Temppukissat

Nexutin 3v

2011-12-30T17:08:00.005+02:00

Pikkukissamme täyttää tänään jo 3 vuotta. Kahdesti se on hoitanut tärkeää emokissan roolia ja saa nyt nauttia täysin siemauksin kastraattikissan elämästä. Kulunut vuosi on ollut mullistava Nexun elämässä muillakin tavoin. Huomion määrän vähentyminen on saanut sen pitämään erityisen hyvin huolta omista oikeuksistaan. Syliin tungetaan heti kun paikka on vapaana (myös tätä kirjoittaessani Nexu on tiiviisti linnoittautunut syliini). Kissakavereista Fedja on edelleen Nexun suosikki, mutta Ronjankin se on saanut viime aikoina haastettua useaan kertaan leikkiin. Fedjaa Nexu työllistää edelleen säännöllisin väliajoin henkilökohtaisena pesulapalvelunaan, vaikka kyllä se itsekin (ainakin välillä) myös pesee Fedjaa. Kesä toi kissalle lisää painoa mahan kohdalle, kun se sai nauttia mummolan antimista. Nexu, jos kuka, kyllä tietää miten ruokaa kannattaa kerjätä (tai varastaa). Niitä lisägrammoja kotona on sitten vähitellen yritetty karistaa.

Noutamisen taitoa Nexutin on käyttänyt tehokkaasti hyväkseen myös silloin kun huoltoväen sylit ovat olleet varattuina. Välillä se tuntuu kummastelevan miksi pienin kaksijalkainen ei heitä hiirtä, kun sellaisen tuo tytön eteen. Törkeä pikkumuksu vaan tuntuu tunkevan kaikki omat ja kissojen lelut suuhunsa (Nexun kanssa onkin saanut olla tosi tarkkana, kun se jostain kumman syystä tosiaan kantaa noita leluja myös vauvalle!!!). Onneksi nerokas suklaakissa osaa toimia myös vastavuoroisesti ja vauvan lelujen varastaminen kissojen käyttöön käy tehokkaasti. Myös ruuanloppujen siivoaminen lattialta ja pöydältä on synttärisankarin lempipuuhaa.

Paras lahja joulun aikaan syntyneelle kisulle taitaa kuitenkin olla kuusi, kaikkine kiiltävine joulupalloineen. Kuusta on ihana syödä, sen alla voi vaania ja joulupallojen kanssa voi taistella pitkin kämppää (heiveröisemmät koristeet sijoitetaan meillä yläoksille).

Onnea kuupennut, sekä Ronja ja Fedja!

2011-12-07T20:58:00.003+02:00

Kuvassa R&F vuonna 2007.

Tänään juhlitaan oikein roppakaupalla synttäreitä. 7.12 Synttärisankareita ovat nimittäin otsikon mukaisesti kuupennut (nykyisissä kodeissaan nimeltään) Nanna, Ukko, Hile, Oci ja Neeri! Näiden yksivuotiaiden lisäksi Ronja ja Fedja saavuttivat tänään 6v iän.
Kuvassa kuupennut vuoden 2011 alussa.

Muistelin tänään miten vuosi sitten ihmettelimme pienten tassujen pumppausta Nexun mahalla. Hurjaa ajatella että jo ensi vuonna se toivottavasti on isoäiti! Onneksi ihmisten maailmassa asiat tapahtuvat hieman hitaammalla tahdilla.

Synttärien kunniaksi tänään meillä vietettiin agikissojen syyskokousta. Kissat saivat kokoukseen osallistuneelta Tiiltä nameja lahjaksi. Kiitos Tii, huomaavaista muistaa karvaisia synttärinä ;) Yhdistykselle leivottiin uusi hallitus, jossa on monta uutta hallituslaista. Itse luovuin yhdistyksen puheenjohtajan tehtävistä ja uusi pestini on rahastonhoitaja. Ensimmäistä kertaa hoidan kyseistä hommaa missään yhdistyksessä. Onneksi yhdistyksen rahavirrat ovat pieniä ja tilitapahtumia on harvoin.

Learning by watching

2011-11-04T09:24:00.004+02:00

Olen aikaisemminkin ihmetellyt kissojen kopiointikykyä, mutta pitää sanoa että aina se lopulta jaksaa uudelleen hämmästyttää. Aikoinaan Ronjalle ja Fedjalle opetettiin maahan meno tosi monen vaiheen kautta. Harjoitukset olivat järjestelmällisiä ja säännöllisiä. Tavoitteeseen pääsyä palkittiin valmiiksi pilkotuilla pienillä nameilla ja naksutin seurasi mukana jokaisella harjoituskerralla. Uudet asiat opeteltiin aina erikseen ja suljettujen ovien takana.

Nuorimmainen on saanut kärsiä koulutuksessaan siitä tosiasiasta että sille suunniteltuun elämään on kuulunut muutakin kuin perusteellisia koulutussuunnitelmia. Ensin Nexutin oli kiinni omissa hormoneissaan ja kahdessa pentueessaan. Sitten kun se pääsi viettämään hormonivapaata steriloidun kissan elämää, tuli perheeseen pieni ihminen ja varasti leijonanosan kouluttajan arjesta.

Hyvästi koulutussuunnitelmat ja erilliset koulutustuokiot. Virikkeellistäminen siirtyi pääosin kissojen turhautumisen estämiseen aktivointileluilla ja piilotetuilla nameilla. Ainoita varsinaisia koulutushetkiä ovat illan tempputuokiot, joissa kerrataan pääasiassa vanhoja, kissojen jo osaamia temppuja. Läsnä ovat kaikki kolme karvaista samalla kertaa.

Vaan tämäpä ei haittaa nerokasta suklaaoravaa. Se todistaa kouluttajalla vanhan olettamuksen muiden toiminnan tarkkailusta ja sen kautta oppimisesta.

Eli siis Fedja tekee noin ja se saa namia.

kyllä mäkin tämän osaan! Saanko kanssa namia?

Nexu tosiaan on alkanut toistaa joitakin temppuja vanhojen konkareiden perässä, lähinnä vaan katsomalla oppien (ihan muutamaa vaihetta vahvistin). Yhtä varma sen suoritus ei vielä ole kuin muilla, mutta eiköhän sekin ajan kanssa parane.

Eilen tuli todistettua myös koulutushetken tärkeys kissoille. Itselleni ruoka-astioiden täyttäminen tarkoittaa kolmen kissan kärsimätöntä hännystelijälaumaa. Noiden mielestä uuden kuivamuonan kaataminen pusseista metallirasioihin on vastustamattoman ihanaa, siinähän saattaa myös tippua ohi joku murunen. Eilen mieheni teki kyseistä askaretta samalla kuin minä vietin kissojen kanssa illan aktivointihetkeä. Yksikään kolmesta ei tehnyt elettäkään ruuan suuntaan. Itsekseni ajattelin että melkoinen kriteeri tuli kyllä asetettua kun istumis ja tassunanto ohjeiden taustalla ropisi tuore ruoka purkkeihin. Taitaa kuitenkin siinä viriketuokiossa olla nykyisin ihan jotakin muuta taikaa, kuin pelkkä palkkionamien saaminen ;)

Private Agilitykisat

2011-10-10T16:30:00.002+03:00

Tänä vuonna agilitykilpailuja on järjestetty todella vähän. Syynä on ollut lähinnä hallituksen aktiivijäsenten muuttuneet elämäntilanteet. Pienen vauvan kanssa agikilpailun järjestäminen ei itsellekään ole tuntunut houkuttelevalta.

Omalla kohdallani on olemassa myös toinen syy. Suoraan sanottuna olen väsynyt siihen arvostukseen, jonka agilitykilpailut kissanäyttelyissä saavat kisaajien puolelta. Yleisö ja näyttelyjärjestäjät suhtautuvat yleensä lajiin sen sijaan innostuneen kannustavasti. Inhoittavia ovatkin ne tilanteet kun yleisö seisoo paikallaan odottamassa finaalia ja finalisteja ei näy eikä kuulu paikalle. Ymmärrän toki että kissanäyttelyihin osallistutaan ensisijaisesti kissan arvostelun takia. Väistämättä agi-kilpailun finaali osuu silloin päällekäin jonkun rodun arviointien tai TP-valintojen kanssa. Kun sitten osa finalisteista jää pois arvostelujen takia ja osa saapuu paikalle myöhässä, en yhtään ihmettele että yleisö kummastelee meininkiä.

Koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän kissaseminaarin yhteydessä järjestetyn agilitykilpailun osallistujamäärä oli pienempi kuin näyttelyissä. Seminaarin ruokatauolla pidettyä kisaa jäivät innolla seuraamaan motivoituneet seminaarioppilaat. Meillä oli vain 8 kilpailijaa, joista suuren osan muodostivat seminaarin pitäjien ja meidän agikisojen pitäjien omat kissat. Kuitenkin tunnelma kisoissa oli miellyttävä. Rauhallisessa ympäristössä kissojen oli helppo toimia ja paikka-arkuutta omaava Fedjakin tepasteli radan finaalissa 10 sekunnin aikaan (sijoittuen viidenneksi). Kärkikolmikko Vilja, Okra ja Osir saivat ajakseen vain sekuntteja ja yleisö katseli kissojen menoa ihastuneena. Niin ohjaajat, kissat kuin yleisökin saivat täsmäviihdettä ilman turhia odotteluja. Sponsorimme Royal Caninin upeista ruokapalkinnoista kärjen saamat kuivamuonat Kouluttajat Miira ja Tommi lahjoittivat paikalla olleelle Suomen Eläinsuojeluyhdistykselle ja kaikki olivat tyytyväisiä :)

Kissaihmiset eivät ehkä ole vielä valmiita Agilitykilpailuihin muualla kuin näyttelyiden yhteydessä, mutta toivottavasti tämä on kisojen todellisuutta muutaman vuoden kuluttua. Omasta mielestäni laji pääsisi paljon paremmin oikeuksiinsa tällä tavalla, vaikka se tarkoittaisikin yleisömäärän vähentymistä. Toisena hyvänä vaihtoehtona on tietysti kisojen keskittäminen esittelynäyttelyiden yhteyteen, jossa kissoja olisi valmiiksi ja kisoille voitaisiin varata oma paikkansa aikatauluun. Pääsen auttamaan tällaisten kisojen järjestämisessä ensi sunnuntaina Bajavan esittelynäyttelyn yhteydessä Karjaalla. Toivotaan että niiden jälkeen on yhtä hyvä mieli kisoista kuin viime sunnuntain jäljiltä.

Agilityesteiden esittelyä kissanpäivillä

2011-09-10T16:19:00.004+03:00

Ronja esteillä kotona. Se ei ollut lainkaan reissussa mukana.

Ja tosiaan vain ja ainoastaan niiden esteiden esittelyä oli tämä reissu. Olimme siis mukana Salon Mustissa ja Mirrissä kissanpäivien tapahtumassa. Kissat olivat kiinnostuneita ihan muista jutuista. Tällä kertaa emäntä kyllä kantaa kaiken vastuun toimettomuudesta. Lähes vuoden tauon jälkeen on turha odottaa ihmeitä ;)

Fedja ja Pietari tosin esittelivät lunkeina kissojen valjastelua, joka oli ihan hyvää mainosta kissan aktivoinnille. Videokin minulla piti olla mukana tempuista, mutta se toistui vain kuvina ja ei näinollen ollut ihan odotettu. Muistitikulle ladatut varavideot olivat hyvässä tallessa siinä muistitikussa kotipöydällä.

Aina ei mene esittelyt ihan putkeen, mutta tärkeintä mielestäni onkin että ihmiset saavat kuvan siitä että toiminnassa mennään todella kissojen ehdoilla. Jos ne eivät innostu puuhasta niin niitä ei tietenkään pakoteta mihinkään. Kissojen aktivoinnissa ja agilityssa kun kyse on ensisijaisesti kissojen omasta halusta toimintaan. Monelle totesinkin että tärkeintähän tämä aktivointi on tietysti kotona. Siellähän sitä toimintaa kaivataan ja vieraat paikat ovat asia erikseen, kun jo uusi paikka on uusi jännä asia.

Tällä kertaa Fedja halusi keskittää energiansa sille vieraan eläinkaupan tutkimiseen valjaissa ja Nexua jännitti sen verran että ihmisen syli tai paikallaan istuminen oli sille ihan riittävästi haastetta. Ihanaa oli kuitenkin nähdä miten Nexukin tuon 2 tunnin aikana (minkä liikkeessä olimme) selkeästi rentoutui ja pahimmasta alkujännityksestä päästiin yli.

Sen sijaan mielenkiintoisia olivat keskustelut ihmisten kanssa. Ilmeisesti kissa eläinkaupassa on kuitenkin sen verran harvinainen näky, että mieluusti ihmiset pysähtyivät juttelemaan kissojen valjastelusta ja muista kissoihin liittyvistä asioista. Liikkeen henkilökunta oli oikein ystävällistä ja kissoista kiinnostunutta myös. Heille suuri kiitos järjestelyistä :)

kissasirkus kustavissa

2011-08-29T11:16:00.005+03:00

Ei kuitenkaan mikään oikea sirkus vaan ihan meidän oma porukka. Kävimme nimittäin pari viikkoa sitten kesämökillä kattotalkoissa. Kissat pääsivät mukaan, sillä ne kertakaikkiaan rakastavat tuota paikkaa (ja ulkoilumahdollisuutta). Otsikon viittaukseni kuvastaa mökkinaapureiden ilmeitä, kun valmistauduimme mökille vievään merimatkaan kolmen pelastusliivillisen kissan ja yhden alle 2kk vanhan pikkutytön kanssa. Kuvia itselläni ei tilanteesta jostain kumman syystä ole (sanomattakin lienee selvää että kädet olivat kirjaimellisesti täynnä). Mökillepäin suunnatessa päätimme tehdä veneellä kaksi reissua. Ensin saareen matkasivat Fedja ja Nexu tavaroiden, mieheni ja isäni kera. Ronja, minä ja pikkuneiti odotimme toisella rannalla.

Onneksi karvaiset ovat kaikki jo niin tottuneita merimatkaan, että ottivat sen hyvin lunkisti. Pikkuneiti oli myös lunki, vaikka koimmekin jänniä hetkiä, kun kesken meidän veneporukkamme reissun loppui bensa tankista ja mieheni joutui soutamaan loppumatkan. Tässä vaiheessa kiitin onneani, etteivät kaikki kissat olleet samassa kyydissä. Kyydissä olevat karvainen ja karvattomampi neiti sen sijaan säilyivät rauhallisina ja hyvin käsissäni. Ronja kurkki pari kertaa reippaana laivakissana laidan yli, mutta palasi sitten jalkojeni eteen kauniisti istumaan.

Itse mökkireissu sujui kissojen osalta mukavasti. Ronja päivysti aina tilanteen tullen pihamaalla. Sisälle sen sai houkuteltua puoliväkisin ja silloinkin se vahti tarkasti ulko-ovea.

Nexukin innostui ulkoilusta ja jaksoi ihmetellä erityisesti aaltojen kohinaa.

Fedja sen sijaan protestoi puuttuvaa ulkolenkkiään istumalla metsään vievän polun päässä ja maukumalla kovaan ääneen. Valitettavasti minulla ei ollut kantoliinaa mukana ja mieheni ollessa kiinni kattotalkoissa jäi Fedjan lenkki tälläkertaa väliin. Kalastimme se sisälle melko pian naapurisovun säilyttämiseksi, sen verran vaativaa oli herran naukuna.

Kotiinpäin matkatessa kaikki kissat ja pikkuneiti olivat samalla venereissulla, joka sujui hyvin rauhallisissa merkeissä. Onneksi bensa ei sillä kertaa loppunut.

Äidit ja tyttäret sekä kiltti setä

2011-07-27T13:21:00.009+03:00

Meille saapui viime torstaina mieluisa hoitokissa. Nexun pentu Nanna (jonka kuulumisia voit muuten seurata täällä) tarvitsi hoitopaikkaa ja otimme kissan mieluusti hoitoon synnyinkotiinsa. Siitä on kasvanut tosi ihana ja kaunis nuori neiti joka muistuttaa luonteeltaan hyvin paljon emoaan.

