oivallisia venematkaajia (koulutuksella oppii).

Päätimme tällä kertaa kuitenkin rajata kissamäärää kun tilat olivat suuremmalle ihmismäärälle rajalliset. Fedja ja Nexu vietiin isovanhemmilleni hoitoon. Kaiken kiireen keskellä unohdimme mainita, että Nexu avaa ovia. No, isoäitini oli päättänyt tuulettaa ja sulkenut välioven, jotta tuuletus suljettuun huoneeseen olisi turvallista. Nexu oli luonnollisesti avannut tuon oven ja kissat olivat yhteistuumin karanneet avonaisesta ikkunasta. Isoäitini huomasi avonnaisen oven ja sai kiinni Nexun, joka luonnollisesti oli jäänyt pihalle pyörimään. Fedjaa ei sen sijaan näkynyt missään. Me saimme tiedon jupakasta vasta seuraavana aamuna ja kauhuksemme Fedja oli edelleen kateissa. Ajoimme saaristosta maaseudulle kissaa metsästämään. Koko päivä kissaa huudeltiin ja toivo löytymisestä oli jo vähissä. Varsinkin kun, hoitopaikka ei ollut Fedjalle kovin tuttu. Päätimme jäädä yöksi, jos kissa ruuan perässä palaisi. Viimeisellä huutelukerralla Fedja aloittikin vastaamisen huutoihini. Kuin ihmeen kaupalla se saatiin paikannettua vastailunsa ansiosta ja onnellinen karkuri kalastettiin lopulta sisätiloihin. Myös Fedja oli löytymisestään silminnähden onnellinen. Ja minä kiittelin mielessäni niitä opetushetkiä, jolloin luoksetuloa oli sille koulutettu.