hurrrjan jännä päivä

Eilen oli pikkukissan näkökulmasta hurjan jännittävä päivä. Totutimme neitiä nimittäin ulkoilmaan ja vieraana oli ensin kaverin poika 2,5 vee. Päivällä harjoiteltiin myös autoilua ja sitten myöhemmin illalla vielä koira tuli kurkkaamaan häntä.

Näistä kaikista se ulkoilma taisi olla edelleen suurin haaste. Neiti on vaan kertakaikkiaan sitä mieltä että vie minut sisälle. Sisällä sitten taas huudetaan kun kaikki kaverit on ulkona. Tämä ulkona olo on kyllä helpottunut kerta kerralta, joten eiköhän tästäkin lämpimän sään ulkoilija jossakin vaiheessa saada.

Pikkupojan vierailu oli ensin jännittävä ja pojan hoippumista tarkkailtiin sohvan alta. Vierailuun tottuneina vanhemmat kissamme olivat jo tässä vaiseessa paenneet portaisiin "ilkkumaan" pikkuvintiölle. Rohkeana kissana Nexu kuitenkin pian voitti pelkonsa, kun nuoriherra innostui heiluttamaan huiskaa. Olihan siinä vahtimista kun pienen ihmisen motoriikka ei ole vielä ihan huipussaan ja huiskanheilutus oli välillä aika rajua. Nexu taisi kyllä lähinnä olla sitä mieltä että kerrankin joku heiluttaa sitä huiskaa tarpeeksi vikkelään. Tällä kisulla nimittin virtaa riittää...

Autoilu sujui hienosti. Fedja oli mukana rauhoittamassa ja hienosti hoitikin "isoveljen" hommansa. Nexu tunki päänsä Fedja mahakarvoihin ja hyrisi sitten tyytyväisenä. Fedja innostui paluumatkalla jopa nuolemaan pikkuista. Siinä vaiheessa matkustus sujui Fedja kyljessä, mutta uteliaasti ympärilleen kurkkaillen. Muutenkin kotona nuo kaksi tulevat tosi hyvin toimeen keskenään. Leikki hakee edelleen tyyliään, sillä Fedja selvästi pelkää satuttavansa pikkuista kun sen leikit ovat yleensä aika rajuja. Nexu sen sijaan on innokas haastamaan Fedjaa leikkiin ja seuraa tätä kuin hai laivaa. Ronjakin rauhoittuu päivä päivältä. Eilen haisteltiin jo monta kertaa murisematta, mutta välillä pikkukisulle pitää ilmoittaa että MENE POIS!

Koiravieraamme oli suuri herrasmies. Upeasti koulutettu aussie istui ja makasi vuorotellen pikkutirriäisen kierrellessä sitä. Nexu oli melko rento tämän koirulaisen läsnäollessa. Välillä se murisi kun koira nosti liian nopeasti päätään, mutta muuten tapaaminen oli oikein onnistunut. Lopulta pikkuinen nukahti syliini ja unohti koko koiran läsnäolon :)

Nukkumaanmeno oli eilen hauska tapahtuma niinikään. Ronja oli käynyt varaamassa itselleen reunapaikan sängyltä mieheni puolelta. Tämä todennäköisesti siksi että Nexu oli edellisyönä päättänyt varata kummatkin vapaat reunat, vaihtamalla tasaisin välein nukkumapaikkaansa kummankin meidän viereen. Kun poistin päiväpeitteen. Ronja liukui peitolle ja palasi samaan kohtaan. Siinä se nukkui koko yön muristen aina Nexulle, jos se yritti vaihtaa paikkaa. Niin kauan kun Nexu nukkui ihmisten välissä tai minun reunallani kaikki oli Ronjan mielestä hyvin mutta jos röyhkeä pikkukissa yritti tunkea "hänen puolelleen" sänkyä, se sai kuulla kunniansa. Lopulta Nexu rauhoittui ihmisten väliin ja käpertyi siinä kainalooni.