Kissat meillä selkeästi tunnistivat Nannan, koska se sujahti helposti porukkaan. Fedja, aivan ihana lempeä "setä"kissa puski ja pesi Nannaa jo ensimmäisenä päivänä ja piti sille seuraa. Ronja suhtautui Nannaan väliinpitämättömästi (niinkuin pentueaikanakin), mutta ei ole lainkaan murissut tai sähissyt sille (muut vieraat kissat saavat kyllä Ronjan reviirillä huutia). Nexu oli ainut, joka oli sitä mieltä, että tuo kerran jo vieroitettu pentu olisi voinut pysyä kotonaan. Sen ei kuitenkaan kestänyt kauaa leppyä ja nyt kaikki jo vilistävät asunnossa sulassa sovussa.

Muistatteko tämän kuvan Nexusta?

Tässä Nanna eilisiltana:

Ja vielä lisää samankaltaisuuksia. Nexu näyttää todella perineen emonsa Laran suhtautumisen vauvoihin. Ihminen kuin ihminen, aina yhtä ihana, vaikka se välillä huitookin.
Suklaakissa vauvatyynynä

Syliin mahtuu hyvin myös kaksi tyttöä.

ja Nanna todistaa että tässäkin asiassa hyvät geenit ovat periytyneet eteenpäin. Se suhtautuu siis vauvaan yhtä upeasti kuin emonsakin :)

Hoitopöydän käyttöohje (starring Nexu)

2011-07-11T11:47:00.008+03:00

Hoitopöydät ovat meillä edelleen kissojen kovassa suosiossa. Nexu on niin innostunut alakerran hoitopöydästä, ettei se tee elettäkään siitä poistumiseksi khttp://www.blogger.com/img/blank.gifun vauva tarvitsisi pöytää. Onneksi Nexutin tyytyy osaansa kun se siirretään pöydän reunaan, jotta vauvakin mahtuu alustalle.

muttaohessa se luvattu hoitopöydän käyttöohje by Nexu.

Onneksi Ronjakin osoittaa jo hieman positiivista kiinnostusta vauvaa kohtaan. Jopa lähellä voidaan hetki olla, mutta itku näyttää olevan vielä liikaa...

Uusi perheenjäsen

2011-07-05T14:41:00.011+03:00

Hetken ajan Nexu on totutellut pakon sanelemana uuteen sylipaikkaan. Nyt uuteen sylipaikkaan tottumisesta on hyötyä, sillä perheeseemme on liittynyt uusi jäsen. Tällä kertaa kuitenkin karvaton sellainen. Neiti on juhannusvauva ja häntä odottaessamme olimme jussina leiriytyneet kissoille tutulle kesämökille vanhempieni kanssa. Kissat nauttivat auringosta ja ulkotarhasta. Minä olin tuskissani lämmöstä.

Ronja vietti juhannuksena päivät lähes kokonaan ulkotarhassa.

Fedja ja Nexukin viihtyivät tarhassa, mutta halusivat sisälle nukkumaan.

Vanhempani jatkoivat kissojen ylläpitoa kesämökillä, kun me säntäsimme kesken juhannuksen sairaalaan. Vauvaan tutustuminen on lähtenyt upeasti käyntiin. Fedja ja Nexu käyvät välillä haistamassa vauvaa ja jatkavat sitten omia touhujaan. Nexu noista on ehkä kaikkein kiinnostunein vauvasta, mutta hyvin positiivisella tavalla. Vauvan sijasta se taitaa purkaa turhautumistaan (kun huomio on hetkellisesti vähentynyt) vauvatavaroihin. Yhden tutin se puri rikki ja yhtenä päivänä löysimme suklaakissan tassu sisällä äidinmaidonvastikkeessa. Ronjaa vauva ei oikeastaan kiinnosta millään tavalla, mutta ei se pikkuista pelkääkään. Sitä pidämme kuitenkin tällä hetkellä kaikkein tarkimmin silmällä vauvan lähistöllä.

Ronja on huomannut että vaunut ovat oikein viileä ja mukava paikka torkkua. (ovi on tosin nykyisin eteiseen kiinni, eli Ronjan harmiksi vaunuihin ei enää pääse)

Nexu testasi Leikki/unimaton toimivuuden.

Fedja on testannut hoitoalustan olevan tarpeeksi pehmeä vauvalle.

Siinä on kuulemma myös hyvä hoitaa...

Ai niin ja se meidän neiti. Tämä blogi keskittyy jatkossakin lähinnä kissoihin, mutta esitellään nyt hänet lyhyesti täällä: Kuvassa viikon ikäinen menninkäisemme

Positiivinen vahvistaminen lapsilla

2011-06-14T09:31:00.004+03:00

Kolmen kissan koplan tuoreimman kirjoituksen luettuani jäin jälleen kerran pohtimaan positiivisen vahvistamisen voimaa eläimillä... ja ihmisillä. Koirillahan erilaisia koulutusmenetelmiä on kokeiltu ahkeraan ja tuloksia koulutuksessa on saatu menetelmästä riippumatta. Eri asia sitten onkin se millaiseksi koiran oma henkinen tasapaino kehittyy koulutustavasta riippuen. Nykyisin johtavassa asemassa (onneksi) koirien koulutuksessa ovat positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvat menetelmät. Itse koen vahvasti että kissojen kanssa eivät muut menetelmät toimisikaan.

Toki kissan saa välttelemään paikkoja, ihmisiä, eläimiä ja tilanteita rankaisua käyttämällä, mutta itsealoitteisen käytöksen vahvistamiseen tarvitaan sitä positiivista palautetta. Temppuja, agilitya tai esimerkiksi luotettavaa luoksetuloa ei kissalle saada rakennettua rankaisujen avulla. Kissa toimii oman tahtonsa avulla, itseään miellyttääkseen, ja siksi positiivinen vahvistaminen lisää sen mielihyvää koulutustilanteissa. Kissan näkökulmasta kyseessä on leikki, jossa se voi voittaa jotakin itselleen. Kissan kanssa on silti hyödyllistä olla käytössä kieltosana/kieltosanoja. Varmasti kissataloudessa tulee eteen tilanteita, jotka ovat kissalle itselleen tai ihmisille vaarallisia ja silloin nopean EI-sanan tai sähinän käyttö on tehokas, jos se saa kissan pysäyttämään toimensa. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin myös kehua kissaa kun se toimii pyydetysti, eli keskeyttää ei-toivotun toimintansa.

Miten tämä sitten liittyy ihmislapsiin? Luokanopettajan koulutukseni päättymisestä on aikaa kuusi vuotta. Valmistumishetkellä, työt aloittaessani, olin sekaisin erilaisista uusista ja vanhoista opetus- ja koulutusmenetelmistä. Koulutus kehotti toisaalta kannustamaan lapsia, mutta vahvasti professorien puheissa olivat esillä myös erilaiset rangaistusmenetelmät. Fyysistä rankaisua ei opettajankoulutuslaitos enää minun aikanani suositellut, mutta muu tarjolla oleva rangaistusten ja sanktioiden kirjo esiteltiin kyllä.

Fyysisen rangaistuksen poistamisesta kouluissa ei niinikään ole kulunut edes sataa vuotta. Omat isovanhempani muistelevat vielä kyseisiä rangaistuksia olennaisena osana koulutusjärjestelmää. Kun kyseisistä menetelmistä myöhemmin ihmisoikeuksien perusteella luovuttiin, mitä kävi oppimistuloksille? Ne paranivat. Sen sijaan koululaitosta alettiin vähitellen syyttää liian "lepsusta" toiminnasta ja rajojen asettamisessa epäonnistumisesta.

Omassa luokanhallinnan metodologiassani olen vähitellen siirtynyt yhä enemmän ja enemmän pois rangaistuksista ja kohti kohti positiivisia palkkioita. Varsinkin pienempien oppilaiden kohdalla olen huomannut positiivisen vahvistamisen suuren merkityksen. Jos esimerkiksi käsialakirjoituksen harjoitteluvaiheessa opettajan palaute toivotusta kirjoitustavasta tulee pelkkien punakynäviivojen muodossa, kyllästyvät pikkuoppilaat nopeasti tarkkuutta vaativaan työhön. Mikäli sen sijaan korostetaan parhaan harjoituskirjaimen ympyröintiä ja kysytään oppilaalta voisiko onko aukeamalla joku kirjain, joka hänen mielestään vaatisi parannusta (jotta saataisiin lisää huippuhienoja ympyröityjä kirjaimia), useimmat osaavat itse tunnistaa ja korjata tehtäväänsä. Tällöin toiminta lähtee positiivisesta palautteesta.

Unohduksia tulee nykyisen koulujärjestelmän mukaan kirjata ylös. Toki tekemättömät tehtävät vaadin tehtäväksi myöhemmin ne väliin jättäneiltä, mutta tämän lisäksi palkittiin "muistitarroilla" niitä lapsia, joilla unohduksia ei ollut. Vastaavasti kehuja saivat lapset, jotka pystyivät vähentämään unohteluaan. Tärkeäksi koin myös sen että jokainen lapsi sai positiivista palautetta. Heidän ei tarvinnut olla keskenään yhtä hyviä kaikissa asioissa, vaan jokainen sai palautetta omista vahvuuksistaan. Ja niitä vahvuuksia tosiaan löytyy kyllä kaikilta.

Vastaavia esimerkkejä on useita, mutta tärkeimmäksi olen kokenut koko luokan hyvästä käytöksestä palkitsevan systeemin. Omassa luokassani käytössä oli helmien kerääminen kahden purkin välillä. Lähinnä idea oli saada miinuspurkin helmet siirtymään vähitellen pluspurkkiin. Purkkien sisällöstä oppilaat näkivät jatkuvasti luokan yleisen ilmapiirin olotilan ja sitä seurattiinkin ahkerasti.

Oman kokemukseni mukaan luokan ilmapiiri parani huimasti lisättyäni positiivisen palautteen määrää. Paras asia positiivisessa palautteessa on se, että sitä voi antaa kuka tahansa. Yhtä hyvin kuin opettaja voi kannustaa oppilaitaan palautteen avulla, voivat vanhemmat edesauttaa (tai paikata) lapsen omakuvaa antamalla hänelle positiivista palautetta. Jäädessäni lomalle hyvästelin onnellisen, tiiviin ja iloisen porukan. Mitä muuta voisi opettaja toivoa?

Agilitykissojen kesäpäivät

2011-06-01T10:20:00.015+03:00

Takana on viime lauantain mukava kissatapahtuma. Jo kolmatta kertaa järjestetty Agilitykissojen kesätapahtuma keräsi tällä kertaa kohtalaisen vähän osallistujia, mutta tunnelma oli siitä huolimatta katossa!

Edellisvuosista poiketen paikkana toimi tällä kertaa jäsenemme Riitan kissaystävällinen koti Nousiaisissa. Riitan kotia on esitelty aiemmin myös Agikissa-lehdessä. Hänen kotonaan, jos jossakin, on todellakin huomioitu kissojen mukavuus. Riitalla on n. 100 neliön ulkotarha metsäisellä tontilla, verkotettu kaksikerroksinen kuisti ja sisustuksessa paljon korkeita hyllyjä ja kiipeilypuita. Eläinrakkaan Riitan kotoa löytyy myös lemmikkilintuja, lisko ja iso akvaario.

Kissoja tapahtumaan osallistui 8. Näistä tosin Riitan omia kissoja oli kolme, joista vain Osku oli aktiivisesti mukana tapahtumassa Ruskan ja Nessun nauttiessa makuuhuoneen rauhasta.

Osku ja Oskun kasvimaa.

Omista kissoistamme paikalla olivat Fedja ja Nexu. Fedja oli omaan tapaansa rohkea ja innostunut ulkoilumahdollisuudestaan. Nexua ulkoilu vieraassa paikassa ensin hieman jännitti ja se haisteli ulkoilmaa aamupäivän turvallisesti kopastaan.

Muita tuttuja kissoja paikalla oli Pietari. Rohkea ja vilkas eurooppalainen, joka leikkaamattomana kollina tuntui olevan hieman liian tungettelevaa seuraa muille kissoille. Itse Pietari nautti täysin siemauksin suuren ulkotarhan antimista.

Mukana olivat myös Nanna (Nexun pentu) ja Ada, joka asuu Nannan kanssa samassa perheessä. Nannista ulkoilma ensin hieman jännitti, mutta sisällä se rentoutui nauttimaan olostaan.

Ada myös tutustui hitaasti mutta varmasti uuteen paikkaan Saaran turvallisesta sylistä lähtien

Myöhemmin kissat kokeilivat paria estettä pihalla. Ihmeen reippaasti ne esteisiin suhtautuivat vaikka ulkona luonnollisesti oli kaikkea muutakin ihanaa tutkittavaa.

Lopuksi suunnattiin yhteiselle metsälenkille. Fedja ja Pietari käppäilivät metsässä kuin vanhat tekijä, mutta olin myös todella yllättynyt Nexun reippaasta asenteesta. Se halusi kävellä suurimman osan lenkkiä Fedjan perässä ja turvautui vain lyhyinä hetkinä sylikyyditykseen.

Päivän suurimmat naurut meille tarjosi metsälenkillä Pietari, joka tepasteli pitkän matkaa osassa. Kyllä, luitte oikein, kissa kahlasi useamman kerran ojanvartta, saaden itsensä märäksi mahakarvoja myöten...

Suuret kiitokset Riitalle tähän leppoisan kissahenkisen päivän järjestämisestä ja osallistujille, jotka teitte päivästä mukavan :)
Täältä löytyy lisää kuvia tapahtumasta

Bussimatkailua ja kissasarjakuva

2011-05-26T22:28:00.010+03:00

Kuten kissat kerällä blogin kirjoittaja, myös minä tutustuin uuden kissasarjakuvan maailmaan. Chi-kissasta kertovaa mangasarjakuvaa on ilmestynyt Suomessa ainakin kaksi osaa. Konami Kanatan kirjoittaman sarjakuvan päähenkilö on pieni kissanpentu Chi, joka ensimmäisessä osassa eksyy synnyinkodistaan ja löytää itselleen uuden perheen. Sarjakuvan ensimmäinen osa keskittyy pitkälti koti-ikävään ja toinen osa kissanpennun elämän hauskoihin hetkiin uudessa kodissa. Sarjakuva poikkeaa suomalaisista versioista siinä, että sitä luetaan kirjoitusmaan mukaisesti vasemmalta oikealle, "takakannesta etukanteen". Lukujärjestys tekee lukemisesta hieman raskaan ja ainakin allekirjoittaneelle alkuun pääseminen tuotti sen vuoksi vaikeuksia. Itse aihe on kuitenkin tervetullut lisä sarjakuvamaailmaan ja ajoittain kirjoittaja on hienosti saanut mukaan hyvin kissamaisia ajatuskulkuja. Itse pidin pidin 2 osasta enemmän, ehkä siksi että lukemisjärjestys oli siihen mennessä jo hieman rutinoitunut. Kissanpentu on hahmona hauska, liioiteltu tietysti mangamaiseen tyyliin ja ajoittain melko sympaattinenkin. Ehkä jossain vaiheessa jaksan kurkata sarjakuvasta jonkun uudenkin version, mutta tuskin minusta kestotilaajaa tulee ainakaan lukemani perusteella. Kissarakkaille oppilaille voisin tästä kyllä vinkata. Heistä muutama saattaisi innostuakin.

Pihalleni ilmestyi tällainen uusi kätevä, mullalla täytetty pissapaikka. Jostain kumman syystä ihmiset eivät ole kanssani aivan samaa mieltä siitä että tämä laatikko on rakennettu meidän kissojen ulkovessaksi.

