Ruuhkavuosien paineessa
Tiedoksi niille, jotka ovat epäilleet blogini tulleen tiensä loppuun: Täällä ollaan! Päivitystahdiksi en tosin uskalla luvata mitään kovin rivakkaa julkaisumäärää. Olen toden teolla kokenut viimeisen puolen vuoden aikana, mitä ruuhkavuosilla tarkoitetaan.
Syynä kiireeseen on pääosin toisen lapsemme syntymä. Sen jälkeen aikaa on mennyt kahden lapsen kanssa puuhailuun. Lisäksi yritykset kissojen välisen rauhan säilyttämiseen, vähentyneen koulutuksen ja leikkihetkien vuoksi sekä kaiken tämän päälle muuttorumpa. Ohessa muutama kuva kissoista, jotka jälleen innostuivat luonnollisesti kaikista vauvatarvikkeista. Ronja oli jopa hieman mustasukkainen, kun sitteri kannettiin muuton yhteydessä pois jaloista (vauvan kasvettua ohi sen tarpeesta). Kuvat on otettu kännykkäkameralla vanhassa talossamme. Järkkäriä kun ei ole edes ehtinyt ottaa käteensä...
"Ihan kiva tämä meidän uusi peti"
"Ehdinkin jo kaivata tätä pehmeää tyynyt, ei tuo tyyppi vieressä haittaa yhtään"
"Me mahdutaan tähän ihan hyvin molemmat"
"Siis näinkö tässä istutaan sun ruokaseurana?"
Hengissä kuitenkin selvittiin ja nyt voin jo todeta että pahin on (toivottavasti) takana. Pikkumies voi hyvin ja kissoillakin on väliaikaiskodissa mukavat oltavat. Itse teimme sellaisen ratkaisun, että koska edessä on 2 muuttoa ja vähän aikaa kissoille, sijoitamme kissat hetkeksi kahteen eri talouteen. Ronja meni hoitoon vakihoitopaikkaansa isovanhempieni luokse ja Nexu ja Fedja muuttivat kanssamme väliaikaismajoitukseen. Ronjalle järjestely sopi paremmin kuin hyvin ja vieraillessani isovanhemmillani se puikki vierailun loppuvaiheessa sängyn alle, etten vain ota sitä mukaan. Ihmekös tuo. Meidän karvaisella kilpparillamme on hoidossa oikein kuningattaren oltavat. Ulkoilua joka päivä narussa Papan kanssa ja herkkupaloja säännöllisin väliajoin. Ronja on tarkoitus hakea väliaikaisasuntoon nyt, kun muut ovat asettuneet sinne (se tottuu kaikkein helpoimmin muutoksiin). Pitää myöntää että meille on kyllä ollut lottovoitto kun saimme väliaikaisesti käyttöömme kissoille tutun talon. Fedja on kissoistamme herkin muutoksille ja minua jännittää jo valmiiksi, miten se suhtautuu uuteen taloon.
Uudessa kodissa aloitamme remontilla ja silloin asumme vielä väliaikaismajoituksessa. Remontin jälkeen kissojen elintila kuitenkin lisääntyy vanhaan taloon verrattuna, joten pidemmän päälle muutoksen luulisi sopivan niillekin. Ehkä joskus muutaman vuoden päästä myös omalla pihalla komeilee kissatarha. Tulevaan muutokseen suunnittelimme valmistautuvamme samalla systeemillä (eli Fedja ja Nexu muuttavat uuteen kotiin ensin), mikäli Ronjan kotiutumisessa väliaikaiskotiin ei ilmene ongelmia. Tämä lähinnä siksi että Ronja on todennäköisin karkailija ja haluamme varmistaa ensin kahden muun kissan kanssa, että ulosmenokäytäntö toimii lasten kanssa ilman kissojen karkailua. Onneksi myös uudessa kodissa on kuisti (toisinsanoen useampi ovi ennen ulko-ovea on todettu loistavaksi ratkaisuksi).
