elämän iloja ja suruja


Aloitetaanpa ensin ilosta. Rakkaan hurmaavan itämaisen prinsessamme kotiinpaluuseen on enää vajaat kaksi viikkoa!

Mutta, suru on suuri, kuten useimmat teistä ovat varmasti jo muualta lukeneet, on Porvoossa Nexulla enää kolme pentua. Siksi tännekin kirjoittaminen on tuntunut vaikealta. Goljat kuoli viikko sitten suolikuolioon. Olo heikkeni nopeasti, eikä mitään ollut tehtävissä. Kukaan meistä Pikku-G:n ihmisistä kun ei osannut ennustaa tulevaa. Onneksi ympärillä pyörii kuitenkin iso joukko karvaisia ja karvattomia tukipilareita, jotka ovat omiaan pahan olon lievittämisessä. Siis meillä ihmisillä, pennullahan ei enää tuskia ole.

Ristiriitaisin tuntein suuntasimme viime perjantaina Porvooseen emoa ja muita pentuja katsomaan. Päätös matkustaa oli kuitenkin aivan oikea. Oli erityisen ihana nähdä reipasta ja aktiivista Nexua ja kolmea valloittavaa junioria. Kuvattavana oli viimeinen vuodenaika: syksy. Halusin täydentää vuodenajoista kertovan kuvasarjani, vaikka se hieman väärältä tuntuikin yhden puuttuessa joukosta. Olimme Even kanssa vitsailleet että pieni suklaaoravamme, Taku, oli protestoinut muiden kuvauspohjia ja siksi se aina heittäytyi hankalaksi kuvaustilanteessa. No, nyt kun Taku sai oman pohjansa, se viihtyi erittäin hyvin linssin edessä :D Itseasiassa niin hyvin ettei muista oikeastaan saatu yksityiskuvia kun suklaaorava kiipesi yhä uudelleen ja uudelleen kuvauspohjalle. Esillä siis seuraavaksi Tre Stagione (epävirallinen muunnos nimestä).


Takun oma vuodenaika: Kyllä kelpaa poseerata.


Ja muutama yhteiskuva




Käynnillämme jatkoin myös pentujen ensimmäisi aktivointiharjoituksia. Harmikseni videokameran akku oli niin loppu, ettei sillä saatu kuvattua, mutta muutaman kuvan mieheni suostui räpsäisemään. Kuvat ovat siis hänen, mutta hän ei halua nimeään nettin ;)

Emo seuraa vierestä Tikun ahkeraa sormeenkoskemista.


Nunnu etsii missä se taikanappi on, josta sataa raksuja.


Kaikki Nexun pennuista olivat emon innostamina jossakin vaiheessa kiinnostuneita naksuttelusta ja namin metsästämisestä. Kaikkein innokkain niistä hommaan on kuitenkin Tiku. Tämä tyttö on siis muutenkin kuin ulkonäöllisesti oikea emonsa kopio. Tikua ei ole vielä varattu, eli jos joku kaipaa erittäin lupaavaa temppu- ja agilitykissaa, olisi nyt korkea aika laittaa Evelle viestiä ;)

Viikonloppuna oli pentujen lisäksi muitakin ilonaiheita. Olimme Fedjan kanssa mukana Turokin näyttelyssä molempina päivinä. Iloitsin Fedjan reippaasta käytöksestä. Vihdoinkin vieraan paikan koulutuksemme näyttää tuottavan tulosta. Kissa, joka vielä parivuotta sitten halusi piiloutua tuomarin pöydällä paitani alle, tepasteli reippaana ympäristöään tutkien ja tuomareita hurmaten :) Tässä ehkä pienenä houkuttimena toimi myös oma lempipiilo. Meillä oli näyttelyssä mukana Fedjan lempipesä, jonne se "hautautuu" omaan yksityisyyteensä, pumppailemaan ihan mielettömällä innolla. Pesä toimikin palkkiona näyttelyssä. Ennen ja jälkeen arvostelun, sai makoilla lempipesässä, omassa häkissä sen sijaan pesää ei ollut. Niin ilkeältä kuin se kuulostaakin, pysyy pesä myös kotona piilossa. En halua että se menettää Fedjan silmissä palkkiostatustaan.


Kuva: Johanna Salmela

Sunnuntaina pidettiin myös Agilitykisat. Osallistujia niihin oli kohtalaisesti. Paikka ei ehkä ollut paras mahdollinen, kun ohi kulki vähän väliä rämiseviä rullakkoja. Muutama tosi nopea kissa oli kuitenkin mukana, ja mikä ihmeellisintä, ne olivat kaikki ensikertalaisia! Olen NIIIN älyttömän ylpeä Pietasta. Fedjan "kaverikissasta" joka ylsi ensimmäisissä kisoissaan hopealle upealla 5,5 sekunnin ajalla!