Kuten kirjakissoilla, on kotona elävillä karvaisillakin selvästi kevättä rinnassa ja erityisesti Nexutin tuntuu saavan vähän väliä energiapuuskia. Se pitää hassua ääntä ja juoksee pää kolmantena jalkana huoneesta toiseen. Ulkokauden auettua kaikki kolme ovat olleet myös selkeästi sitä mieltä että ulkoilu kuuluu heidän perusoikeuksiinsa. Jos ihminen ei tajua heitä ulkoiluttaa, toteuttavat kissat yhteistä suunnitelmaansa ja Nexu avaa välioven, jonka jälkeen kaikki kolme tuijottavat ulko-ovea. Pari pelottavaa tilannetta on myös syntynyt kun kotiin tultaessa kissat ovat livistäneet suoraan ovesta pihalle. Onneksi nuo ovat kuitenkin niin ehdollistuneita valjaisiin että ne jäävät hölmistyneinä seisoskelemaan kuistille ja odottamaan valjaita. Pelkään vaan kovin että pian erityisesti Ronja huomaa mahdollisuutensa vapaaseen ulkoiluun ja livistää ovesta suoraan karkuteille. Suurin tavoitteeni onkin tällä hetkellä miehen muistin terävöittäminen siihen ajatukseen että joka kerta kotiin palattaessa on varauduttava siihen että kissat ovat ovella vastassa.

Minä Ronja olen suuri perhosenmetsästäjä.

Karkuun, mihin karkuun? Mä ainakin istun vain sievästi tässä auringonpaisteessa.

Kissamme ovat hyvin tottuneita autolla matkustamiseen, mutta kokemukset bussimatkailusta ovat jääneet vähäisiksi. Matkatessani tapaamaan isoäitiäni, otin hänen pyynnöstään kissan mukaan reissuun. Samalla matka oli hyvää harjoitusta Nexun bussimatkailulle. Reissukissa käyttäytyi upeasti. Bussipysäkillä kuului muutama kommentti, mutta heti bussiin päästyämme kissa hiljeni. Vaihto kaupungilla sujui ongelmitta ja pidemmällä bussiosuudella suklaakissa pääsi hetkeksi syliini hurisemaan valjaissa. Ei siis minkäänlaisia matkustusongelmia.

Itse vieraisilla Nexutin viihdytti isovanhempiani tutkimalla talon jokaisen nurkan, metsästämällä ruisleipää ja perunamuusia sekä taiteilemalla kukkahyllyillä. Kissa oli mmielissään saamastaan extrahuomiosta ja leikityshetkistä ja tuon päivän jälkeen se nukkui rauhassa koko illan kotona. Jos aktiivisen kissan haluaisi saada nukkumaan rauhassa kymmeneen asti aamulla voisin omakohtaisen kokemuksen perusteella suositella vilkkaan päiväohjelman suunnittelemista sille :) Eriasia sitten on se kuinka moneen paikkaan kissaa voisi kuljettaa leimautumatta itse hulluksi kissanaiseksi. Mikäköhän siinä on että koirien kanssa on ihmisten mielestä luonnollista reissata kaikkialle, mutta kissan kanssa matkustelu koetaan kummaksi (vaikka kissa itse reissuista nauttisikin)?

Lenkkikauden aloitusta ja turistina näyttelyssä

2011-05-15T20:28:00.007+03:00

Meilläkin on ulkoilukausi virallisesti avattu. Kissat ovat aurinkoisina päivinä nauttineet puutarhan lämmöstä tutussa vaijeri + fleksi yhdistelmässään. Kaikki kolme ovat olleet asiasta hyvillään. Myös kesämökin tarhaa on ehditty käyttämään samalla kun ihmiset ovat olleet mökillä remonttihommissa. Ronja erityisesti voisi istua tarhassa vaikka koko päivän. Nexu ja Fedja sen sijaan haluavat viettää nokosensa sisätiloissa.
Nexu tarkistamassa pöytää uudella paikalla

Fedja suosikkipaikallaan puun juuressa.

Ronja metsästämässä perhosia.

Suurin suosikki Ronjalle ja Fedjalle on kuitenkin edelleen metsälenkki, jota ihmiset harrastavat heidän mielestään aivan liian harvoin. Pitänee terästäytyä tässä asiassa loman alettua. Niin ja pakko mainita, ettei pääse unohtumaan, meillä kävi myös koiravieraita. Vappuna käymässä oli ystäväni koiransa kanssa ja kissat olivat kyseisestä koirasta lähinnä kummissaan. Tutustumisintoa olisi ollut eikä murinoita tai sähinöitä kuultu, mutta koira vaikutti pelkäävän kookkaita kotikissojamme. Niinpä tutustumiset jäivät lasin takana kummasteluihin. Luulen että Fedja ei tainnut tajuta kyseessä edes olevan koiran. Joka tapauksessa tässä kuva mainiosta Manosta :)

Kuten otsikosta jo selvisikin olin äitini kanssa turistina käymässä Pirokin näyttelyssä. Tuttuja kissoja näyttelyssä oli useita, mutta varsinainen syy siellä vierailulle oli Ocin ja Neerin näkeminen. Nämä pennut muuttivat meiltä alkukeväällä Poriin ja ne olivat parissa kuukaudessa kasvaneet valtavasti. Ihana oli tyytyväisiä ja kauniita sisaruksia nähdä :) Hienosti sujui myös näyttely sisaruksilta!

Oci <3

Neeri omistajansa turvallisessa sylissä.

Bonuksena näimme myös kolmannen pennun (Nannan), joka sijoituskodin avustuksella oli matkustanut Turusta Tampereelle. Nannan sijoitus ensimmäisessä näyttelyssään oli upea. Se oli TP, eli tuomarin paras.

Tampereella olivat esillä myös Even tuoreimmat balineesipennut, huriseva kilpparinaamio ja hurmaava punanaamio. Ihana oli nämäkin nähdä livenä :) Turistin rooli näyttelyssä ei ollut lainkaan hassumpi. Äidinkin mielestä oli ihan hauska nähdä erilaisia kissoja.

Maahan menon vaiheita ja häiriöitä koulutuksessa

2011-05-03T18:00:00.003+03:00

Kävin mielenkiintoista keskustelua muutaman koiraharrastajan kanssa häiriöiden lisäämisestä koulutukseen. He tuntuivat olevan sitä mieltä että eriyisesti kissan koulutuksessa häiriöiden minimoinnilla on saatu aikaan pattitilanne, jossa kissan oppiminen häiriöiden sietämiseen on tehty mahdottomaksi. Itse taas olen vahvasti sitä mieltä että vaiheittain ja vähitellen kouluttamalla myös kissat saadaan sietämään häiriöitä koulutuksen aikana. Haastavaa häiriöiden mukaantuonti toki on muttei todellakaan mahdotonta.

Itse kokeilin häiriöitä mm. Ronjan kanssa maahan menon harjoitusten yhteydessä. Oheisessa videossa kuvataan maahan menon harjoittelun eri vaiheita ja lopussa myös häiriöiden mukaantuontia.

Mielelläni kuulisin kokemuksiasiitä miten muut kissojansa kouluttavat ovat saaneet lisättyä ulkoisia häiriöitä koulutukseen ja miten nämä kokeilut ovat onnistuneet tai epäonnistuneet..?

Laiskanpullea kouluttaja

2011-04-26T22:09:00.008+03:00

Hävettävän huonosti olen ehtinyt kissoja kouluttamaan tässä lähiaikoina. Päälle painavat työkiireet ja kodin muokkaustyöt. Elämäntilanteen muutostakin on luvassa lähiaikoina. Sitä ennen olisikin hyvä löytää sekä kissoja että kouluttajaa tyydyttävä hitaampi koulutusrytmi. Onneksi ulkoilusäät ovat sentään alkaneet ja kissat saavat purettua energiaansa pihalla valjastellen.

Turokissa kävin Fedjan ja Nexun kanssa pari viikkoa sitten. Nexu selvästi totutteli taas näyttelyissäoloon, joskin pahimmilta murinoilta ja sähinöiltä onneksi säästyttiin. Kummankin päivän tuomarit tykkäsivät kovin Nexusta, mutta olisivat toivoneet erityisesti pidempiä mahakarvoja (ne oli tietysti leikattu steriloinnin yhteydessä, eivätkä olleet vielä kasvaneet kunnolla, vaikka haava olikin hienosti umpeutunut). Ensimmäiset kastraattiluokan sertit saimme kuitenkin kerättyä. Sunnuntaina käväisimme jopa TP-valinnoissa, mutta silloinkin meille mainittiin ensisijaisesti mahakarvoista ;) Syliini Nexuttimella tuntui olevan hoppu vähän väliä. Häkissä suklaakissa on edelleen tyytyväisin saadessaan maata Fedjan hellässä huomassa, joten Fedjalla taitaa olla paikkansa ainakin kaverikissana tulevissakin näyttelyissä. Itse Fedja pärjäsi myös hienosti näyttelyssä ollen molempina päivinä 3. kotikissa (ja kilpailijoita oli paljon!)

Turokin yhteydessä pidin apuvoimien kera lauantaina agilitykisat ja pitää sanoa että osallistumisaktiivisuus oli kyllä aika heikkoa. Nexu stressasi agiratapaikkaa, joten sen kisailu jäi vain radalla totutteluun. Fedja sen sijaan asteli itsensä hitaasti, mutta varmasti kisan kolmoseksi. Suurta iloa päivääni toi myös Nexun tytär Nanna, joka isäntäväkineen oli totuttelemassa agilitytouhuihin. Hienosti tyttö vähitellen rentoutui radalla päivän edetessä. Minä sain osakseni myös sylikehruuta ihanalta ruskeatabbyneidiltä <3

Pääsiäisviikonloppuna pidettiin Agilitykissojen kevätkokous helsingissä ja samalla reissulla sain hyvän syyn käydä tervehtimässä helsinkiin muuttaneita sisaruksia Hilettä ja Ukkoa. Kaksikko oli juuri saanut uuden kaverin (simskupennun), joten lauman tutustumisprosessi oli vielä käynnissä. Ihanan vastaanoton saimme silti mieheni kanssa kaksikolta. Leikkiminenkin oli Hileen ja Ukon mielestä mukavaa, kun toimme mukanamme pentuaikaisen huiskan :) Kertakaikkisen ihana kaksikko, erityisesti Hile on mielestäni kehittynyt tosi sieväksi, se muistuttaa ihanasti emoaan! Kiitos Sanna ja Mikko vieraanvaraisuudesta! Hiletin <3

Ukko

Murut kimppapesässä

Toivon kovin pääseväni käymään Tampereen näyttelyssä (ilman omia kissoja). Kiva olisi nähdä myös Ocia ja Neeriä livenä.

Pari koulutusvideota ja Turok

2011-04-13T20:26:00.004+03:00

Kovin on päässyt päivitystahti hiljenemään pentujen muutettua omiin koteihinsa. Muutoinkin tällä hetkellä on elämässä sen verran kiireitä että päivitystahti saattaa jäädä aika hiljaiseksi (ainakin toukokuun puoleenväliin).

Tässä kuitenkin pari koulutusvideota pennuista. Minun piti näyttää Tampereen koulutuskurssilla videoita (tosin pidempiä kuin nämä), mutta siellä aika loppui auttamattomasti kesken ja videot jäivät katsomatta (oli siellä kuitenkin esillä pari videota). Kurssin osanottajamäärä ei päätä huimannut, mutta osallistujat olivat kiinnostuneita aiheesta ja kyselivät aktiivisesti. Mukava reissu siis kaiken kaikkiaan.

Ukko (ent. Fedjis) harjoittelee esteitä.

Hileen yksi harjoituskerta kosketusalustan kanssa(vaatimus 2 tassua).

Nannan (ent. Curli) harjoitushetkiä.

Ensi viikonloppuna olen suuntaamassa Turokin rotukissanäyttelyyn, jossa pidetään lauantaina myös agilitya. Agilityn alkuerät ovat siellä klo 10-11 ja finaali klo 12.00. Mukana kissoista ovat Fedja ja Nexu (pitkästä aikaa). Hieman jännittää miten Nexu suhtautuu paikallaoloon leikkauksen jälkeen, mutta onneksi kotinäyttelystä pääsee tarvittaessa pian kotiin. Tarkoitus on laittaa kaverukset samaan häkkiin, näin näyttelyissäolo on viimeksi parhaiten sujunut.

Kissankoulutuskurssi Tampereella ja kodin itämaiset

2011-03-30T18:51:00.004+03:00

Ensi sunnuntaina 3.4 suuntaan Tampereelle vanhaan kirjastotaloon pitämään luentoa kissojen aktivoinnista. Tilaisuuden järjestää Eläinkeskus Ketunleipä. Kurssi alkaa klo 14.30 ja kestää n. 2 tuntia. Kurssimaksu on 15 euroa, paikalle voi tulla ilmoittautumatta ja maksaa siellä suoraan maksun.

Kurssin idea on kertoa kissan elekielen tulkinnasta, naksutinkoulutuksen perusteista ja sen soveltamisesta kissan kouluttamiseen. Aktiivisena eläimenä kissahan tarvitsee tekemistä ja virikkeitä pysyäkseen elementissään. Ei-toivottu käytös on usein aktiivisen kissan tapa purkaa turhautumistaan. Kurssilla mietitään miten ihminen voi vaikuttaa siihen, mihin tekemiseen kissa kanavoi energiaansa.

Yksilölliset luonteenpiirteet vaikuttavat kissan kouluttamiseen vähintään yhtä suurissa määrin, kuin kissan tunnetilan tunnistaminen. Oman kissan ominaispiirteitä toivonkin ihmisten miettivän jo ennen kurssia. Mitä palkkiota kissa arvostaisi eniten? Tekisikö se mieluiten liikkumista vaativia temppuja vai ratkoisi keskittymistä vaativan pulman? Onko kissalla jo valmiiksi tapoja, joista voisi rakentaa opetettavan asian?

Kurssille ei oteta kissoja mukaan, mutta luvassa on useita videoita sekä käytännön harjoituksia mm. naksuttimen kanssa. Paras tapa luoda pohjaa kissan ja omistajan väliselle yhteistyölle on aloittaa harjoitukset siellä missä kissan olo on turvallisin – eli kotona.

Myös omat kissamme jäävät kotiin Tampereen kurssin ajaksi. Nexutin on vielä toipumassa leikkauksestaan. Se steriloitiin viime perjantaina samalla kun kissan omistajuus siirtyi virallisesti meille. Kotona pientä potilasta on ahkerasti hoivannut (ja pureskellut häntää) sen oma tytär. Ennen sunnuntaita on kuitenkin luvassa myös suuri hetki, kun Curli muuttaa perjantaina omaan kotiinsa. Sille löytyi aivan ihanan tuntuinen, aktivoinnista kiinnostunut, koti tästä ihan meidän läheltä :) Ihanaa että yksi muruista jää vaikuttamaan myös tänne Turun suunnalle.

Curcurcurlistani ja uuteen kotiin lähtijät

2011-03-22T20:37:00.006+02:00

Pennut ovat onneksi parantuneet täysin taudistaan ja niiden emokin on hyvässä kunnossa. Ruokahalua kaikilla riittää vanhaan malliin. Hurjat huiskanmetsästykset ovat käynnissä ja oppimisinto maksimissaan. Huomenna omaan kotiinsa matkaavat Hile ja Ukko (Fedjis), kun pentujen antibioottikuuri on viimein lopussa. Kyllä tulee meillä koti hiljentymään kun Hiletin kommentointeineen matkaa muualle. Itse tietysti toivon kaikkea parasta näiden murujen tulevaisuuteen.

