Sitä sun tätä

Kiireisen helmikuun jälkeen olemme siirtyneet kissankoulutuksessa seesteisempään aikaan. Helmikuun elävän kuvan projektista ja sen monitöisestä valmisteluprosessista on luvassa asiaa myöhemmin. Kotirintamalla Nexu ja Sonja-tyttö ovat lähentyneet entisestään. On ihana katsoa rohkean kissan ja jonkin verran itsehillintää oppineen lapsen yhteisiä leikkejä. Yksi huiskanheiluttaja lisää on ihan tervetullut työkiireiden keskelle. Samalla Nexusta on hyötyä esimerkiksi siirtymätilanteissa. "Nexu-kissa odottaa Sonjaa sisällä", kommentti saa aikaan innokkaan ryntäämisen ja huutelun: "Nestu, Nestu".

Nexun jälkikasvua sen sijaan olen nähnyt kiitettävästi tässä alkuvuodesta. Nexun tytölle, Nannalle syntyi yksi poika. Ihana kokomusta pikkumies.

Ukkoa ja Hilettä kävin tervehtimässä Sannan ja Mikon luona. Kisut hyppäsivät eteeni kaverikuvaan ja siina vaiheessa harmitti että mukanani oli vain kännykkäkamera.

Ukkoa tapasin maaliskuussa uudelleen kun Sanna toi sen meille vierailulle ja suuntasimme yhdessä Turun kissanäyttelyyn. Ihana poika hurrasi ja purrasi alakerrassamme aina kun joku ihminen siellä kävi. Näyttelyssä ukkoa hieman jännitti, mutta oikein reippaasti se käyttäytyi.


Ukon seurana näyttelyssä oli Fedja ja pitää sanoa että olen kyllä todellä tyytyväinen sen käytökseen näyttelypaikalla. Fedja toimi reippaasti ja rohkeasti, kun joissakin vieraissa paikoissa se edelleen jännittää. Varsinaisessa arvostelussa Fedjan tulos oli 2. (voiton vei ihana nuori punainen, valkotassuinen pikkukissa). Veteraaniluokassa Fedja vei pisteet kotiin (voittaen siellä kissan, joka sitten valittiin koko näyttelyn parhaaksi ohi tuon punaisen pikkukissan).


Ronja sen sijaan on helmikuun urakan jälkeen keskittynyt kotikissailuun ja muun muassa lintujen kanssa seurusteluun.