Palkitseminen leikillä ja hellyydellä

Sain sähköpostiini kysymyksen muulla kuin ruualla palkitsemisesta temppujen yhteydessä. Toivomus oli muiden palkkioiden käyttöönotto kissan ylipainotaipumuksen vuoksi. Yleisin palkkiomuoto naksutinkoulutuksessa on ruoka, koska ruualla palkkaaminen nähdään helpoimmaksi. Itse käytän myös lähinnä ruokapalkkioita, koska niitä puoltaa moni koulutukseen liittyvä osatekijä. Ensinnäkin ruokapalkkiot on helppo ja nopea antaa. Lisäksi palkkio-osuus saadaan hoidettua suhteellisen nopeasti (kunhan koulutukseen on muistettu varata riittävän pieniä palkkionameja). Kun namit ovat pieniä, niitä voi surutta antaa tiuhaan tahtiin, kun opetellaan uutta asiaa. Jättipotin antaminen ruualla on helppoa tarvittaessa. Ruokapalkkioilla on myös huomattavasti helpompi kohdistaa palkkio toivottuun paikkaan (palkkion paikalla voi edesauttaa oppimista, kun palkkio suuntautuu toiminnan toivottuun suuntaan). Kaiken tämän lisäksi treenaan nykyisin useimmiten 3 kissan kanssa yhtäaikaisesti, joten palkkion kohdistaminen oikealle kissalle on helppoa namien muodossa. Miten sitten kissani pysyvät normaalipainoisina? Kissoilla on ruoka-ajat (3 kertaa päivässä). Koulutukseen käytetyt "namit" otetaan pois niiden ruoka-annoksista. Itse asiassa nameina käytän lähes aina kuivamuonaa, en siis mitään extraherkkuja. Olen kuitenkin sitä mieltä että toki muilla palkitsemismenetelmillä on oma paikkansa. Olen nähnyt käytettävän monenlaisia palkkioita. Mainittakoon niistä mm. Fedjapalkkio (Pietari motivoituu niin paljon Fedjasta että tekee esteetkin siinä sivussa, jos vain pääsee Fedjan luokse) ja suukkopalkkio (eräs kissa seurasi omistajaansa suukkojen suuntaan Surokin alkukarsinnoissa ;). Vaihtoehtoisista palkitsemismenetelmistä saattaa olla suurta hyötyä tilanteessa, jossa kissa on menettänyt ruoka-halunsa (esim. vieraat paikat). Aikanaan naksutinkoulutusleirillä Ronjan kanssa harjoiteltiin leikkipalkkiota, kun sille ei ruoka koulutustilassa maistunut (Ronja on muutenkin omasta 3 kissasta vähiten ruokamotivoitunut kissa). Lisäksi lelupalkkiolla saattaa saada kissaan vauhtia tilanteissa, joissa siitä on hyötyä. Jos siis haluaa käyttää palkkiona muuta kuin ruokaa, ottaa mielestäni itselleen haasteen, mutta mielekkään sellaisen. Miten sitten tulisi toimia vaihtoehtoisten palkkioiden kohdalla? Lähdetäämpä perusasioista. Kun kissa toimii halutulla tavalla se saa toiminnastaan merkkiäänen ja palkkion. Itselläni perus koulutustilanteessa merkkiäänenä toimii naksuttimen ääni (tai kielinaksu) ja palkkiona raksu. Kun Ronjan kanssa käytettiin palkkiona huiskaa, pohdimme eläintenkouluttaja Erkku Kottosen kanssa merkkiäänen merkitystä. Tulimme siihen tulokseen että leikkipalkkiolla on ehkä hyvä olla oma merkkiäänensä (ainakin jos välillä halutaan myös käyttää ruokapalkkiota). Tämä siksi että kissa on ehdollistunut siihen että tiettyä ääntä (naks) seuraa aina nami. Jos palkkio vaihtelee, se saa kissan pohtimaan mitä äänestä seuraa (nami vai leikkiä) ja mahdollisesti arvottamaan eri palkkioita eri tavalla. Tämä taas saattaa heikentää ehdollistumista. Suosittelen siis keksimään leikille (tai silitykselle tms.) oman erilaisen merkkiäänensä ja aloittamaan ääneen ehdollistamisesta. Toisinsanoen merkkiääni - leikkiä (ja tätä yhtälöä noin 5 x 10 kerran sarja). Minulle kirjoittanut henkilö oli huomannut yhden ongelman leikkipalkkiossa, nimittäin leikin päättämisen. Tämä onkin hyvä huomio, leikki ei nimittäin voi venyä loputtoman pitkäksi tai se ei enää palvele asemaansa palkkiona. Ensimmäinen ohje leikkikalulle on se, että sillä leikitään vain koulutustilanteessa. Muutoin tämä ihana lelu on kaapissa kissan ulottumattomissa. Lisäksi leikkikalun kanssa kannattaa harjoitella ennen kissan tuomista paikalle. Toisin sanoen on mietittävä valmiiksi mihin lelu menee leikkihetken jälkeen. Pienet lelut mahtuvat hyvin taskuun ja huiskan voi vetäistä nopeasti selän taakse. Huiskan poistumispaikkaa voi myös muutella ja esimerkiksi nopea piilotus hyllyyn yms. saattaa hämätä kissaa. Myös auttavista käsistä saattaa olla tässä vaiheessa hyötyä. Kissan voi päästää pari kertaa kurkkaamaan selän taakse (jos palkkio ei ole siellä), mutta tapaa tästä ei kannata ottaa, sillä jatkuessaan se viivästyttää koulutuksen jatkumista. Olennaista leikkipalkan lopettamisessa on se että toiminta jatkuu heti palkkion kadottua, muuten kissa jää helposti etsimään palkkiotaan. Toki palkitsemiseen pätee myös sama lainalaisuus kuin koirapuolella, eli "liian hyvät" lelupalkkiot eivät välttämättä aina toimi. Ne saattavat saada kissan liian kierroksille, jolloin itse koulutuksesta ei tule mitään. Jos jollakulla on blogissa enemmän kokemuksia vaihtoehtoisten palkkioiden käytöstä kissoilla, niin niistä saa mielellään vinkata :) Ensisijainen lähtökohta palkkioille on kuitenkin löytää palkkioiksi ne asiat, jotka motivoivat juuri omaa kissaa.