Curlille ei edelleenkään ole sitä sijoituskotia löytynyt. Se on kehittynyt oikein hurmaavaksi curnuttelijaksi ja kehrääjäksi ja voittaa sydämiä puolelleen, mutta silti kotiehdokkaat ovat vähissä. Nyt jos jollain iski sellainen tunne että olisi kiinnostavaa saada perheenjäseneksi pieni tumma prinsessa, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä Eveen. Ohessa vielä linkki murun koulutushetkikoosteeseen

Hile on aivan vakuuttunut siitä että kaikkia ihmisten ruokia pitäisi maistattaa
myös pikkukissoilla. Tällä tytöllä on kevyt ääni, mutta se pitää keskustelusta ihmisten kanssa. Hile kommentoi koulutusta, ruokailua, herätessään unilta, reuhotessaan sisarusten kanssa ja monta muuta asiaa. Se on aivan ihana sylivauva pikkutirppa edelleen ja sitä tulee kyllä kova ikävä. Onneksi se uudessa kodissaan pääsee varmasti valtaamaan sylejä :)

Ukko, jota itse kutsuimme uuden nimen kuultuamme Pikku-ukoksi on hurrrja lelunmetsästäjä. Se omii leluja itselleen ja murisee hurjasti, jos joku muu yrittää koskea niihin. Ukko myös kantaa leluja tilasta toiseen ja piilottaa niitä mitä kummallisempiin paikkoihin. Yksi päivä se yllätti minut noutamalla käteeni useamman kerran erästä lelua. Hyvää matkaa uuteen kotiin, komea poika ja Ihana kehruukone <3

Curli jää meitä vielä uuden kodin puuttuessa viihdyttämään. Suoraan sanottuna emme kyllä pistä sitä lainkaan pahaksemme. Minä saan muutamaksi viikoksi lisäoppilaan naksutinkoulutukseen ja kissan myös toiseen kainalooni yöksi (emo on varannut toisen kainalon). Ainoa huono puoli Curlin meillä viipymisessä on se, että mitä kauemmin se täällä on, sitä enemmän siihen luonnollisesti kiintyy. Eli nyt kaikki hienot, aktivoinnista kiinnostuneet kotiehdokkaat: luuri käteen ja soittoa Evelle.

pienet potilaat

2011-03-16T17:07:00.005+02:00

Viime viikon perjantaina kaksi pentua muutti omaan kotiinsa. Koko viisikko oli luovutushetkellä täysin terveitä ja vauhdikkaita. Oci ja Neeri pyörivät uusien omistajiensa ympärillä ja kaikki tutkivat innokkaasti sisään tuotua kantokoppaa. Näiden kahden alku uudessa kodissa lähtikin hienosti liikkeelle. Ocin ja Neerin kuulumisia voitte jatkossa seurata täällä.

Sunnuntaina vielä kuvasimme agilitykuvia pennuista ja kolme kotiin jäänyttä olivat näin hyvässä ja motivoituneessa kunnossa:

Hile

Ukko (Fedjis)

Curli

Sitten Porista alkoi kuulua huonoja uutisia, Neeri oli voinut huonosti. Maanantaina myös kotona olleet pennut aloittivat oksentelun. Kun oksentelua ja ripulointia jatkui toista päivää ja pentujen paino laski, lähdimme kumpikin tahoillamme (porilaiset Porissa, me Turussa) eläinlääkäriin. Neerillä ja kaikilla 3:lla kotiin jääneellä on käynnissä 10 päivän antibioottikuuri ja näinollen Hileen ja Ukon(Fedjis) luovutus siirtyy viikolla.

Suunnitelmat menivät myös Nexun osalta uusiksi. Alunperin se piti leikkauttaa tulevana perjantaina, mutta ensin aloitti juoksun ja nyt osoittaa merkkejä sairastumisesta. Sterilointi siirtyy siis myöhemmäksi. Kun Ronjakin on saanut itselleen (ilmeisesti saman pöpön) on meillä tällä hetkellä 5 potilasta ja yksi teräsvatsa. Fedja tosiaan ei osoita mitään sairastumisen merkkejä ja kun muilla on pahoinvoinnin vuoksi huono ruokahalu, olisi se erittäin valmis syömään kaikkien ruuat.

Vielä kaikki 13-viikoiset yhdessä

2011-03-08T21:46:00.006+02:00

Pennut saavuttivat tänään 13-viikon iän. Alla olevat kuvat tulevat todennäköisesti olemaan viimeiset niistä kaikista julkaistavat yhteiskuvat. Oci ja Neeri (ent. Nalle) muuttavat omaan kotiinsa tämän viikon perjantaina. Hile ja Ukko (ent. Fedjis) muuttavat myöhemmin tässä kuussa. Curli odottelee meillä rauhassa kunnes sille löytyy oikea sijoituskoti.

Maanantaina pennut saivat tehosterokotteensa, terveystodistuksensa ja mikrosirut. Hienosti suhtauduttiin eläinlääkäriin ja kaikki saivat terveen paperit, ei ollut mitään rakenteellisia puutteita yhdessäkään pennussa. Oci kehräsi koko toimituksen (myös sirutuksen läpi). Siltä piti sydän kuunnella uudelleen sirutuksen jälkeen, kun hassu poju ei suostunut lopettamaan kehräystä ensimmäisen sydämen kuuntelun aikana ;) Mutta siis kunnossa oli kaikki myös sillä sydämessä. Toivotaan että PRA-tuloksissa ei ole ikäviä yllätyksiä. Ne ovat VGL:ssä tutkittavana ja toivomme kovin että saisimme tuloksia ennen perjantaita.

Pakko myöntää että ikävä tulee, vaikka olen tosi onnellinen että murut pääsevät hyvään kotiin. Toivottavasti kuulen niistä paljon kuulumisia ja näen kuvia. Ehkä minun on pakko käväistä Porissakin jossakin vaiheessa kurkkaamassa näitä, mikäli uudet omistajat yli-innokkaan sijoituskodin emännän ottavat vastaan ;)

Puhukoot kuvat tällä kertaa puolestaan. Paljon olen aiemmin näiden luonteista jo selittänytkin. Tällä kertaa valintana kaverikuvat kaksikoista, jotka pääsevät samaan kotiin.

Oci ja Neeri

Hile ja Ukko

Kaunokaisemme Curli

Pennut 12-viikkoa

2011-03-01T21:22:00.008+02:00

Pennut täyttivät tänään jo hurjat 12-viikkoa. Itse alan hiljalleen valmistautumaan siihen että meillä pian talo hiljenee. Vielä ensi viikolla saan julkaistua kuvat kaikista viidestä, mutta sen jälkeen Oci ja Nalle ovat lähdössä omaan kotiinsa Poriin. Onneksi niille on luvassa hyvä koti, joka jo kovin odottaa pentujen kotiintuloa :)

Muut kolme ovat jäämässä meille hieman pidemmäksi aikaa. Fedjis ja Hile odottavat oman kotinsa remontin valmistumista näillä näkymin maaliskuun loppuun ja Curli etsii vielä sitä omaa sijoituskotiaan.

Ensin kuvassa Curli, josta on kehittymässä valloittava neitokainen. Siinä on hyvin paljon samoja piirteitä kuin emossaan ja se on erikoistunut koulutushetkissä kehräämiseen <3 Typy osaa kyllä edelleen ilmaista oman mielipiteensä asiasta, mutta se on oppinut että ihmisten vierellä on kiva pörrätä. Tämä söpöluuti hurisee ja pörisee ja puskee :) Emon ja Fedjankin se on saanut hurmattua ja nauttii välillä extrahuomiosta niiden välissä olkkarin pesässä <3 Jos joku lukijoista huomaa sydämessään itämaisen hurmurin mittaisen aukon, niin pistäkää ihmeessä viestiä Evelle. Tälle ihanuudelle halutaan löytää huolella se oikea yhteistyökykyinen koti.

Utelias sylivauva-Hiletin. Se ei ehkä ole kaikkein tyypikkäin itämainen, mutta mielestäni siinä on jotain tosi kaunista. Hileellä on hauska tapa kiehnätä ihmistä vasten erityisesti kietomalla häntäänsä käden, jalan yms. ympärille.

Fedjis on aloittanut mustasukkaisen leluista taistelun. Se kuljettaa huiskia ympäri taloa ja murisee hurjasti muille. Fedjiksen mielestä kaikki huiskalelut ovat hänen ja vain ja ainoastaan hänen. Fedjis on löytänyt paikkansa sylikissana :) Se liittyy usein Hileen viereen nokosille.

Ocin hurinamoottori on näistä kyllä edelleen tehokkain. Tyyppi on joka paikassa ensimmäisenä ja hurisee kuin rukki. Aivan valloittava tapaus ja lupaava agilitykissa. Sen verran on pojalla vauhtia esteillä :)

Nallukka pitää myös edelleen paikkansa Ocin riehuntakaverina. Näiden kahden tulevassa kodissa ei varmasti vauhtia tule puuttumaan. Nalle on myös ovela ja oppivainen kissa. Se oppii nopeasti uusia asioita ja samainen tyyppi osaa pinkoa tuhatta ja sataa ilman itsesuojeluvaistoa ovenrakoihin...

oppimisintoiset 11-viikkoiset

2011-02-22T23:18:00.009+02:00

Pennut ovat ehtineet jo 11-viikon ikään. Niiden keskittymiskyvyssä näyttää olevan suurta parannusta edellisviikkoihin verrattuna. Kimppakuvien ottaminen on myös helpottunut suuresti. Tässä video, jossa näkyy miten ylläoleva kimppakuva on otettu. Voisi sanoa että nuo ovat tässä iässä hyvin huiskaohjautuvia.

Tarkoitukseni oli kuvata näillä muutamien temppujen vaiheistuksia, mutta videot eivät ole kovin hyödyllisiä koulutusvideoita. Nämä nimittäin yhdistävät asioita ihan uskomattomalla nopeudella. Ne ohittavat vaiheita, joita suurin osa aikuisista kissoista tarvitsee hoksatakseen lopputuloksen. Toivottavasti kuitenkin jokunen video näistä sopii jatkossa opetustarkoituksiin. Jokainen nauttii myös täysillä lyhyistä naksutinharjoituksista. Ihanat pienet hurinamoottorit hurahtavat käyntiin välittömästi kun heidät nostetaan treenipöydälle. Samalla muut huutavat täyttäkurkkua oven ulkopuolella kun haluaisivat mukaan toimimaan. Muiden huuto oven takana ei kuitenkaan näytä haittaavan pentujen keskittymistä. Ne ovat vaan suunnattoman onnellisia yksityishuomioajastaan.

Nallukka on harjoitellut tällä viikolla lisää kosketuskeppiin koskemista. Tavoitteenani on että hiihtolomaviikkomme lopulla Nalle seuraisi keppiä pidempiä matkoja ja toteuttaisi sen avulla eri esineisiin koskemisen harjoituksia. Nallen mielestä keppi on sitä hauskempi, mitä kauemmas sen luokse saa juosta. Muutoinkin tämä neiti näyttää päivä päivältä lisäävän vauhdikkuuttaan ja puheliaisuuttaan. Sillä on usein asiaa. Hauskaa on myös siltä löytyvä sanavarasto, joka tuntuu sisältävän aivan eri äänensävyjä kun Nallukka "keskustelee" muiden pentujen, emon, tai meidän ihmisten kanssa.

Curlin kanssa aloitimme harjoitukset vaikeammasta päästä eli istumisen harjoittelusta. Paikallaan pysyvä harjoitus ei ole pennulle lainkaan helppo. Pääasia kuitenkin että tytöllä on hauskaa. Luulen että otan harjoituksen rinnalle jonkun muun liikkuvamman harjoitteen, sillä tumma tyttömme hyrrää ja pyrrää ja puskee, mutta epäilen ettei se täysin yhdistä käsimerkkiä ja toivottua asentoa. Curli muuten etsii edelleen itselleen sijoituskotia. Siitä on ollut kiinnostuneita, mutta kaikki kiinnostuneet ovat myöhemmin päätyneet muihin ratkaisuihin. Kukaan ei ole päässyt edes vierailulle saakka. Itseäni jopa hieman kummastuttaa ettei tätä tyttöä ole enempää kyselty. Se on mielestäni todella kaunis ja persoonallinen tyttö.

Hileen kanssa aloitimme kosketusalustatreeniä. Typy toimi tässä asiassa aivan yli odotusten. Kaksi harjoitusta on takana ja tuloksena on että maton nähdessään Hile juoksee huutaen sille ja asettelee huolella kaikki neljä tassuaan alustalle. Sitä on vaikea saada pois alustalta edes muualle suunnattujen namien muodossa. Ihana Tirppis, joka tuntuu lukevan ajatuksiani <3

Fedjiksen kanssa aloitimme esteharjoituksia. Ne ovat myös sujuneet aivan yli odotusten. Kahdella lyhyellä harjoituskerralla on treenattu kaksi estettä. Tosi nopeasti poju yhdisti esteiden idean. Fedjiksen harjoituksissa on tabbysiskonsa tavoin mukana pörräys ja puskemisosuuksia. Se haluaa puskea itseään ihmistä vasten samalla kun sitä kehutaan ja harjoitus on suoritettu.

Ocin kanssa aloitin myös esteharjoituksia. Se on edennyt myös erittäin nopealla tahdilla ja senkin kanssa on harjoiteltu 2 estettä kahden harjoituksen aikana. Oci taitaa myös upeat ponnistukset ja vauhdikkaat syöksymiset. Sen mielestä esteitä kuuluu suorittaa vauhdilla ja saankin kuulla kunniani, jos en tarpeeksi nopeasti vinkkaa pojalle mitä siltä seuraavaksi odotan. Toivottavasti tämä vauhtihirmu saa isäntäväkensä innostettua agilitysta. Odotan sen suhteen suuria agilityradalla :)

Nexu imettää edelleen pentuja, mikä on välillä jopa huvittavan näköistä, kun viisi isoa pentuaa repii ja riuhtoo emon tissejä eri suuntiin. Onneksi Nexu osaa kuitenkin ottaa myös omat lepohetkensä Fedjan kainalossa. Ne näyttävät kuin tyytyväisiltä huoltajilta, jotka pesästä seuraavat willikkojen vauhdikasta menoa.

Sydämenmuotoista ystävänpäivää

2011-02-14T18:46:00.012+02:00

Luvassa ällömakea ystävänpäiväpäivitys, joka saa samalla toimia 10-viikkois päivityksenä. Oikein otti päähän kun murut seisoivat pitkän aikaa kauniisti rivissä ja tapittivat huiskaa, niin eikös sitten salamasta loppuneet patterit. Onneksi pari rivikuvaa saatiin kuitenkin tallennettua.

Murukaisten kotitilanne on hyvä. Niistä on kolme porukkaa: Hile ja Fedjis muuttavat samaan kotiin ja Oci ja Nalle lähtevät myös yhdessä. Curlia on sijoituskotiehdokas tulossa katsomaan Even kanssa ensi viikonloppuna. Tämä tietysti helpottaa omaa mieltäni (tai ainakin mieheni mieltä) sillä hirveä kiusaus olisi näistä ollut joku jättää kotiin. Nyt kuitenkaan ei elämäntilanteemme ole sopiva pennulle. Ja sitä paitsi kolme aikuista ansaitsevat kyllä kaiken sen huomion mikä meiltä liikenee. Pentuihin vaan ehtii kiintymään niin kovasti, varsinkin kun ovat oikeita kainalokissoja.

Mutta ohessa siis uudet potretit sydäntaustalla:

Pikku-Hiletin on aivan siinä rajalla että pian sekin ylittää 1000g haamurajan. Kuten olen ennenkin useasti sanonut on tämä kissa sylikissojen aatelia. Se on myös mustasukkainen ihmisen huomiosta, eli mikäli muut pennut ovat toisen ihmisen sylissä, kiipeää Hile siihen syliin missä on vähemmän kissoja ja kääntää mahansa esille: Masurapsuja kiitos! Fiksu kissa, missä vain on huomiota tarjolla, siellä on myös Hile.

Fedjis tomerana. Kaunis pörröinen poika, joka haastaa isäntäväkeä juoksuleikkeihin kirmaamalla ulos pentuhuoneesta aina aamulla kun muutenkin on kiire <3 Fedjis on muutoinkin hauska rauhantekijä. Se pörrää ja leikkii suloisesti kaikkien kanssa, mutta näyttää jättävän dominoivan pennun roolin suosiolla veljelleen.

Nalle on vienyt itselleen huiskantappaja tittelin. Tämä utelias pikkutirppa on usein huiskan kimpussa ja raahaa itselleen jemmaan niitä parhaita huiskia. Neitokainen on Ocin ohella toinen ikiliikkuja, joka ponkaisee ensimmäisenä ylös unilta ja haastaa hassulla äänellään pentuesisaruksia ja ihmisiä leikkiin. Nallella on myös hauska tapa napittaa ihmisiä suoraan silmiin. Se kipuaa polvelle ja tuijottelee siitä pää kenollaan ihmisen liikkeitä.

