Koulutus vieraassa paikassa

Tänään koitti vieraiden paikkojen koulutukseni toinen osa kun kissat matkustivat mukanamme ensin vanhempieni luokse ja sitten isovanhemmilleni. Vanhemmillani mikään ei ollut ongelmallista, sillä paikka on kissoille hyvin tuttu. Sinne ne säntäsivät heti oviaukosta juoksujalkaa leikkimään kaikella heiluvalla. Äidilläni on ollut tapana lahjoa karvaisia kavereita kinkun paloilla, joten Fedja osasi myös pörrätä jääkaapin edustalla.

Isovanhemmillani kissat eivät ole käyneet kuin kerran. Edellisellä visiitillä he olivat 4kk ikäisiä joten väliä näissä vierailuissa on ollut yli 2,5 vuotta. Aluksi aikaa kului luonnollisesti paikkojen haisteluun. Tämän jälkeen kun ajattelin tarjota muruille kypsennettyä ja luutonta kanaa, emme löytäneet Fedjaa mistään. Kotona poika reagoi ruokaan välitömästi joten ihmettelimme tätä katoamistemppua. Syynäsimme mielestämme koko asunnon läpi eikä poikaa löytynyt. Itse aloin jo huolestua, vaikka tiesin että ovi oli ollut koko ajan kiinni, joten jossain asunnossa kissan oli oltava. Miten voikaan 5 kiloinen kissa hävitä 50 neliön asuntoon.

Puolen tunnin etsinnän jälkeen Fedja sitten käveli muina miehinä ulos kaapin sokkelista. Ukkeli oli ahtanut itsensä kaapin takaa sen umpinaiseen sokkeliin ja ollut siellä hiljaa koko ajan välittämättä luoksetulokutsuista. Tämä kissamme siis tuskin on ihan esiintymisvalmis vielä. Kun Fedjakin sitten oli löytynyt aloitin varsinaisen koulutusyrityksen. Fedja suostui perustemppuihin, mutta Ronja yllätti esiintymisinnolla. Kissa esiintyi innokkaampana kuin kotioloissa. Pörhisteli vielä häntäänsä ja kiehnäsi esityksen jälkeen ylpeänä mummin jalkaa vasten.

Tässä hieman antia vieraan paikan koulutuksesta.