Fedjan menestys sen sijaan yllätti minut täysin. Paikalla oli kumpanakin päivänä hienosti hoidettuja, todella kauniita kotikissoja. Fedjan kohdalla tuomarit kehuivat erityisesti reipasta ja esiintyvää luonnetta ja poika oli kumpanakin päivänä TP lyhytkarvaisista kotikissauroksista. Lauantaina kotikissoilla oli vain yksi tuomari, Michael Edström. Kissojakin oli paikalla vain lyhytkarvaisia, eli paneelikissoja oli kaksi. Voiton vei paneelissa äänin 2-1 ihastuttava kilpparinaaras Doris. Sunnuntaina paikalla oli sekä lyhytkarva uroksia ja naaraita että pitkäkarvauroksia. Lyhytkarvaiset kotikissat arvosteli silloin Catharina Modahl Nilsson. Tässä välissä täytyy sanoa että molemmat tuomarit olivat oikein mieleisiä. Käsittelivät kissoja kauniisti ja osasivat tosissaan arvostaa kotikissoja! Paneelissa sunnuntaina oli siis myös kolme kissaa: Fedja, Dooris (sama naaras kuin lauantaina) ja Peku (upea mustavalkoinen pitkäkarva). Tällä kertaa äänet jakautuivat toisin ja Fedja oli näyttelyn paras kotikissa äänin 2-1!!!

Ohessa kuva Fedjasta paneelissa lauantaina (pääsin leikkimään uudella hyväksi todetulla objektiivillani).


Heikki Siltalan galleriassa on esillä myös pari kivaa otosta Fedjasta.

Muutama muu kuva nelosten kissoista Turussa lauantaina (ja pari kotikissoista) on tulossa esille myöhemmin kansioon www.temppukissat.kuvat.fi. Sinne lataan jossakin vaiheessa myös kaikki pentukuvat Nexun pennuista.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Osanottoni Goljatin puolesta vielä tännekin.

Kerro ihmeessä, miten sait Fedjan lopettamaan pelkäämisen tuomarin pöydällä? Meiltä kun löytyy tuo arkajalka-Lilja, enkä tiedä, mitä sen kanssa voisin tehdä, jotta pöytä ei tuntuisi aivan niin kamalalta paikalta. :/ Liljahan on muuten todella rohkea, mutta se pöytä on sitten jostain syystä pelottava.
Elina V. sanoi…
Destinova: Tuohon asiaan vaikuttaa parhaiten aika ja positiiviset kokemukset. Meillä näyttelytahti on ollut tosi maltillinen. Yleensä 1-3 näyttelyä vuodessa. Poikkeuksena tähän kuitenkin viime vuosi, jolloin Nexun kokemusten keräämiseksi reissattiin useammin (Fedjakin oli useammin seurana). Lisäksi helpot aktivointiharjoitukset omassa häkissä ovat selkeästi rentouttaneet Fedjaa. Nexukin tuntuu rentoutuvan niistä. Toisinsanoen anna Liljalle aikaa ja totuta se vähitellen.
saila sanoi…
Osanotto myös sinulle Nexun rakkaan pikku-Goljatin menetyksestä :(

Kylläpä Taku poseeraakin ylpeänä syksyssä :D Tosi kivat kuvat, myös ja etenkin Nexusta!

Ja hulppeat onnittelut vielä Fedjan menestyksestä näyttelyssä!!
Elina sanoi…
Osanotto myös täältä suunnalta.
Hieman "pahalta" tuntui katsella kuvaa jossa vain kolme pentua.
Goljat kun oli jo valloittanut minun sydämen. Vaikka vain kuvien välityksellä.
luolaleijona sanoi…
Teitte Goljatin puolesta kaiken mahdollisen, ja mikä tärkeintä nyt se ei kärsi. Toivottavasti Goljatin muisto muuttuu vielä iloiseksi sellaiseksi ennen pitkää.

Ihania kuvia taas! Varsinkin nuo Nexun ja Takun kuvat, poika on oikein ylpeän näköinen omalla taustallaan.

Onnea Fedjalle vielä tätäkin kautta! Sen menestystä oli hieno seurata =)
Elina V. sanoi…
Tuo Nexun yllä oleva kuva on ehkä omakin kaikkien aikojen suosikki :) Se kiteyttää paljon murun luonteesta, kaikessa mukana, ja usein suu auki ;) Silmät täynnä intoa kaikkeen tulevaan....
Tasha sanoi…
Surullista että pikkukisu Goljat joutui lähtemään näin pian..

Onko Nexu ihmetellyt minne pikkuinen on hävinnyt?

Onnittelut kuitenkin Fedjalle :)

Nexun kuva on kaunis <3
Lendi sanoi…
Osanottoni vielä Goljatin puolesta :( Mutta kyllä menee nopeasti aika, vastahan Nexun babyt oli mahassa?!

Onnittelut puolestaan näyttelyreissun johdosta :)