Naksutinkoulutusleirin terveisiä

Ronja ilmastoidussa hotellissa.

Viime viikolla osallistuin Ronjan kanssa naksutinkoulutusleirille. Alunperin mukaan piti lähteä Nexun, mutta viikonlopun stressaaminen näyttelyssä (Nexulla) sai minut vaihtamaan osallistuvaa kissaa. Lopulta olin tosi tyytyväinen päätökseeni, sillä Ronja nautti suunnattomasti extrahuomiosta, jota sille ainoana kissana viikon aikana suotiin.

Kuten arvata saattaa olivat kaikki muut leirin eläimet koiria. Osallistujina oli siis viisi koiraa omistajineen ja me Ronjan kanssa. Leiri ajoittui päiviin ja illat vietimme Ronjan kanssa hotellissa (jossa oli ilmastointi - IHANAA!).

Hotellin tuolin peitin heti ensimmäisenä iltana peitteellä, sillä sen päällysmateriaali olisi ollut Ronjan mielestä ihanteellinen kynsien terotukseen (vaikka mukana oli raapimalauta). Vieraissa paikoissa suurta rohkeutta aiemminkin osoittanut kissa tutki hotellin nopeasti ja havaitsi sen turvalliseksi paikaksi. Päivien koulutustilassa rentoutumiseen meni sen sijaan enemmän aikaa (sali).

Ronja ihanalla tuolilla (peitetty viltillä)

Tehtävänämme kurssilla oli opettaa eläimelle 3 osan sarja, joka tuli suorittaa vihjeistä. Osat olivat merkkikartio (jolle piti mennä), tuoli (joka alitetaan) ja alusta (johon kosketaan kahdella tassulla). Näiden kaikkien kohteiden välillä tuli pysähtyä odottamaan vihjettä. Ketjun opetus aloitettiin viimeisestä kohteesta. Tällä pyrittiin voimistamaan sen kiinnostavuutta eläimen mielessä (viimeiseen kohteeseen on pisin matka). Me ihmiset toimimme pareina, jolloin pari havainnoi koulutusta, kirjasi ylös tapahtumia ja kommentoi kouluttajan toimintaa.

Ensimmäisinä päivinä minun ja parini koulutus keskittyi ensisijaisesti koiraan, kun kissa vielä jännitti vierasta paikkaa. Upeaa oli kuitenkin seurata sen suhtautumista tilanteeseen. Ronja valitsi turvallisen nurkan salissa ja majoittui sinne makaamaan. Mitään sähinöitä tai murinoita ei koko kurssin aikana esiintynyt.

Meidän työsarkamme alkoikin ensimmäisinä päivinä viileäassä hotellissa. Siellä into toimintaan oli suurta. Paikan sopivuuteen koulutustilana oli toki monia syitä. Tila oli viileä ja pienempi kuin sali, koirien hajuja ei ollut ja kello oli yli kuuden. Yöeläimelle siis varsin sopiva ympäristö! Minulle ei täysin. Väsymys ja tottumattomuus vihjesanojen käyttöön sai minut sekoilemaan pahasti koulutuksessani. Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä että kissat seuraavat pääasiassa käsimerkkejä vihjesanoista välittämättä. Kurssin jälkeen käsitykseni tästä asiasta alkoi muuttumaan. Ehkä sillä - millaiselta ihmisen ääntely ennen toimintaa kuulostaa - on sittenkin suuri merkitys...

Ohessa melko pitkä koostevideo Ronjan koulutuksesta kurssin aikana.