Kaverin perheen uusi jäsen



Kävimme kaverini kanssa katsomassa elokuussa heille muuttavaa pentua. Sain osallistua tähän ihanaan reissuun, koska miehemme olivat yhdessä karanneet merille. Onneksi kuitenkin ihan vaan muutamaksi päiväksi ;) No, joka tapauksessa matkusimme Hyvinkäälle tervehtimään karvaista pikkumiestä ja hän oli kyllä ihan ylisuloinen <3. Kamera räpsyi tiuhaan tahtiin ja karvainen herra poseerasi kuin vanha tekijä. Muistakin pennuista tarttui mukaan muutama hauska huiskakuva. On ne pennut yhdessä uskomattomia...

Kovin meillekin koitettiin myydä niistä yhtä mukaan, mutta onnistuin pysymään tiukkana. Hyvä niin, olisi saattanut muuten tulla aika pahaa kommenttia mieheltä. Kaveripariskunnan rotukissanhankinta sen sijaan on miehelleniki mieleen. Tämä siksi, että nyt kun saan itselleni näyttelykaverin, ei hänen omien sanojensa mukaan: "Onneksi ei tarvitse raahautua enää edes sinne näyttelypaikan ovelle kantoavuksi." Ja: "Sen kun rauhassa reissaatte vaikka ulkomaille kissojen kanssa, kunhan mun ei tarvitse tulla mukaan". Nyt vaan sitten pidän kaikki varpaat ja sormet ristissä että tuo pikkumies pärjää näyttelyissä, kun tiedän miten tärkeää se kaverille olisi. Mä voin sitten matkustaa Nexun kanssa järkkäämässä agikisoja ja tuomassa harrastusta tunnetuksi ;)

Kommentit

Unknown sanoi…
Kehtaahan Nexuakin näyttää ;) Söpö killi. Onnea, terveyttä ja menestystä pikkukaverille toivotaan täältäkin!
Elina V. sanoi…
Juu tottakai kehtaa! Mun ensisijaiset tavoitteet vaan on neidin aktivointipuolella, kun se näyttää sujuvan niin täydellisesti. Näyttelytulokset on sitten vaan plussaa ;)
luolaleijona sanoi…
On nuo pennut kyllä niin söpöjä :) Onko hän eurooppalainen?

Kuulosti hieman tutulta tuo miehesi näyttelykommentointi, minun on vielä onneksi tähän asti jaksanut raahautua seurana :D Mikähän kumma siinä on ettei nuo miehet jaksa niin kiinnostua ;)
Elina V. sanoi…
Jep, pentu on eurooppalainen.

Mun mieheni on sitä mieltä että kissanäyttelyistä tulee mieleen lapsimissikilpailut ja ne on jotain järkyttävää... Mäkään en ole lapsimissikisojen kannattaja, mutta en kyllä vertaisi noita kahta toisiinsa. Toisaalta olen myös sitä mieltä että asioita tehdään niin kauan kuin ne ovat kaikkien elollisten mielestä ok. Meitin pitkäkarvainen kotikissa ei käy näyttelyissä, koska hänen mieleipiteensä niistä on tullut selkeästi esille ;)

Hyvä jos sun miehesi suostuu mukaan...mä olen yrittänyt omaani innostaa agilityllä paikan päälle (joka on kuulemma ihan mukava harrastus, kun kissa nauttii siitä)