Curlilla on kauniin kiiltävän turkki ja se on kehitellyt selviä "pikkuprinsessa esiintyy" poseerauskohtauksia. Kipakasta luonteestaan huolimatta tämä nätti tyttö osaa olla oikein hurmaava. Se kyllä kommentoi huoltotoimiaan, mutta toisaalta saattaa kynsien leikkuun jälkeen jäädä hurisemaan syliin tai aloittaa hurjan leikin paidan hihan kanssa. Curli on myös aloittanut väsymättömän kesytysprojektin Ronjan suhteen. Vaikka suurimmaksi osaksi se saa kohdata Ronjan puolelta murinaa, ei se selkeästi aio luovuttaa. Oli hauska seurata niitä samalla patterilla kun hetki kuului aina murinaa ja heti sen loppuessa pieni tumma tabbytyttö hiipi matalana silmiään siristellen vielä hiukan lähemmäksi murisijaa.

Ja Oci, ihana villikkoni. Kuvista se yritti kiivetä ensin kuvaajan, sitten avustajan olkapäälle ja metsästää lisää huiskia. Välillä tuntuu että tuolle pojalle on suotu muutaman muunkin pennun energia. Se on tosiaan ikiliikkuja, joka onneksi saa usein houkuteltua siskonsa Nallen mukaan reuhoamisvaiheeseensa, silloin kun kaikki muut ovat jo nukahtaneet. Jännityksellä odotan myös mitä Oci ja Nalle valitsevat tulevassa kodissaan tuhottavien listalle, jos viherkasveja ei löydy. Meidän viherkasveistamme tämä termiittikaksikko on saanut jo tehtyä aikamoista silppua...

Loppuun vielä kuva kilpparikissan periksiannosta. Vaikka pennut ovat suurimmaksi osaksi Ronjan mielestä ällöttäviä, tekee se ajoittain myönnytyksiä niille, suuremman hyvän vuoksi. Tässä suurempi hyvä on villaviltti, joka on RONJAN lempiviltti. Kai se sitten pitää jakaa emon ja pentujen kanssa, jos sitä ei voi vain itselleen saada.

Pennut saivat mmyös ensimmäisen rokotuksensa tänään. Eläinlääkäri kävi ne meillä kotona rokottamassa ja ihmettelemässä itämaisia ihmeitämme, jotka eivät meinanneet jättää tohtorisetää ja hänen mielenkiintoisia välineitään rauhaan. Rokotusta eivät tainneet muut, kuin Curli edes huomata. Oikein reippaita ja uteliaita itsejään siis olivat.

Eilen täyttyi 9 viikkoa

2011-02-09T16:36:00.009+02:00

Neptunuksen kuut ovat ehtineet 9-viikon ikään. Päivitys tulee valitettavasti myöhässä, koska olen itse ollut alkuviikon kuumeessa. Sairaslomani jatkuu edelleen, mutta kuume on onneksi poissa. Vauhdikkaat pikkukisut ovat kyllä pitäneet huolta siitä että katsottavaa heidän touhuissaan riittää. Välillä olen tosin joutunut eristämään riehujat yläkertaan, jotta saan myös nukuttua rauhassa. Tekstin lopussa on muutama linkki videoihin, joissa pennut kokeilevat ensimmäistä kertaa kosketuskeppiin koskemista. Olen niin ylpeä näistä muruista <3

Eilen seurasin myös jännityksellä tekstiviestien ja facebookin välityksellä, kun Nexun sisarpuoli Polgara synnytti hienon värisuoran. Tarkempi kertomus värisuoran alkuvaiheista ilmestynee lähiaikoina Luolaleijonan klaanin blogiin! Onnea 1-päivän ikäiset serkkuvauvat!

Pentujen kotitilanne selkiytyi mukavasti viime viikonloppuna. Hile ja Fedjis ovat varattuja. Ocia ja Nallea tulee ensi sunnuntaina katsomaan mukavan kuuloinen pariskunta, joka on seurannut pentujen touhuja jo pitkään. Curli sen sijaan etsii sijoituskotia Helsingin suunnalta. Toki muualtakin saa kiinnostuksen sitä kohtaan esittää, mutta käytännön syistä Helsingin suunnan kyselyt ovat ensisijaisia.

Willicon Ode to Night Naiad, eli Curli etsii siis sijoituskotia.

Willicon Opal Moon Thalassa eli Nalle * Alustava varaus *

Willicon Oci Spots Triton eli Oci * Alustava varaus *

Willicon Ocean God Proteus eli Fedjis * Varattu *

Willicon Opera Diva Despina eli Hile * Varattu *

Sijoituskodit ovat kasvattajien apukoteja, koska kaikkia kasvatuskissoja ei voi sijoittaa itselle. Kodeissa kissat elävät "kuin omina kissoina". Niiden omistusoikeus kuitenkin säilyy kasvattajalla, kunnes sijoitusehdot täyttyvät. Esimerkiksi emon, Nexun, omistajuus siirtyy meille tämän pentueen myötä. Se on kuitenkin aina tuntunut omalta kissaltani ja sen mukaisesti sitä on aina myös täällä hoidettu, näyttelytetty ja rakastettu <3. Mikäli olet siis kiinnostunut kissan jalostustoiminnasta ja haluaisit tutustua lähemmin kissanpentujen vaiheisiin, ota yhteyttä Eveen. Sijoitussopimuksia tehdään kahden laisia, joko pennut syntyvät kasvattajalla, tai sitten sijoituskodissa. Meillä kahden pentueen sopimuksen ensimmäiset pennut syntyivät Evellä (jolloin sain seurattua tiiviisti arkea pentujen kanssa) ja nämä toiset täällä kotona.

Elämme myös jänniä aikoja sairauden nimeltä PRA vaivatessa itämaiskasvattajien päätä. Tautiin sairastunut kissa tulee sokeutumaan kokonaan 3-5 vuotiaana. Tämä tosin ei ole kissalle mikään tappotuomio, sillä kissat kompensoivat hyvin puuttuvaa aistiaan. Kukaan ei silti varmasti halua tarkoituksella teettää sokeutuvia pentuja. Tietoisuus tämän silmäsairauden yleisyydestä rodussa tuli esille tämän pentueen astutuksen jälkeen. Nyt kissaliitto suosittelee kaikkien siitokseen käytettävien itämaiskissojen testaamista. Ideana on ongelman tiedostamisen myötä käyttää kasvatukseen vain yhdistelmiä kantaja x negatiivinen ja tietysti negatiivinen x negatiivinen. Näin pentueisiin syntyisi korkeintaan sairauden kantajia, jotka eivät itse tule missään vaiheessa sairastumaan. Meillä pentueen emo on testattu kantajaksi. Isästä ei näytettä sen poismenon vuoksi saada. Isän emo ja sen täyssisko ovat negatiivisia, joten toiveita on että isäkin olisi ollut negatiivinen. Odottelemme viikon loppuun asti isoisän testien lähettämistä, mutta jos sen testaaminen viivästyy, testaamme kaikki pennut PRAn varalta.

Ohessa linkit naksutinkoulutuksesta ja muutama yleisvideo:

http://www.youtube.com/watch?v=wOslEQEX784 (Nalle)

http://www.youtube.com/watch?v=lg1hCGlRpPs (Oci)

http://www.youtube.com/watch?v=-fNa3RY0L4c (Hile)

http://www.youtube.com/watch?v=wv37LKvKPJA (Fedjis)

http://www.youtube.com/watch?v=quYKZw5gxmw (Curli)

Ja extra leikkivideo...
http://www.youtube.com/watch?v=1-OxAbp03Cg

8-viikkoiset linnun- eikun kissanpoikaset

2011-02-01T15:52:00.008+02:00

Viikko on taas vierähtänyt pikkuisten elämässä. Viikon aikana on selvitty löysistä vatsoista, harjoiteltu hassujen äänteiden käyttöä, kerätty painoa, harjoiteltu naksutinkoulutusta ja vallattu alakerta.

Kotitilanne toivottavasti selkiytyy viikonlopun jälkeen muutaman pennun osalta, kun saamme vieraaksemme pennunkatsojia kahdesta eri osoitteesta. Sen verran tilanteesta uskallan sanoa tällä hetkellä että tyttöpentua edelleen voi Eveltä kysellä, joko sijoitukseen (Helsingin seutu) tai näyttelyihin/lemmikiksi.

Nalle on tällä hetkellä porukan innostunein naksutinkoulutuksesta. Aloitettuamme kuluneella viikolla naksutinharjoituksia on neiti joka kerta rynnännyt heti paikalle naksuttimen äänen kuullessaan. Muutoinkin se vaikuttaa oppimisintoiselta typykältä. Nalle on myös pentueen rohkeimmasta päästä. Veljensä Ocin kanssa se usein vastaanottaa ensimmäisenä ihmisiä häntä pystyssä ja jahtaa veljeään hurjissa juoksuleikeissä.

Curli on leikkisä tyttö, lupaavalla ulkonäöllä. Se rakastaa saalistusleikkejä ja pitää kynsin hampain kiinni "saalistamistaan" leluista. Curlilla on määrätietoinen ääni. Se muistuttaa käskyissään ja ohjeissaan hyvin paljon emoaan.

Hile on edelleen pentueen pienin. Sievä pieni prinsessa viihtyy edelleen sylissä. Myös vauhtia tästä pienestä tarmonpesästä löytyy. Hiletin on hassu kissa. Sillä on pieni hento piipittävä ääni, jota se käyttää ahkerasti seuratessaan ihmistä tai muita kissoja. Lelujen kanssa se pyörii ja hyörii ympyrää kuin tehden kieppejä ilmassa.

Fedjis on porukan karvakasa. Sillä on selkeästi porukan pisin karvapeite ja ihanat korvantaustakarvatupsut (kuten isänsä pentueen pojilla aikanaan). Fedjis on hauska yhdistelmä sylikissaa ja leikkisää, mutta leppoisaa hurmuria.

Oci on edelleen porukan johtaja. Se on kaikkialle ensimmäisenä ja suuna päänä. Usein sen seurana on sisko Nalle. Ocin ääni ei vastaa lainkaan sen olemusta. Hileen jälkeen se on pennuista pahin piipittäjä. Poika on myös näistä pahin tuholainen. Kaikkea pitää maistaa pahveja tuhotaan innolla Fedjan esimerkin mukaisesti (hyviä tapoja tuokin näille opettaa...). Ocilla on hauska itämaisille tyypillinen tapa kivuta olkapäille seuraamaan tapahtumia. Usein se myös pyrkii nukkumaan tuolin selkänojalle, ihmisen kaulan ympärille levittäytyneenä.

Ohessa linkit noin viikon vanhoihin videoihin. Eli siivoushetki kahden itämaispennun kanssa ja Pentujen elämää. Naksuttelustakin löytyy klippejä, mutta katsotaan, jos saisin ne ensi viikoksi käsiteltyä...

Bonuksena vielä video emon ja Fedjan hellyyshetkestä. Kuten Eve kirjoitti jossakin blogimerkinnässään, emokissakin tarvitsee hoitoa. Harmi vaan että videolta puuttuu alkutilanne, jossa Nexu juoksee suoraan pentuhuoneesta päästyään innoissaan Fedjan luokse.

7 viikkoa täynnä

2011-01-25T22:17:00.007+02:00

Niin ne viikot vierivät ja pienet murut ovat ehtineet jo 7 viikon ikään. Kuluneella viikolla pennut ovat saaneet matolääkkeensä, kynsiä on lyhennetty ja ruoka on alkanut katoamaan hyvää vauhtia lautaselta. Pientä vatsan löysyyttä on ollut ilmassa, mutta painot ovat näyttäneet hyviltä ja pennut ovat olleet reippaita, joten suunnattoman huolissani en ole asiasta ollut. Pennut saavat tällä hetkellä lisäravinnetta, toivotaan ettei eläinlääkärillä käyntiä tarvittaisi, vaan vaiva menisi itsestään kotilääkinnällä ohi. Tänään pennut 7-viikon ikänsä kunniaksi vierailivat ensi kertaa alakerrassa. Itse ne olivat innoissaan, Nexu ja Fedja enemmänkin vahtivalla kannalla ja Ronja lähinnä närkästynyt tilanteesta. Itse asiassa se suhtautui asiaan peremmin kuin luulin. Ensin se etsi korkean paikan ja tarkkaili sieltä tilannetta. Murinaa tuli oikeastaan vain, jos joku ärsyttävä pikkukaveri yritti liikaa kurotella korkeuksiin hänen ylhäisyytensä lähellä.

Kyselyitä pennuista on tullut jonkun verran. Yksi pennuista on varmasti vapaana ja yksi varmakin koti on jo tiedossa, kunhan isäntäväki pääsee paikalle päättämään kenet he haluavat kotiinsa <3 Ensimmäiset pennunkatsojat saapuvat näillä näkymin puolentoista viikon päästä ja katsotaan varmistuuko silloin jonkun pennun koti. Muiden kyselyiden varmistumista odotellaan kunhan ihmiset ovat päässeet pentuja kurkkimaan.

Willicon Opera Diva Despina eli Hile

Willicon Ode to Night Naid eli Curli

Willicon Oci Spots Triton eli Oci

Willicon Ocean God Proteus eli Fedjis

Willicon Opal Moon Thalassa eli Nalle

Kuusiviikkoiset kuupennut

2011-01-19T21:43:00.009+02:00

Pennut ovat ehtineet jo 6 viikon ikään. Ihania hurisioita ovat koko sakki ja erittäin ihmisystävällistä porukkaa. Hienot luonteet nuo ovat perineet vanhemmiltaan. Nalle ja Oci ovat porukan rohkeimpia ja Hile ja Fedjis porukan sylivauvoja. Curli on ihan oma lukunsa terävine mielipiteineen ja vauhdikkaine pyrähdyksineen. Hurmaavia joka tapauksessa jokainen :)

Tällä kertaa pennut poseeraavat tähtitaivaan alla. Taivaalla on kirkas tähti heidän suojelusenkelinään.

Oci (Willicon Oci Spots triton)

Fedjis (Willicon Ocean God Proteus)

Nalle (Willicon Opal Moon Thalassa)

Curli (Willicon Ode to Night Naid)

Hile (Willicon Opera Diva Despina), joka ei ollut tänään lainkaan poseerauspäällä.

Lepää rauhassa isä: Willicon Bela Lugosi. Olet ajatuksissamme.

Ja yleisön pyynnöstä: Pentuvideo (siinä pennut hiukan yli 5-viikkoisia)

Myöhäistä 1-vuotispäivää Vuodenaikapennuille

2011-01-14T23:23:00.003+02:00

Muistelin ihan että vuodenajat olisivat syntyneet 14.1, mutta tarkistettuani muistiinpanoni huomasin muistini pettäneen. Synttäripäivä oli ja meni jo ollen 13.1. Päivän myöhässä siis onnittelut Nexuttimen ensimmäisille vauvoille!
(Vuodenaikapennut 12 viikon iässä)
Alunperin pentuja oli neljä, mutta pikku-Goljat menehtyi. Ulkona se varpusena valvoo pikku sisarpuoliaan. Lepää rauhassa Goljat. Onnea siis kolmelle hienolle tabbyvillikolle: Willicon Magia d'Inverno, Willicon Autunno Dolce ja Willicon Primavera Verde!

5-viikkoiset kuupennut

2011-01-11T20:51:00.010+02:00

Pentuhuoneen meno on kasvanut riiviömäiseksi toiminnaksi. Viisiviikkoiset vilistävät hurjaa vauhtia ja riekkuvat verkko-oven takana kiiveten verkkoa ylös. Nexu on luopunut pentujen fanaattisesta kantelusta takaisin pesään ja sallii niiden nyt juosta pitkin pentuhuonetta. Pentujen sosiaalisuus ihmistä kohtaan on selvästi kasvanut ja kaikki viisi ovat rivissä vastassa kun huoneeseen menee sisälle.

Taitavat pennut omaksua emänsä tapoja, kun syli on selvästi paras paikka kaikelle toiminnalle. Emon ja viiden pennun täyttämä syli on tosin hieman ahdas, varsinkin jos joku päättää imeä tissiä ja joku muu painia paidanhelman kanssa...

