Laiskanpullea kouluttaja
Hävettävän huonosti olen ehtinyt kissoja kouluttamaan tässä lähiaikoina. Päälle painavat työkiireet ja kodin muokkaustyöt. Elämäntilanteen muutostakin on luvassa lähiaikoina. Sitä ennen olisikin hyvä löytää sekä kissoja että kouluttajaa tyydyttävä hitaampi koulutusrytmi. Onneksi ulkoilusäät ovat sentään alkaneet ja kissat saavat purettua energiaansa pihalla valjastellen.
Turokissa kävin Fedjan ja Nexun kanssa pari viikkoa sitten. Nexu selvästi totutteli taas näyttelyissäoloon, joskin pahimmilta murinoilta ja sähinöiltä onneksi säästyttiin.
Kummankin päivän tuomarit tykkäsivät kovin Nexusta, mutta olisivat toivoneet erityisesti pidempiä mahakarvoja (ne oli tietysti leikattu steriloinnin yhteydessä, eivätkä olleet vielä kasvaneet kunnolla, vaikka haava olikin hienosti umpeutunut). Ensimmäiset kastraattiluokan sertit saimme kuitenkin kerättyä. Sunnuntaina käväisimme jopa TP-valinnoissa, mutta silloinkin meille mainittiin ensisijaisesti mahakarvoista ;) 
Syliini Nexuttimella tuntui olevan hoppu vähän väliä. Häkissä suklaakissa on edelleen tyytyväisin saadessaan maata Fedjan hellässä huomassa, joten Fedjalla taitaa olla paikkansa ainakin kaverikissana tulevissakin näyttelyissä. Itse Fedja pärjäsi myös hienosti näyttelyssä ollen molempina päivinä 3. kotikissa (ja kilpailijoita oli paljon!)
Turokin yhteydessä pidin apuvoimien kera lauantaina agilitykisat ja pitää sanoa että osallistumisaktiivisuus oli kyllä aika heikkoa. Nexu stressasi agiratapaikkaa, joten sen kisailu jäi vain radalla totutteluun. Fedja sen sijaan asteli itsensä hitaasti, mutta varmasti kisan kolmoseksi. Suurta iloa päivääni toi myös Nexun tytär Nanna, joka isäntäväkineen oli totuttelemassa agilitytouhuihin. Hienosti tyttö vähitellen rentoutui radalla päivän edetessä. Minä sain osakseni myös sylikehruuta ihanalta ruskeatabbyneidiltä <3
Pääsiäisviikonloppuna pidettiin Agilitykissojen kevätkokous helsingissä ja samalla reissulla sain hyvän syyn käydä tervehtimässä helsinkiin muuttaneita sisaruksia Hilettä ja Ukkoa. Kaksikko oli juuri saanut uuden kaverin (simskupennun), joten lauman tutustumisprosessi oli vielä käynnissä. Ihanan vastaanoton saimme silti mieheni kanssa kaksikolta. Leikkiminenkin oli Hileen ja Ukon mielestä mukavaa, kun toimme mukanamme pentuaikaisen huiskan :) Kertakaikkisen ihana kaksikko, erityisesti Hile on mielestäni kehittynyt tosi sieväksi, se muistuttaa ihanasti emoaan! Kiitos Sanna ja Mikko vieraanvaraisuudesta!
Hiletin <3
Ukko
Murut kimppapesässä
Toivon kovin pääseväni käymään Tampereen näyttelyssä (ilman omia kissoja). Kiva olisi nähdä myös Ocia ja Neeriä livenä.
Turokissa kävin Fedjan ja Nexun kanssa pari viikkoa sitten. Nexu selvästi totutteli taas näyttelyissäoloon, joskin pahimmilta murinoilta ja sähinöiltä onneksi säästyttiin.
Kummankin päivän tuomarit tykkäsivät kovin Nexusta, mutta olisivat toivoneet erityisesti pidempiä mahakarvoja (ne oli tietysti leikattu steriloinnin yhteydessä, eivätkä olleet vielä kasvaneet kunnolla, vaikka haava olikin hienosti umpeutunut). Ensimmäiset kastraattiluokan sertit saimme kuitenkin kerättyä. Sunnuntaina käväisimme jopa TP-valinnoissa, mutta silloinkin meille mainittiin ensisijaisesti mahakarvoista ;) 
Syliini Nexuttimella tuntui olevan hoppu vähän väliä. Häkissä suklaakissa on edelleen tyytyväisin saadessaan maata Fedjan hellässä huomassa, joten Fedjalla taitaa olla paikkansa ainakin kaverikissana tulevissakin näyttelyissä. Itse Fedja pärjäsi myös hienosti näyttelyssä ollen molempina päivinä 3. kotikissa (ja kilpailijoita oli paljon!)
Turokin yhteydessä pidin apuvoimien kera lauantaina agilitykisat ja pitää sanoa että osallistumisaktiivisuus oli kyllä aika heikkoa. Nexu stressasi agiratapaikkaa, joten sen kisailu jäi vain radalla totutteluun. Fedja sen sijaan asteli itsensä hitaasti, mutta varmasti kisan kolmoseksi. Suurta iloa päivääni toi myös Nexun tytär Nanna, joka isäntäväkineen oli totuttelemassa agilitytouhuihin. Hienosti tyttö vähitellen rentoutui radalla päivän edetessä. Minä sain osakseni myös sylikehruuta ihanalta ruskeatabbyneidiltä <3
Pääsiäisviikonloppuna pidettiin Agilitykissojen kevätkokous helsingissä ja samalla reissulla sain hyvän syyn käydä tervehtimässä helsinkiin muuttaneita sisaruksia Hilettä ja Ukkoa. Kaksikko oli juuri saanut uuden kaverin (simskupennun), joten lauman tutustumisprosessi oli vielä käynnissä. Ihanan vastaanoton saimme silti mieheni kanssa kaksikolta. Leikkiminenkin oli Hileen ja Ukon mielestä mukavaa, kun toimme mukanamme pentuaikaisen huiskan :) Kertakaikkisen ihana kaksikko, erityisesti Hile on mielestäni kehittynyt tosi sieväksi, se muistuttaa ihanasti emoaan! Kiitos Sanna ja Mikko vieraanvaraisuudesta!
Hiletin <3
Ukko
Murut kimppapesässä
Toivon kovin pääseväni käymään Tampereen näyttelyssä (ilman omia kissoja). Kiva olisi nähdä myös Ocia ja Neeriä livenä.
Kommentit