Pääsiäistunnelmia

Tuosta pikkuihmisestä alkaa vähitellen olla jo jotain iloakin, jos siis kissojen mielipidettä kysytään. Se osaa jo heiluttaa huiskaa. Vaikkakin törkeästi se huiska menee välillä myös ihmisen omaan suuhun. Meidän huiskat pitää piilottaa pian vissiin johonkin korkealle.



Tämä oksa tosin ei ollut huiska. Se oli kuulemma joku virvontaoksa, joka katosi ihan liian nopeasti meidän neljällä raajalla kulkevien ulottumattomiin. Muutoin meillä on isäntäväen kanssa erimielisyyksiä siitä, miten usein ulkona käydään valjaissa kevätaurinkoa ihastelemassa. Olemme huomanneet että naapurin kissat käyvät myös meidän pihalla. Siis vähänkö on törkeetä! (toim. huom. eivät ne ihmisetkään niin innoissaan ole siitä että naapurin kissa on päättänyt ulostemerkitä meidän pihaa. Toivottavasti Fedjan aktiivisempi ulkoilu saa naapurin mirrin pysymään loitolla hiekkalaatikon reunoilta.)