Viisiviikkoisilla on omasta mielestäni todella herttaisen ja pentumaisen sievä ulkomuoto :)
Nalle

Curli

Oci

Fedjis

Hile <3

Ja kaikki koossa

Neptunuksen kuut 4 viikkoa

2011-01-05T08:49:00.008+02:00

Niin se aika vierähtää ja pienet villikkomme ovat jo 4 viikon ikäisiä. Pentuhuoneessa on täysi tohina kun rohkelikot juoksevat pitkin huonetta ja aiheuttavat emolleen harmaita karvoja. Nexun mielestä vauvojen paras paikka olisi edelleen pentukoppa. Ihmisten läsnäollessa pennut saavat sentään hieman vaellella, mutta muutoin emo pitäisi ne mieluusti kasassa.

Seuraavissa kuvissa pentujen kuviot eivät pääse oikeuksiinsa. suuntasin valon hassusti ja vasemmalle piirtyi jyrkkä varjo. Parhaat kuvioinnit tulevat kuitenkin selville, ne ovat pojilla. Tyttöjen kuviot odottavat selvästi vielä avautumistaan, mutta ovat nuo toisaalta veljiään pienempiäkin.

Pikku Hile (Willicon Opera Diva Despina) on näyttänyt itsestään viimeaikoina hurmaavia puolia. Neiti ei enää juurikaan pidä itsestään meteliä, mutta on erikoistunut sitäkin enemmän sylikissan rooliin. Kun pentukopan viereen istahtaa, kiipeää pikkuinen yleensä heti syliin. Siinä se pyörii ja hyörii ja rauhoittuu lopulta tapittamaan ja siristelemään suurilla silmillään <3 Neiti on pennuista toiseksi vaalein (Ocin jälkeen).

Oci (Willicon Oci Spots Triton on pentueen villikko. Se on oikea tuhatjalkainen, jolla riittää virtaa ja energiaa. Poika on kartoittanut koko pentuhuoneen ja vierailijat saavatkin olla varuillaan kun jaloissa vilistää pieni täplikäs kissapeto. Oci on peloton myös isojen kissojen suhteen. Milloin kävellään päin Fedja-setää, milloin purraan sen tassuja.

Nalle (Willicon Opal Moon Thalassa) on ehkä tytöistä rohkein. Sen löytää usein Ocin jälkiä seuraamasta ja tumma neitokainen omaa myös hurjan taistelijaluonteen. Toisaalta Nalle on pentueen unikeko, joka usein vielä torkkuu kauneusuniaan, muiden jo vilistäessä pitkin huonetta. Kun sitten joku haastaa unikeon leikkiin, on Nallukka heti valmiina taistoon.

Curli (Willicon Ode to Night Naid) on nimensä mukaisesti joikaamisen kuningatar. Kasvattajansa Even hurmannut pikkutyttö on vauhdikas vaanija, jonka mielipide kuuluu ja kauas. Curlin veljeltään perimää silmätulehdusta hoitaessamme olemme saaneet kuulla sydäntäsärkevää huutoa. Toisaalta neiti tuntuu unohtavan silmähoidon epämiellyttävyyden kunhan pääsee kirmaamaan muiden joukkoon.

Fedjiksen (Willicon Osean God Proteus)kuvio on alkanut avautumaan mukavasti. Lunki suuri jätkä on edelleen se, joka määrää ruokajärjestyksen. Fedjiksellä on oma vakiotissinsä, jolle yrittäjät saavat tuta suuren tabbyn koston. Muuten se on herttainen löllykkä, joka ottaa asiat rennosti kynsien leikkaamisesta silmähoitoihin. Jos Fedjistä ei näy, kannattaa kurkata emon tissille. Sieltä se yleensä löytyy.

Kuten aikaisemmin olen kertonutkin tämä pentue syntyy meillä sijoituksessa. Pentueen omistaa Eeva-Leena Juntunen Willicon kissalasta ja siksi pentuja koskevat tiedustelut tulee suunnata hänelle. Muutamaa pennuista on jo alustavasti kyseltykin mutta ainakin kaksi on vielä omaa kotiaan vailla. Kiirehän näillä ei tosin ole, saavat olla meillä niin kauan kuin tarve vaatii ;) Ainakin jos kysytään minulta tai Fedjalta, joka on omaksunut vähitellen huolehtivan sedän roolin. Se pesee pentuja ja komentaa niitä takaisin pesään, jos toiset ovat hermostuttaneet emonsa menemällä liian kauas.

Onnea Nexu ja muut Skazki N-pennut

2010-12-30T11:23:00.004+02:00

Kaksi vuotta sitten syntyi maailmaan kuuden suklaapennun sarja. Skazki kissalan turvallisessa huomassa kasvoi pikku-Nexu sisaruksineen. Ihailin näitä pentuja jo kuvien perusteella, mutta neidin tulo meille tapahtui lopulta mutkan kautta. Eve oli varannut pentueesta klassisen suklaatabby-pitkäkarvan Willicon kissalan pitkäkarvakasvatuksen kantanaaraaksi, jo ennen pentujen syntymää. Even kautta tämä suloisuus sitten lopulta päätyi meille sijoitukseen.

N-pentuja

Onnea Natan, Nadir, Noel, Ninel, Nimfadora ja Nereida!

Nexu 5 viikkoisena. Kuva: Satu Valkiainen

Kuten aiemminkin olen tunnustanut, pieni suklaakissa on vienyt suuren osan sydäntäni. Tuhannet kiitokset vielä Sadulle ja Evelle siitä että tämä ihana kissa on löytänyt tiensä meille.

Tänä vuonna Nexun synttäreitä ei tosin vietetty kovin suurina juhlina. Rouva sai kissanmaitoa juotavakseen ja tarkoituksena oli tarjota sille pennunhoitoapua. Fedja nimittäin pääsi ensimmäistä kertaa pentuhuoneeseen. Nexulle ei kuitenkaan ollut suurta apua tarjolla, sillä Fedja oli kiinnostuneempi penturuuasta kuin itse pennuista. Kun ruuat oli lopulta huolella piilotettu, tyytyi Fedja tarkkailemaan pentukopan menoa ensin sen päältä ja sitten turvallisen etäisyyden päästä. Rauhoittavia eleitä se teki kiitettävästi ja Nexu kehräsi onnellisena pesässä. Taitaa olla Nereidalla kuitenkin vielä työtä lastenhoitoavun kouluttamisessa.

Viisikko täyttää ensi yönä jo 3 viikkoa

2010-12-27T11:44:00.006+02:00

Niin se aika rientää ja pienet kissanalkumme ovat ensi yönä jo 3 viikon ikäisiä. Kaikilla on silmät jo hyvin auki ja Fedjiksen silmätulehduskin näyttää jo selätetyltä. Pennut viihtyvät vielä pentukopassa, mutta Oci on aina reippaana sen reunalla kurkkimassa kun pentuhuoneeseen astellaan sisälle.

Oci moikkaa siskonsa Nallen kanssa. Tämä poika on täysin kietonut tassunsa sydämeeni. Toivottavasti se aikanaan löytää hyvän kodin Turun lähistöltä, jotta pääsisin sitä tulevaisuudessakin katsomaan.

Fedjis on silmäkuuristaan huolimatta säilyttänyt suurimman pennun asemansa. Se on ahkera ruokailija ja ottaa hoitotoimet todella rennosti. Jouduimme kuljettamaan Fedjiksen emon kanssa eläinlääkäriin silmatulehduksen pahennuttua. Jätkä otti reissun rauhallisesti ja onneksi antibioottikuuri ja uusi silmälääke näyttävät tehonneen hyvin.

Hile on edelleen joukon pienin, mutta sekin on kirinyt jo yli 300g painoon asti. Pikkuprinsessa on mestari söpöilyssä ja sen löytää usein emon kainalosta selällään kellimästä ja naamaansa emoon hinkkaamasta :)

Nalle on Ocin ohella usein etulinjassa ihmisiä moikkaamassa. Tumma pikkutyttö nauttii kevyistä silityksistä ja erityisessä suosiossa ovat maharapsutukset ;)

Curli on pennuista ehkä ulkoisesti näyttävimmän näköinen. Se on joukon pieni diiva, joka muistaa ilmaista mielipiteensä pesän ulkopuolisesta tarkastelusta. Pesän sisällä neitiä sen sijaan saa rapsutella, kunhan hän saa pysytellä emon välittömässä läheisyydessä.

Kuusen tuoksuista joulua kaikille!

2010-12-22T18:32:00.003+02:00

Kissat nauttivat kuusen tuomasta piilopaikasta ja me ihmiset nautimme loman suomasta joulurauhasta! Rauhaisaa ja onnellista Joulua kaikille lukijoillemme!

Nexun viisikko 1,5 viikkoa

2010-12-18T15:48:00.015+02:00

Viisi pientä pitkäkarvaa kasvaa ja tuhisee pesässä. Painot ipanoilla ovat nousseet mukavasti. Toki erojakin painoissa on. Pentujen viralliset nimet odottavat vielä nimenjulkaisutilannetta, mutta meidän käytössämme ovat epäviralliset kutsumanimet, jotka ovat muotoutuneet pennuille niiden 1,5 viikkoisen elämän aikana.

Oci on pieni hurmurimiehemme. Kutsumanimensä pikkutyyppi on saanut selvärajaisista täplistään. Sisaruksiin verrattuna Oci on vaaleampi ja vastasyntyneenä se näytti siksi ihan sekaan eksyneeltä ocicatilta. Oci on rohkean utelias kaveri. Minun ja Santun seura ei pelota ja heti silmät avattuaan tämä pikkumies asteli ihmisten luokse keimailemaan <3

Fedjis on porukan syöppö. Se osaa keskittyä olennaiseen eli syömiseen. Monta päivää ei sillä enää mene 300g rajan rikkomiseen. Fedjis on myös kasvattanut prosentuaalisesti eniten painoaan, sillä se syntyi vain 86g painoisena. Fedjiksen nimi on tietysti perintöä Fedja-sedältä. Iso rento tabbypoika on nyt silmien avautuessa kärsinyt lievästä silmien rähminnästä.

Nalle on suurin tytöistä. Sen lempinimi oli pisimpään mietinnässä, mutta kun tumma tyttö avasi ensimmäisenä pentuna silmänsä, oli nimi valmis. Nallella on suloinen pörrötukka päänsä päällä ja se tapittaa kauniisti pienillä tummilla silmillään. Nalle on tytöistä rohkein. Se kulkee myös ihmisen luo ja nostelee uteliaana päätään.

Curli on painoltaan hieman pienempi kuin Nalle. Sen lempinimi juontaa juurensa korvista, jotka pienenä pentuna olivat sillä hassusti taaksepäin taittuneet (kuten American Curleilla). Nyttemmin korvien asento on muuttunut, mutta lempinimi jäi. Curli on herttainen pikkutabby, joka kuitenkin osaa tarvittaessa huutaa punnitsemishetkillä mammaa avuksi.

Hile on joukon pieni diiva. Se on täplikkäistä tytöistä vaaleampi ja pienempi versio. Hile on painoltaan joukon pienin. Hileen nimi juontaa juurensa kynsilakkamerkistä hännänpäässä (että erotimme sen aluksi siskostaan). Kynsilakka ei näkynyt pitkään, mutta siinä olleet pienet hileet näkyivät pidempään tytön hännässä. Hile ilmaisee mielipiteensä punnitsemiseen, emon pissattamiseen, muiden joukosta erilleen joutumiseen ja moneen muuhun asiaan. Jos joku huutaa pesässä, on ensimmäinen arvaukseni, että se on Hile. Luonteikas tapaus ;)

Lisää kuvia ja juttuja luvassa pennuista, jahka pääsen joululomalle. Silloin kuvaamisenkin pitäisi onnistua paremmin valoisaan aikaan.

Hieman erilainen syntymäpäivälahja

2010-12-07T21:23:00.008+02:00

Tänään 7.12 Ronja ja Fedja täyttävät 5-vuotta. Eilen he koittivat kovin kurkkia sisältäisivätkö nämä laatikot heille jotakin synttäriyllätystä. Valitettavasti laatikot olivat suurin osa tyhjiä (kun niistä oli poistettu joulukoristeet) ja ainoa täysinäinenkin sisälsi vain kuusen koristeita. Nexutin oli käsittänyt aivan väärin miten synttärisankareita tulisi juhlia. Eikös se pesupalvelu pitäisi suorittaa sankarin hyväksi?. Luvassa ei kuitenkaan ollut perinteisiä juhlaruokailuja ja leikkihetkiä vaan ihan jotain muuta.

Aamuyöllä neljän aikoihin nimittäin suklaakissamme aloitti synnyttämisen. Se makasi kainalossani pentuhuoneessa, kun kuulin parkaisun ja huomasin että limatulppa oli tullut. Kissa vaihtoi makuupaikakseen pentukopan, jossa sitä piti silitellä. Jos käden yritti viedä pois kopasta, kuuli äänekkäät vastalauseet. Viiden aikoihin Nexu alkoi ponnistamaan ensimmäistä pentua. Ponnistaminen näytti vaivalloiselta ja sikiöpussin suu kävi useamman kerran kohdun suulla. Pussin kapeudesta ja viimeisellä kerralla näkyneestä mustasta viirusta sen sisällä päättelin että pentu on tulossa maailmaan häntä edellä. Arveluni osoittautui oikeaksi kun seuraavalla työntökerralla näkyi pelkkä häntä, ilman pussia. Tämän toistuessa pyysin avukseni mieheni, joka kevyesti kissaa hieromalla auttoi maailmaan klo 5.14 ensimmäisen pennun (samalla kun itse valitsin eläinlääkäripäivystyksen numeroa puhelimesta). Pentua seurasivat jälkeiset, jotka emo pisteli suuhunsa hyvällä ruokahalulla.

Ensimmäisen pennun kohdalla Nexu oli (kuten edelliselläkin kerralla) hyvin varautunut. Sen otteet pentua kohtaan olivat sen verran kovakouraiset, että otimme pennun muualle kuivattavaksi. Samalla klo 5.25 syntyi toinen pentu. Mutkattomasti ja nopeasti. Tämän pennun kohdalla emo hoiti kaiken. Esittelimme varovasti ensimmäisen pennun toisen kaveriksi ja emo hyväksyi myös sen nuoltavaksi. 5.35 tulivat toiset jälkeiset, jotka myös päätyivät emon mahaan. Emo rauhoittui hoitamaan poikasiaan.

5.59 Syntyi vaivattomasti kolmas pentu ja jälkeiset. Myös tämän pennun kohdalla emo hoiti kaiken itse. Tässä vaiheessa aloin Even neuvosta merkitsemään pentuja kynsilakkamerkeillä (koska ne kaikki ovat samanvärisiä, eikä kuviosta saanut vielä selvää).

Ihmeekseni olin tuntevina mahassa vielä liikettä ja klo. 6.31 syntyikin maailmaan neljäs pentu. Tämäkin pentu syntyi takajalat edellä, mutta tällä kertaa ongelmitta. Nexu oli tuplannut sen mitä odotimme. Emo ei kiireiltänsä ehtinyt katkaista napanuoraa, joten katkaisin sen kynsillä ja jäin odottelemaan pennun jälkeisiä. Emo rauhoittui nuolemaan ja imettämään pentujaan. Täysin odottamatta ja suureksi yllätyksekseni syntyi 7.11 maailmaan vielä viides pentu. Myös tältä pennulta katkaisin napanuoran, lisäksi avasin sikiöpussin ja tarkistin hengitystiet. Sitten emo jo ottikin pienen huomiinsa.

Iltapäivällä, kun minä ja Nexu olimme saaneet hetken nukuttua tuli pentueen omistaja, Eve, kanssani ihastelemaan vauvoja ja katselemaan kuvioita ja sukupuolia.
Itse tein ihastuttavan huomion jo Eveä odottaessani. Pennuista kaksi on klassisia tabbyja, kuten emonsa. Ne näyttävät selästä tosi tummilta mutta kyljissä näkyy selkeitä pyörteitä. Kolme muuta ovat todennäköisesti täplikkäitä. Sukupuolijakaumakin vaikutti tasaiselta: kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Kummastakin kuviosta löytyy kumpaakin sukupuolta.

