ruokarauhan säilyttämiseksi

Vaikka nämä kuvat eivät ruokarauhaan liitykään, aloitan tekstini muutamalla kuvalla mökkireissulta. Ihana syyssaari :) Kyseiset kuvat ovat mielestäni oikein onnistuneita syksykuvia tuoden esiin kunkin kissan parhaita piirteitä.




Mutta itse aiheeseen... Meitä on pidempään vaivannut lievä ongelma itämaisemme röyhkeän ruokakäytöksen suhteen. Henkilökunnan vähäisen huomion ansiosta tilanne oli lipsunut siihen että suklaakissa koki oikeudekseen varastaa paitsi muiden kissojen ruokaa, myös henkilökunnan kinkkuja, juustoja ja kaikkea mahdollista suuhunpantavaa.

Ruokahalu tuolla tuntuu olevan loppumaton ja kaikkea pitäisi saada ainakin maistaa. Huvittavimpia episodeja ovat olleet ne kun se ylittänyt itsensä ruokavalion suhteen. Toisella kesämökillä Nexu yön aikana järsi urakalla ruisleipää ja kun se myöhemmin toisella reissulla kiskoi banaanin lattialle ja alkoi pureskella sitä, olimme lievästi sanoen monttu auki sen ruokatottumuksista.

Vähemmän huvittavaa oli kuitenkin että samainen rosvoilu ulottui myös vieraidemme lautasiin, eikä ollut yhtään mukavaa neuvoa vieraita suojelemaan ruokaansa ryövärikissalta, joka taitavasti hiljaa hiipien pääsi yllättämään milloin kenenkin lautasen.

Asialle oli siis vihdoin tehtävä jotakin. Itse asiassa en kertakaikkiaan ymmärrä miksemme ole tehneet tätä kärsivällisyyskoulutusta heti ongelman ilmettyä. Ideana on siis että Nexulle on osoitettu tiskialtaan vierestä paikka, jossa pienen pyyhkeen päällä ollessaan se saa palkkioita. Jos kissa lähtee pyyhkeeltä, loppuvat myös palkkiot.

Ensimmäisessä vaiheessa palkitsin kissaa lähes suorasyötöllä mieheni tehdessä voileipiä. Seuraavassa vaiheessa pidensin hiljalleen palkkiorytmiä. Kolmannessa vaiheessa siirryin itse palkkaamaan kissaa samalla kuin tein ruokaa. Mieheni toteutti samoja vaiheita ja lisäsi viimeiseen osaan vaihtoehtopalkkiona silityksen. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa kissa istuu kuin naulittu alustallaan ja huutaa siellä kun palkkiotahti käy sen mielestä liian hitaaksi. Olemme huomaamattamme vahvistaneet tätä huutamista palkkaamalla kissaa ääntelyiden jälkeen. Toisaalta ykköstavoite, eli ruokarauha on saavutettu. Nyt siis vaan yritämme saada myös ääntelyn vähäisemmäksi kiinnittämällä erityishuomiota palkkion antamishetkeen.

Ohessa video vaiheesta 2. Nykyhetken videon lisään tähän tekstiin kunhan saan sen kuvattua. Kiinnittäkää huomiota myös Fedjaan, jolla ei koskaan ole ollut ongelmaa varastelun suhteen, mutta joka on erittäin nopea oppimaan mistä saa palkkioita (vaikkei sitä yritetä opettaa ja palkkiotkin ovat satunnaisia Nexuun verrattuna)

a

Ohessa bonuksena myös lyhyt videopätkä mökkireissulta. On se hienoa kun kissa tottuu johonkin asiaan pienestä pitäen, eikä se sitten isompana sitä enää millään tavalla jännitä ;)