Entäs sitten vanha rakas kotimme? Se sai uudet asukkaat, joista kaksi on kissoja. Ja mihin talon uudet omistajat ihastuivat talossa? Varmasti muihinkin asioihin, mutta ennen kaikkea sen kissaturvallisiin ratkaisuihin ;)
Syynä kiireeseen on pääosin toisen lapsemme syntymä. Sen jälkeen aikaa on mennyt kahden lapsen kanssa puuhailuun. Lisäksi yritykset kissojen välisen rauhan säilyttämiseen, vähentyneen koulutuksen ja leikkihetkien vuoksi sekä kaiken tämän päälle muuttorumpa. Ohessa muutama kuva kissoista, jotka jälleen innostuivat luonnollisesti kaikista vauvatarvikkeista. Ronja oli jopa hieman mustasukkainen, kun sitteri kannettiin muuton yhteydessä pois jaloista (vauvan kasvettua ohi sen tarpeesta). Kuvat on otettu kännykkäkameralla vanhassa talossamme. Järkkäriä kun ei ole edes ehtinyt ottaa käteensä...
Hengissä kuitenkin selvittiin ja nyt voin jo todeta että pahin on (toivottavasti) takana. Pikkumies voi hyvin ja kissoillakin on väliaikaiskodissa mukavat oltavat. Itse teimme sellaisen ratkaisun, että koska edessä on 2 muuttoa ja vähän aikaa kissoille, sijoitamme kissat hetkeksi kahteen eri talouteen. Ronja meni hoitoon vakihoitopaikkaansa isovanhempieni luokse ja Nexu ja Fedja muuttivat kanssamme väliaikaismajoitukseen. Ronjalle järjestely sopi paremmin kuin hyvin ja vieraillessani isovanhemmillani se puikki vierailun loppuvaiheessa sängyn alle, etten vain ota sitä mukaan. Ihmekös tuo. Meidän karvaisella kilpparillamme on hoidossa oikein kuningattaren oltavat. Ulkoilua joka päivä narussa Papan kanssa ja herkkupaloja säännöllisin väliajoin. Ronja on tarkoitus hakea väliaikaisasuntoon nyt, kun muut ovat asettuneet sinne (se tottuu kaikkein helpoimmin muutoksiin). Pitää myöntää että meille on kyllä ollut lottovoitto kun saimme väliaikaisesti käyttöömme kissoille tutun talon. Fedja on kissoistamme herkin muutoksille ja minua jännittää jo valmiiksi, miten se suhtautuu uuteen taloon.
Uudessa kodissa aloitamme remontilla ja silloin asumme vielä väliaikaismajoituksessa. Remontin jälkeen kissojen elintila kuitenkin lisääntyy vanhaan taloon verrattuna, joten pidemmän päälle muutoksen luulisi sopivan niillekin. Ehkä joskus muutaman vuoden päästä myös omalla pihalla komeilee kissatarha. Tulevaan muutokseen suunnittelimme valmistautuvamme samalla systeemillä (eli Fedja ja Nexu muuttavat uuteen kotiin ensin), mikäli Ronjan kotiutumisessa väliaikaiskotiin ei ilmene ongelmia. Tämä lähinnä siksi että Ronja on todennäköisin karkailija ja haluamme varmistaa ensin kahden muun kissan kanssa, että ulosmenokäytäntö toimii lasten kanssa ilman kissojen karkailua. Onneksi myös uudessa kodissa on kuisti (toisinsanoen useampi ovi ennen ulko-ovea on todettu loistavaksi ratkaisuksi).
Entäs sitten vanha rakas kotimme? Se sai uudet asukkaat, joista kaksi on kissoja. Ja mihin talon uudet omistajat ihastuivat talossa? Varmasti muihinkin asioihin, mutta ennen kaikkea sen kissaturvallisiin ratkaisuihin ;)
Kommentit