Nexu on ollut hyvin huolehtiva emo. Pentujaan se ei ole tällä kertaa yrittänyt jakaa kanssani, mutta vaatimukset tehtävänjaosta tuntuvat olevan sen mielestä hyvin selvät. Minun pitää hoitaa Nexun omasta hyvinvoinnista ruokkimalla ja juottamalla sitä pesään, jos se ei halua sieltä lähteä. Tämän lisäksi vastuualueeseeni kuuluu harhailevien pentujen nostelu takaisin nisälle tai reunalliseen pesäosioon. Pissattamisen emo myös ilmeisesti mieluusti jättäisi muille, mutta irvistellen on hommaan itse suostunut kun minusta ei ole kerran ollut siinä apua.

Ronja ja Fedja taas eivät ole aivan vakuuttuneita syntymäpäivälahjansa ihanuudesta. Erityisesti Fedjaa tuntuu kunnolla harmittavan se, ettei pentuhuoneeseen saa mennä. Se istui tänään pitkiä aikoja huutamassa oven ulkopuolella.

Viimeisiä päiviä viedään

2010-12-05T10:32:00.009+02:00

Olen ollut taas todella epäaktiivinen tämän blogin suhteen. Kiireitä riittää niin kotona kuin töissä. Oppilaiden kanssa olemme joulujuhlavuorossa ja joulukuvaelman musiikkiosuudet ovat saaneet hikipisaroita otsalle. Onneksi oppilaat ovat tehneet hurjasti hommia ja pieni rumpali soi jo ihan kiitettävällä puhtaudella. Enkelikuorosta en niinkään ole edes ollut huolissani. Mukana on heleä-äänisiä ja hyvällä sävelkorvalla varustettuja neitokaisia, jotka osoittivat taitonsa jo ensimetreillä. Koulun kuoron kaksiääniset osuudetkin alkavat jo vähitellen soimaan, JES!

Viikko sitten olin Turokin näyttelyssä Fedjan kanssa. Lauantaina ohjelmassa oli myös neloskategorian erikoisnäyttely ja agilitya. Erikoisnäyttely oli tuonut paikalle hienoja kissoja, joita oli ilo katsella. Tästä linkistä löytyy kuvia lähinnä näyttelyn itämaisista kissoista. Myös agiradalla nähtiin muutama itämainen, joista osa oli myös ensikertalaisia yrittäjiä. Kuvassa Nereidan siskopuoli Luolaleijonan klaanin Polgara agilityesteillä. Fedja käyttäytyi näyttelyssä kuin unelma ja hurmasi ihmisiä tepastelemalla häntä pystyssä pitkin käytäviä ja agilityrataa. Agiradan suorituksesta olin erityisen mielissäni. Fedja ei näyttelyissä ole ollut kovin innostunut agiradasta, vaikka se kotona kuuluukin sen lempiharrasteisiin. Tällä kertaa hiljaisempi agilitypaikka ja pojasta kumpuava itsevarmuus ottivat vallan ja pienen tutustumisen jälkeen se asteli rennosti läpi esteradan, sijoittuen loppukilpailussa viidenneksi ajalla 18 sek. Kärkisijoihin meillä ei ollut asiaa, joskin voittoaika olikin tällä kertaa ihan omaa luokkaansa. Piupaws Tecna veti radan finaalissa vajaan 3 sekunnin aikaan! Kärkikolmikkoon mahtuivat myös toiseksi sijoittunut somali ja kolmanneksi astellut itämainen Ossi! Sunnuntaina Fedja yllätti hurmaamalla tuomarit ja se valittiin sunnuntain näyttelyn parhaaksi kotikissaksi!

Kotona suklaakissa työllistää meitä vaatimuksillaan. Siitä on lopputiineydessä tullut oikea sylidiiva. Kun Nereida tahtoo syliin niin se myös tunkee sinne, oli kesken sitten mikä tahansa homma. Sitten kisu työntää ison mahansa esiin ja naukaisee vaativasti: Rapsutuksia kiitos! Ruokaa tänne! Tahdon juuri nyt sinne huoneeseen! Mahan kanssa Nexu on ottanut loppukirin. Tämän hetkinen veikkaukseni on silti että siellä on 2 pentua. Laskettu aika on ensi viikon keskiviikkona, päivitystä onkin varmaan seuraavaksi luvassa pentutietojen kera!

Naatiskelijoita

2010-11-20T19:04:00.007+02:00

Blogi on elänyt pitkään hiljaiseloa työkiireiden vuoksi. Muutoinkin täällä ollaan pitkälti odottavalla kannalla. Nexuttimen tiineyttä on jäljellä reilut kaksi viikkoa ja maha on hyvin maltillisen kokoinen. Liikkeitä emme ole paljoakaan tunteneet, vaikkakin ihan lähiaikoina olen ollut tuntevinani jotain pientä mahan alaosassa. Veikkaukseni on että pentue on pieni 1-2 pentua.

Tämä ei kuitenkaan vähennä suklaakissan nautinnonhetkiä. Tahti on hieman rauhoittunut ja tuleva mamma osaa ottaa kaiken irti sylihetkistään.
"Katso minua äläkä tietokonetta!"

Ronja ja Fedja sen sijaan nauttivat lumen jälleennäkemisestä. Sisarukset viihtyivät ulkona vain lyhyen hetken, mutta tuo hetki oli mieluisa :)

Ensi viikonloppuna olen menossa Turokin näyttelyyn Fedjan kanssa. Näyttelyssä on luvassa myös agilitya nelosten esittelyringin sisällä. Kiva nähdä myös tuttuja näyttelyssä ja sen ulkopuolella :D

Ruokarauha saavutettu ja tiedote neloskategorian omasta foorumista

2010-11-04T22:37:00.002+02:00

Voisin viimeinkin tyytyväisenä todeta, että olemme saavuttaneet ruokarauhan. Nexutin on omaksunut hyvin paikkansa ja muiden kiinnostus tuossa nurkassa istumiseen on lopahtanut. Palkkiona kauniisti odottamisesta Nexu saa silityksiä ja odotuksen lopuksi pari kuivamuonaa (tai joskus palan kinkkua ;). Ohessa Lyhyt ote odotuskäytännöstä Halloween-juhlien jälkeisenä päivänä.

Juhlien aikana ruokarosvo sen sijaan ei voinut vastustaa kiusausta. Kun huomiota ei tippunut hyvällä, kävi rosvosuklaa varastamassa pari haamuvaahtokarkkia ja raahasi ne eteeni. Niitä ei sentään oikeasti syöty. Tämän lisäksi varas kaatoi peitetyn makaronisalaattikulhon ja olisi kyllä nauttinut kernaasti siitä tihutöidensä saalista. Kun huomio on muualla on neidin ruokarauhan antaminen siis edelleen hakoteillä...Mutta tässähän kriteeri onkin muuttunut huomattavasti hiljaiseen leiväntekohetkeen verrattuna!

Muista itämaisiin liittyvistä vauhdikkaista piirteistä tulikin mieleeni, että Itämaisten rotujen ystäville on avattu oma Keskustelupalsta. Siellä kommentteja saavat luettua kaikki ja niitä jätettyä rekisteröityneet käyttäjät. Mukaan vaan jos kiinnostusta löytyy näitä ylivilkkaita otuksia kohtaan <3

Mietinnässä Suomalaisten kissojen terveys

2010-10-23T20:39:00.006+03:00

Paljon tekstiä ja vähän kuvia. Paljon ajatuksenvirtaa...

Olen tässä lähiaikoina käynyt useammassakin kissoihin liittyvässä luentotilaisuudessa. Baileyn kalliista, mutta erittäin mielenkiintoisesta luennosta Tampereella elokuussa taisin teille jo mainitakin. Jos jotakuta kiinnostaa naksutinkoulutus positiivisena palkitsemismenetelmänä eri eläinlajeilla (ja sen sovellukset) ehdotan teitä tutustumaan Karen Pryorin (Baileyn ja Skinnerin kanssa työskennyllyt pioneeri tällä alalla niinikään) kirjaan Don´t shoot the dog.

Tuoreempia luentokäyntejä ovat olleet Heiluvan Hännän järjestämä -Kissojen ongelmakäytös-seminaari helsingissä(luennoitsijana David Appleby) ja tänään kävin Tampereella kissojen terveyspäivillä.

Kissojen ongelmakäytös-seminaari oli oikeastaan nimeltään mielestäni harhaanjohtava. Itse asiassa siellä käsiteltiin enemmänkin kissojen lajityypillistä käyttäytymistä meidän ihmisten rajoittamassa elinympäristössä. Erittäin mielenkiintoinen luento ja paljon hyödyllistä tietoa käyttäytymistieteen osa-alueelta. Samaan luentoon sisältyi pohdintaa kissojen siitoskäytöstä ja ennen kaikkea pentujen sosiaalistamisesta. Näkisin tällä luennoitsijalla olevat paikkansa myös erityisesti aktiivisten rotujen koulutuspäivillä. Monet kissan ns. ongelmakäytöksistä kun ovat meidän ihmisten määrittelemiä, vaikka ne itseasiassa ovat ihan kissan lajityypillistä käytöstä.

Kuvassa David Appleby

Kissojen terveyspäivillä keskityttiin sen sijaan luonnollisesti terveyspuoleen. Pitkälti esiteltiin eri sairauksia ja niiden esiintyvyyttä eri roduilla. Samalla pohdittiin sairauksien periytymistä ja esimerkiksi geenitestien osaa jalostustoiminnassa. Monia periytyviä sairauksia voidaan testata suhteellisen luotettavilla testeillä, joiden näytteet voidaan ottaa ihan kotona pumpulipuikoilla. testejä tutkitaan mm. VGL:n ja Laboklinin laboratorioissa. Vastausten perusteella kasvattajien on sitten helpompi rajoittaa sairauksien yleistymistä omassa kasvatuksessaan (esimerkiksi olemalla käyttämättä kahta sairauskeenin kantajaa, jos kyseessä on resessiivinen eli väistyvä ominaisuus).

Luennon loppupuolella sivuttiin Hannes Lohen -kissan DNA pankki- hanketta. Näytteitä hänelle on lähetetty jonkun verran eri roduista, mutta edelleen näytteille on suurta tarvetta. Näytteiden määrä rotukohtaisesti on luonnollisesti yhteydessä kyseisen rodun kiinnostavuuteen tutkimuskohteena. Itse ainakin näkisin tämän tutkimustyön todella tärkeänä ja aion siksi otattaa näytteet kaikista meillä asuvista kissoista seuraavan eläinlääkärireissun yhteydessä. Huomioikaa siis että tosiaan myös ne kotikissojen näytteet ovat tervetulleita! Itämaisten kissojen omistajien toivon niinikään aktivoituvan tässä asiassa, jotta saisimme tämän kategorian kissoista luotettavaa tutkimustietoa. Niitä itämaisten kissojen näytteitä ei nimittäin aineistossa ainakaan luennolla esitetyn kaavion mukaan ollut mitenkään mainittavasti.

Oman rodun ja kotikissojen ohella toivon toki että muutkin kissarodut aktivoituisivat tämän asian suhteen. Lohen hankkeen lisäksi ei varmaan olisi lainkaan haitallista suunnitella rotuyhdistyksiin (ja suvakiin!) terveyskartoituksia omille roduille. Tämän päiväisellä luennolla vilautettiin jopa mahdollisuutta että SRK:n puolelta saattaisi olla tulossa yleiskaavakepohja, joka olisi sitten rotuyhdistysten muokattavissa.

Loppukevennyskuvat ovat kodin vauhdikkaampien kissojen taidonnäytteitä suhtautumisesta tuliaisiin (jotka tuotiin David Applebyn- luentoreissulta ERY-SYDin pikaisen käynnin tuliaisina)

päivitys ruokarauhatilanteeseen

2010-10-14T16:33:00.006+03:00

Lupailin päivitystä ruokarauhapostaukseen jo aiemmin. Tässä sitä viimein seuraa. Suurin edistysaskel edlliseen videoon nähden on toisen kouluttajan puuttuminen. Video ei ole aivan tuore ja edistystä siihen nähden on jo havaittavissa. Nykyisin riittää palkkioksi n. 5 namia/kissa. Olen hyvin tyytyväinen Nexun edistymiseen, joskin namin vaatiminen (naukumalla) on edelleen ajoittain läsnä koulutuksessa.

Here is a second clip of our "sit and wait" training while humans are making food. We have made successed to make the time between treats a little bit longer. Also there is only one person training (and making the bread).

Tässä vielä linkki koulutuksen aikaisempaan vaiheeseen (joka on ollut blogissa esillä). Siinä mukana on toinen henkilö palkkaamassa kissaa (kissoja). Here is a link for the earlier step of training. There is a second person for rewarding.

Step 1.

eläinten viikko koulussa

2010-10-08T21:11:00.008+03:00

Parhaan osaamiseni mukaan olen useampana vuonna järjestänyt jonkinlaista ohjelmaa eläinten viikkona omassa luokassani. Joka vuosi olen tilannut SEY:ltä ilmaismateriaalia ja sen lisäksi omassa luokassani on ollut vuosittain eläinvieraita. Tänä vuonna eläinten viikon teemaeläimenä oli sika. Upean julisteen olivat SEY:n graafikot taas saaneet aikaan. Niitä löytyy meiltä luokasta jo aika rivi ;)

Tänä vuonna sain rinnakkaisluokkien opettajatkin innostumaan teemapäivästä ja järjestimme kiertopistetyöskentelynä eläimiin (lähinnä niiden kanssa harrastamiseen) liittyvää ohjelmaa. Viikon varrella luokassa vieraili oma kissani lisäksi kaksi oppilaiden kissaa ja yksi koira.

Fedja oli luokkavieraana vuoden tauon jälkeen. Edellisellä kerralla sitä jännitti melko paljon ja se majaili suurimmaksi osaksi kevythäkissään. Alkupäivän hälinässä häkki loi tälläkin kertaa turvaa, mutta päivän edetessä olo oli rennompi ja kisu tutki luokkaa ja oppilaita rutinoituneemmin. Fedjan kasvaneeseen rohkeuteen oli varmasti monta syytä. Ensinnäkin oppilaat olivat vanhempia ja osasivat hienosti huomioida kissan tarvitseman rauhallisen ilmapiirin. Lisäksi Fedjalla oli nyt takanaan paljon enemmän vieraan paikan koulutusta.

Tehkää te muksut töitä, minä vahdin ettei kukaan liiku ulkosalla.

Päivän ohjelmassa oli kolme kiertopistettä. Yhdessä leikittiin eläinnäyttelyä ja koulutettiin kissaa, yhdessä harjoiteltiin naksuttimen käyttöä ja yhdessä selattiin eri eläinlajien koulutuksesta kertovia videoita. Itse olin ensimmäisessä pisteessä, jota varten oppilaat olivat tuoneet kotoaan eläinpehmoleluja. Jaoin oppilaat neljän ryhmiin, joissa valittiin yksi tuomari ja neljä lemmikin esittelijää. Tuomari sitten valitsi lemmikeistä oman suosikkinsa ja kertoi miksi oli päätynyt juuri tähän valintaan. Lopuksi kaikkien tuomareiden valinnat päätyivät "paneeliin" jossa voittaja selvisi lippuäänestyksellä tuomarien kesken. Oli hienoa katsella kuinka pikkutuomarit ottivat tehtävän tosissaan. He tarkastivat pehmolelut tarkkaan ja kävivät keksivät hienoja perusteluja valinnoilleen.

Pehmolelunäyttelyn tähtiä.

Tuomarin parhaiden ruusukkeita.

Paras hetki oli kuitenkin innostus siitä kun oppilaat saivat kouluttaa Fedjaa.
Poju koski tottuneesti kosketuskeppiin ja nautti extraraksuistaan. Niitä tulikin aika lailla, sillä pitihän jokaisen saada koittaa toimiiko keppi omassa kädessä. Fedja sai tuomion "hyvin totteleva kissa". Hienosti se jaksoi näyttää ylävitosenkin kaikkien ryhmien koulutustuokion lopuksi.

Alkaapa ramaista. Taidan ottaa tirsat.

