Operaatio kimalaistuho

Kimalainen saalistettuna vesiastiaan

Talomme reunalle on pesiytynyt kimalaisyhteiskunta. Kissat olivat alusta saakka kiinnostuneita lentävistä otuksista, mutta touhu näytti vaarattomalta. Mieheni etsi netistä tietoa kimalaisista ja saimme selville että ne eivät ole yleensä aggressiivisia. Ne pistävät vain uhattuina ja niiden pistin ei irtoa, joten ne voivat pistää monta kertaa.

Meidät ihmiset ja naapurin puolikasvuisetkin nuo kimalaiset jättivät hyvin rauhaan ja yhteistyö kukkien pölyttäjinä toimi hyvin. Mutta sitten eräänä päivänä kissat päättivät aloittaa kunnon metsästyksen. Ne päivystivät talon reunalla ja räpsivät kimalaisia, yrittäen haukata niitä samalla. Yritimme pitää kissat poissa talon reunalta, mutta eihän siitä mitään tullut.

Sitten Fedja vinkaisi ja perääntyi. Sen huuli turposi ja ymmärsimme että sitä oli pistetty. Veimme kaikki kissat sisälle ja musersimme kyytabletin lasiin. Lisäsimme hieman vettä ja ruiskutimme tabletin Fedjun suuhun. Kaikkeen tottunut lötköpötkömme onneksi nieli sen kauniisti. Seuraavaksi vuorossa oli eläinlääkärin ohjeen mukaisesti kylmää huulelle. Fedju nuokkui sylissä ja minä painoin sen huulta pakastepussilla, joka oli kiedottu pyyhkeeseen. Huulen turvotus laski nopeasti ja pian kissa oli entisellään.

Hölmöyttäni ajattelin että kissat olisivat oppineet tästä jotakin. Mutta ei tietoakaan. Seuraavan ulkoilun aikana Nexu tunki innoissaan tassujaan kolon suuntaan. Seurauksena tästä pisto ja varpaan turpoaminen. Kyytabletin antaminen tälle ADHD:lle olikin sitten oma juttunsa. Kissa istui kyllä kauniisti sylissä ja antoi puristaa lääkkeen suuhunsa, mutta sitten se pärski suuhun tulleen lääkkeen ympäri keittiötä. Nieluun lääkettä meni ehkä 1/10 osa ja se sitten näkyikin turvotuksen pysymisenä. Nexu istui sylissäni kuten Fedjukin ja painoin tassua kylmällä. Mitään vaikutusta ei kuitenkaan näkynyt. Eipä turvotus tosin tuntunut haittaavankan kissaa, sillä samanmoisia pyrähdyksiä se veti ympäri kämppää kuin aina muutenkin. Tassu oli kyllä huvittavan näköinen kun sen koko oli tuplat toiseen tassuun verrattuna.

Seuraavana aamuna turvotus oli onneksi tiessään ja operaatio kimalaispesän tuho alkoi. Nyt sitten pari päivää eläimet, lapset ja allergiset välttävät pihaa. Onneksi vesisade auttaa tässä päätöksessä pysymisessä.

Loppuun vielä kuva, joka ei liity mitenkään kimalaisiin, vaan on vastaus kissakuvahaasteeseen: pehmolelu. Tältä vinkuoravalta on silmät ja nenä kaivettu päästä...miten niin koiramaista toimintaa...