Karvaisen kirjamessuesiintyjän kokemuksia

Messut ovat takanapäin ja esiintyminen meni mielestäni varsin mukavasti. Nexu oli aluksi jännittynyt tilasta ja ihmismäärästä, mutta rentoutui tilaisuuden edetessä mukavasti. Ihalijoita neiti keräsi useamman, vaikka temppuilu jäikin tällä kertaa vain haaveen tasolle (ellei omatoimista puhumista lasketa tempuksi). Eipä tuo liiempiä haitannut, sillä videot demonstroivat hyvin temppuja katsojille ja kirjani tekstin mukaisesti toimittiin kissan ehdoilla, eli koska paikka oli sille liian suuri kriteeri, ei neidiltä vaadittu temppuja.

Otaksun silti olleeni oikeassa siinä että kissa oli hyvää "rekvisiittaa". Varsinkin kun Nexu Janin avustamana tarkasteli valjaissa uteliaana esittelypöytää suurimman osan ajasta. Kyllä ne katseet taisivat kissaan kääntyä ehkä useammin jopa kuin esitelmöitsijään ;) Hyvä niin.

Messualueella kirjoja omistuskirjoittaessani Nexutin sen sijaan hurisi tyytyväisenä kantorepussa. Useampi haastattelija kysyi ihmeissään: Miten tuo kissa voi olla noin rauhallinen täällä. Onko se aina yhtä rauhallinen? Tähän tietysti vastasin hymyssäsuin, että kyllä sillä kotona on välillä vähän turhankin monta jalkaa ;) Turku-TV:n kirjailijahaastattelussa neiti oli erityisen edukseen. Hurisi hiljaisena pussissa ja keikisteli kameralle, kunnes rodusta puhuttaessa päätti kaivautua esittelemään kauniin vartalonsa ja jäädä sitten syliin nukkumaan. Eipä olisi tuo hetki paremmin voinut mennä. Kahvilassa olikin sitten hyvä ottaa nokoset tutussa turvallisessa pussissa (osa ei tainnut edes tajuta että kassissa nukkui kissa).

Ihana kissa kaiken kaikkiaan <3 Kyllä tätä kelpaa kouluttaa ja esitellä!