Sydämenmuotoista ystävänpäivää

Luvassa ällömakea ystävänpäiväpäivitys, joka saa samalla toimia 10-viikkois päivityksenä. Oikein otti päähän kun murut seisoivat pitkän aikaa kauniisti rivissä ja tapittivat huiskaa, niin eikös sitten salamasta loppuneet patterit. Onneksi pari rivikuvaa saatiin kuitenkin tallennettua.

Murukaisten kotitilanne on hyvä. Niistä on kolme porukkaa: Hile ja Fedjis muuttavat samaan kotiin ja Oci ja Nalle lähtevät myös yhdessä. Curlia on sijoituskotiehdokas tulossa katsomaan Even kanssa ensi viikonloppuna. Tämä tietysti helpottaa omaa mieltäni (tai ainakin mieheni mieltä) sillä hirveä kiusaus olisi näistä ollut joku jättää kotiin. Nyt kuitenkaan ei elämäntilanteemme ole sopiva pennulle. Ja sitä paitsi kolme aikuista ansaitsevat kyllä kaiken sen huomion mikä meiltä liikenee. Pentuihin vaan ehtii kiintymään niin kovasti, varsinkin kun ovat oikeita kainalokissoja.

Mutta ohessa siis uudet potretit sydäntaustalla:

Pikku-Hiletin on aivan siinä rajalla että pian sekin ylittää 1000g haamurajan. Kuten olen ennenkin useasti sanonut on tämä kissa sylikissojen aatelia. Se on myös mustasukkainen ihmisen huomiosta, eli mikäli muut pennut ovat toisen ihmisen sylissä, kiipeää Hile siihen syliin missä on vähemmän kissoja ja kääntää mahansa esille: Masurapsuja kiitos! Fiksu kissa, missä vain on huomiota tarjolla, siellä on myös Hile.

Fedjis tomerana. Kaunis pörröinen poika, joka haastaa isäntäväkeä juoksuleikkeihin kirmaamalla ulos pentuhuoneesta aina aamulla kun muutenkin on kiire <3 Fedjis on muutoinkin hauska rauhantekijä. Se pörrää ja leikkii suloisesti kaikkien kanssa, mutta näyttää jättävän dominoivan pennun roolin suosiolla veljelleen.

Nalle on vienyt itselleen huiskantappaja tittelin. Tämä utelias pikkutirppa on usein huiskan kimpussa ja raahaa itselleen jemmaan niitä parhaita huiskia. Neitokainen on Ocin ohella toinen ikiliikkuja, joka ponkaisee ensimmäisenä ylös unilta ja haastaa hassulla äänellään pentuesisaruksia ja ihmisiä leikkiin. Nallella on myös hauska tapa napittaa ihmisiä suoraan silmiin. Se kipuaa polvelle ja tuijottelee siitä pää kenollaan ihmisen liikkeitä.

Curlilla on kauniin kiiltävän turkki ja se on kehitellyt selviä "pikkuprinsessa esiintyy" poseerauskohtauksia. Kipakasta luonteestaan huolimatta tämä nätti tyttö osaa olla oikein hurmaava. Se kyllä kommentoi huoltotoimiaan, mutta toisaalta saattaa kynsien leikkuun jälkeen jäädä hurisemaan syliin tai aloittaa hurjan leikin paidan hihan kanssa. Curli on myös aloittanut väsymättömän kesytysprojektin Ronjan suhteen. Vaikka suurimmaksi osaksi se saa kohdata Ronjan puolelta murinaa, ei se selkeästi aio luovuttaa. Oli hauska seurata niitä samalla patterilla kun hetki kuului aina murinaa ja heti sen loppuessa pieni tumma tabbytyttö hiipi matalana silmiään siristellen vielä hiukan lähemmäksi murisijaa.

Ja Oci, ihana villikkoni. Kuvista se yritti kiivetä ensin kuvaajan, sitten avustajan olkapäälle ja metsästää lisää huiskia. Välillä tuntuu että tuolle pojalle on suotu muutaman muunkin pennun energia. Se on tosiaan ikiliikkuja, joka onneksi saa usein houkuteltua siskonsa Nallen mukaan reuhoamisvaiheeseensa, silloin kun kaikki muut ovat jo nukahtaneet. Jännityksellä odotan myös mitä Oci ja Nalle valitsevat tulevassa kodissaan tuhottavien listalle, jos viherkasveja ei löydy. Meidän viherkasveistamme tämä termiittikaksikko on saanut jo tehtyä aikamoista silppua...

Loppuun vielä kuva kilpparikissan periksiannosta. Vaikka pennut ovat suurimmaksi osaksi Ronjan mielestä ällöttäviä, tekee se ajoittain myönnytyksiä niille, suuremman hyvän vuoksi. Tässä suurempi hyvä on villaviltti, joka on RONJAN lempiviltti. Kai se sitten pitää jakaa emon ja pentujen kanssa, jos sitä ei voi vain itselleen saada.


Pennut saivat mmyös ensimmäisen rokotuksensa tänään. Eläinlääkäri kävi ne meillä kotona rokottamassa ja ihmettelemässä itämaisia ihmeitämme, jotka eivät meinanneet jättää tohtorisetää ja hänen mielenkiintoisia välineitään rauhaan. Rokotusta eivät tainneet muut, kuin Curli edes huomata. Oikein reippaita ja uteliaita itsejään siis olivat.