Kun seuraavana päivänä vieraana oli oppilaiden kissoja, olivat oppilaat sitä mieltä että minun pitäisi opettaa niillekin temppuja. Yritin selittää heille ettei homma ihan niin vain toimi. Koulutus vaatii kissan puolelta luottamusta paikkaan ja useampia koulutustuokioita. Ensimmäinen oppilaan omistama kissavieras oli reipas, mutta hieman varautunut vieraassa paikassa. Sen sijaan toinen kissavieras oli tilassa hyvin reippaana. Oppilaiden suureksi iloksi se suostui myös ottamaan vastaan palkkioita, joten sain aloitettua sillä kynän päähän koskemisen. Ahne kissa nappasi nopeasti jutun juonesta kiinni ja kosketti lopulta jo parin sekunnin viiveellä kynänpäätä. Kissan omistaja oli onnesta soikea ja lupasi jatkaa aktivointia kotona :)

Ohessa kuva oppilaan kissasta. Aika kivan värinen kotikissaksi, vai mitä?

Tämä eläinten päivän viettäminen ei suinkaan ole tyypillistä vain omassa koulussani. Onneksi eläinrakkaita opettajia löytyy ympäri Suomen. Nexun tytär oli tänä vuonna esillä omistajaperheensä tyttären koulussa ja Muska-neiti oli ollut hurmaavan rohkea itsensä! Mienoa pikkuneiti! Emollakin on taustaa rohkeasta esiintymisestä viime vuodelta. Omat oppilaat tänäkin vuonna kyselivät sen perään. heidän mielestään oli niin hauskaa kun se hyppäsi kaapin taakse. Itse muistan tilanteen hieman vähemmän hauskana ;)

Kissahäät

2010-10-04T22:03:00.014+03:00

Kuten osa lukijoista varmasti jo tietääkin, Nexu kohtasi viimein sulhonsa Paten.

Pate oli kunnostautunut merkkailemalla kaiken mahdollisen kotonaan, joten me päätimme varautua kunnolla miehen vierailuun. Niinpä vierailin kaupassa ja hankin tarvikkeiksi 2 jätesäkkirullaa, remonttipahvia ja teippiä. Kotona vuorasin hääsviitin lattiat pahvilla ja seinien alareunat muovilla. Hulluako? Ehkä, mutta seinäpaneelien uusiminen pissanhajun takia ei kuulunut suunnitelmiini.

Kissojen hääloman alku meni hieman kummastellessa. Aluksi sulho pakeni sohvan alle ihmettelemään. Sieltä se uskaltautui kuitenkin syömään ulkopuolelle.

Sulhon nauttiessa ruokaansa mitään aavistamatta, minä teippasin sohvanalusen remonttipahvilla kiinni. Onneksi tämä auttoi tilanteeseen.

Paten tarkistaessa Nexun hajuja eri paikoista, suklaakissa seurasi sitä kuin hai laivaa. Sitten se aloitti uroksen hurmausyritykset parhaansa mukaan.

Pate seurasi ensin toimintaa kauempaa

Ja kävi sitten tutkimassa tuoksut

Seuraavana päivänä Pate oli jo ilmeisen kiinnostunut itse naaraastakin.

Samalla se suhtautui tilaan selvästi rennommin.

Myös kissojen välit vaikuttivat läheisimmiltä.

Kissoja ei tuntunut minun läsnäoloni haittaavan ja sain todistaa itse toimintaakin. Sinänsä hyvä, että nyt voimme olla varmoja että ainakin jotain on tapahtunut. Ääniä yläkertaan ei nimittäin missään vaiheessa kuulunut.

Osasivat ne olla kyllä ihanan helliäkin yhdessä <3

Älkää käsittäkö kuvarunsautta väärin. En toki viettänyt koko aikaani alakerrassa hääparin kanssa. Kävin siellä vain ruokkimassa ne ja samalla vietin niiden kanssa aikaa n 1/2h kerrallaan.

ruokarauhan säilyttämiseksi

2010-09-19T21:16:00.005+03:00

Vaikka nämä kuvat eivät ruokarauhaan liitykään, aloitan tekstini muutamalla kuvalla mökkireissulta. Ihana syyssaari :) Kyseiset kuvat ovat mielestäni oikein onnistuneita syksykuvia tuoden esiin kunkin kissan parhaita piirteitä.

Mutta itse aiheeseen... Meitä on pidempään vaivannut lievä ongelma itämaisemme röyhkeän ruokakäytöksen suhteen. Henkilökunnan vähäisen huomion ansiosta tilanne oli lipsunut siihen että suklaakissa koki oikeudekseen varastaa paitsi muiden kissojen ruokaa, myös henkilökunnan kinkkuja, juustoja ja kaikkea mahdollista suuhunpantavaa.

Ruokahalu tuolla tuntuu olevan loppumaton ja kaikkea pitäisi saada ainakin maistaa. Huvittavimpia episodeja ovat olleet ne kun se ylittänyt itsensä ruokavalion suhteen. Toisella kesämökillä Nexu yön aikana järsi urakalla ruisleipää ja kun se myöhemmin toisella reissulla kiskoi banaanin lattialle ja alkoi pureskella sitä, olimme lievästi sanoen monttu auki sen ruokatottumuksista.

Vähemmän huvittavaa oli kuitenkin että samainen rosvoilu ulottui myös vieraidemme lautasiin, eikä ollut yhtään mukavaa neuvoa vieraita suojelemaan ruokaansa ryövärikissalta, joka taitavasti hiljaa hiipien pääsi yllättämään milloin kenenkin lautasen.

Asialle oli siis vihdoin tehtävä jotakin. Itse asiassa en kertakaikkiaan ymmärrä miksemme ole tehneet tätä kärsivällisyyskoulutusta heti ongelman ilmettyä. Ideana on siis että Nexulle on osoitettu tiskialtaan vierestä paikka, jossa pienen pyyhkeen päällä ollessaan se saa palkkioita. Jos kissa lähtee pyyhkeeltä, loppuvat myös palkkiot.

Ensimmäisessä vaiheessa palkitsin kissaa lähes suorasyötöllä mieheni tehdessä voileipiä. Seuraavassa vaiheessa pidensin hiljalleen palkkiorytmiä. Kolmannessa vaiheessa siirryin itse palkkaamaan kissaa samalla kuin tein ruokaa. Mieheni toteutti samoja vaiheita ja lisäsi viimeiseen osaan vaihtoehtopalkkiona silityksen. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa kissa istuu kuin naulittu alustallaan ja huutaa siellä kun palkkiotahti käy sen mielestä liian hitaaksi. Olemme huomaamattamme vahvistaneet tätä huutamista palkkaamalla kissaa ääntelyiden jälkeen. Toisaalta ykköstavoite, eli ruokarauha on saavutettu. Nyt siis vaan yritämme saada myös ääntelyn vähäisemmäksi kiinnittämällä erityishuomiota palkkion antamishetkeen.

Ohessa video vaiheesta 2. Nykyhetken videon lisään tähän tekstiin kunhan saan sen kuvattua. Kiinnittäkää huomiota myös Fedjaan, jolla ei koskaan ole ollut ongelmaa varastelun suhteen, mutta joka on erittäin nopea oppimaan mistä saa palkkioita (vaikkei sitä yritetä opettaa ja palkkiotkin ovat satunnaisia Nexuun verrattuna)

a

Ohessa bonuksena myös lyhyt videopätkä mökkireissulta. On se hienoa kun kissa tottuu johonkin asiaan pienestä pitäen, eikä se sitten isompana sitä enää millään tavalla jännitä ;)

kissojen huvipuisto

2010-09-01T19:57:00.012+03:00

Päivitystahtini on ollut säälittävän hidas. Töiden alku on tuonut mukanaan kiireitä, eikä niille ainakaan ihan heti näy loppua. Sen verran ehdin kuitenkin tehdä, että vierailin Fedjan kanssa tuttavani luona. Hänellä on kotonaan aikamoinen kissojen huvipuisto.

Seuraavassa kuvassa komeilee Ruska-kissa valtavassa ulkotarhassa.

Fedja pääsi Riitan kanssa kävelylle. Siellä se painoi ojanvarsia uusissa Vänttisten lenkkeilyvaljaissaan kuin paraskin maatiaiskissa.

Osku kissa verkotetulla parvekkeella.

Sisustusta kissojen ehdoilla.

Fedja sai myös tutustua ulkotarhaan.

Kotosalla odottelemme edelleen Nereidan toista juoksua pillereiden jälkeen. On se käsittämätöntä, miten kissa, joka on juossut kaikki aikaisemmat juoksunsa päivän tarkkuudella, juuri ennen suunniteltua astutusta päättää pitää "syystauon". Mutta nämä ovat näitä. Koskaan ei pidä laskelmoida liian pitkälle.

vieraita paikkoja ja pieniä ihmisiä

2010-08-15T20:14:00.008+03:00

Kiitos pienien naapurissa asuvien rapsutuskäsien kaikista kolmesta kisustamme on kehkeytynyt oikein lapsiystävällisiä tapauksia. Jokainen niistä osaa nauttia pikkuväen tarjoamasta huomiosta ja mikä tärkeintä, ne myös osaavat poistua paikalta kun huomio käy liialliseksi.

Fedja pitää hieman vanhemmista lapsista. Kuvassa Fedjan kaverina ystäviemme nelivuotias poika.

Vierailulla mieheni veljen perheen luokse kävi ilmi, että Nereida on todella myös oppinut pitämään lapsista. Koska huomio oli pikkuihmisissä oli Nexukin jatkuvasti mukana heidän leikeissään. Samat leikkikalutkin tuntuivat kelpaavan. Minulla on useita ihania kuvia Nexusta ja perheen nuoremmasta pojasta, jotka näyttivät viihtyvän erityisen hyvin yhdessä. Julkaisen kuvia kuitenkin hyvin valikoidusti, lämpötilan takia kun poikien vaatetus oli vähäinen :)

Nereida vahtii leluja ruokahetken ajan.

Nexutin oli oikein innoissaan lastenrattaista.

Ulkoilua Ronjan, Nexun ja veljenpojan malliin.

Ystävyys - Molemminpuolinen nautinto

Tänä viikonloppuna kävimme mieheni vanhempien luona kylässä koko kissalauman kanssa. Heiltä löytyy yksi ylivilkas koira, johon kisut ovat hiljalleen viereiluillamme tutustuneet. Ronja ja Fedja ovat todenneet koiran täysin vaarattomaksi ja patsastelevat talossa jo kuin maailman omistajat. Niille myös itse talo on selkeästi paikkana tuttu. Nexua tila ja koira hieman vielä jännittää, mutta portin takaa on hyvä käydä koiraa haistelemassa lyhyinä pätkinä. Varsinkin kun Fedja on tukena ja turvana vieressä. Onhan Nexulla kokemustakin tästä tilasta ja koirasta paljon vähemmän kuin kahdella muulla.

Kotikoulutusta ennen arkeen paluuta

2010-08-07T10:52:00.002+03:00

Arki on alkamassa kovaa vauhtia. Blogin päivitys onkin ollut hiljaista, kun olen yrittänyt täysillä nauttia viimeisistä lomaviikoistani.

Fedjan ja Nexun kanssa tein 4 päivän ajan samaa harjoitusta, kuin Ronjan kanssa naksutinkoulutuskurssilla. Ohessa koosteet niiden harjoittelusta. Ronjankin kanssa koitin välillä sarjan osia kotona, mutta sen kanssa tein myös muita harjoituksia.

Vaikka aktiiviset muruni oppivatkin nopeasti uusia toivottuja taitoja, huomasin että oma keskittymisenii koulutukseen oli aivan eri tasoa kuin naksutinkoulutuskurssilla. Todellisuus kuitenkin on että kotona sitä on miljoona muutakin asiaa hoidettavana ja koulutuskerrat jäävät lyhyemmiksi.

Norjan reissun kuulumisia

2010-07-27T15:16:00.019+03:00

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun ja ystäväni piti lähteä kahden kissan kanssa Norjaan kissanäyttelyyn. Monen mutkan kautta reissukaveriksi selviytyikin mieheni ja reissulla oli mukana vain Nexu.

Ruotsin ja Norjan monimutkaisten rokotus, lääkintä yms. rajoitusten seurauksena olin alkumatkasta hermostunut siitä että meillä kaikki varmasti olisi kissan osalta kunnossa. No, hermoiluni oli turhaa, sillä missään muualla kuin kissanäyttelyssä ei lemmikkipassista oltu kiinnostuneita.

Turusta ylitimme torstaina meren iltalaivalla Tukholmaan. Hyttimme oli autokannen alla moottorin läheisyydessä ja meteli oli melkoinen. Omasta jännityksestäni huolimatta Nexu tottui hyvin nopeasti hyttiin. Se viihtyi aluksi Fedjan hajuisessa pesässään ja siirtyi sieltä viereeni yöksi nukkumaan.

(kuva: kännykkäkameralla)

Tukholmassa olimme varhain perjantai aamulla ja sieltä matka jatkui kohti Osloa ja Norjan rajaa. Pitkällä automatkalla pysähdyimme muutaman kerran leputtamaan jalkojamme. Nexu nukkui suurimman ajan matkasta takapenkille sijoitetussa kevythäkissään, jossa oli myös hiekkalaatikko ja vesikuppi. Osan matkasta se istui turvavyövaljaissa sylissäni ja katseli kiinnostuneena maisemia.

(Kuva: kännykkäkamera)

Pian Norjan rajan jälkeen (josta siis vain ajettiin läpi) käännyimme Osloon vievältä tieltä rannikkotielle ja matkustimme lautalla Mossista Horteniin. Lauttamatkalla Nereida nautti turvallisen kantokassinsa suojasta, sillä emme uskaltaneet jättää sitä yksin autoon. Hienoa oli huomata että kassi on tosiaan sen mielestä turvallinen. Jos ympärillä hetkellisesti hälisi, niin pää vaan pussiin ja siellä voi leipoa kassin reunoja :)

Hortenista päätimme valita pikkutien moottoritien sijasta. Tämä päätös todella kannatti. Vaikka reitti oli hieman pidempi ja hitaampi, olivat maisemat uskomattoman hienot! Noin viiden aikoihin saavuimme määränpäähämme Skieniin. Todella kaunis kaupunki, jonka reunalta löytyi vaatimaton mökkimme. Vaikka mökki olikin vaatimaton oli ympäristö upea ja rauhallinen. Täydellinen kissan kanssa matkailuun!

Lauantaina osallistuin Nexun kanssa lähikaupungissa Porsgrunissa (joka on saanut nimensä posliinitehtaasta) sijaitsevaan kissanäyttelyyn. Näyttelyyn sisäänpääsy oli melkoinen prosessi kun 3/4 näyttelyn järjestäjistä ei puhunut englantia. Niinpä kiskoin joka kerta Anne-Meten, jonka kanssa olin viestitellyt näyttelyyn osallistumisesta, auttamaan sisäänpääsyn selvittämisessäni. Kun lopulta kissa oli näyttelyssä, pyysin heti aamusta poistumislupaa Nexun arvioinnin jälkeen (tämä oli mieheni toivomus). Lupa myönnettiinkin, mutta luonnollisesti sillä ehdolla ettei kissa voi osallistua TP-valintoihin. No, sertiähän sieltä tultiin hakemaankin, eli ei haitannut minua. Neloskategorian arvionnit olivat tuomarillamme Anne Gro Edstrømilla viimeisenä. Aamupäivän aikana ehdin siis tutustumaan Norjan neloskategorian harrastajiin ja kasvattajiin, sekä upeisiin kissoihin.
Hieno uusi tuttavuus oli erityisesti upeaa englantia puhuva Tove (alla) jonka kanssa keskustelin pitkät pätkät kissaharrastuksesta Norjassa.

Hienoa oli nähdä myös EC/IP Kattilan Corkscrew Charlie, joka on Norjassa toiminut isänä usealle pentueelle (joista monet ovat tämänpäivän paneelivoittajia siellä). Seuraavassa kuvassa esiintyykin eräs Charlien jälkeläisistä: Upea Coco Chanell´s V for Vandetta, JW
Tuomarimme oli oikein ystävällinen, mutta hidas arvioinneissaan. Hän oli aikataulusta 1,5 tuntia jäljessä, joten lopulta neloset oli arvioitu ja saimme arviointilomakkeemme vasta kolmen jälkeen. Se oli kuitenkin toiveiden mukainen ja Nexu valmistui IC:ksi. Tuomari ihasteli erityisesti kissan kuviota, väritystä ja silmien väriä. Sitten hän kommentoi sen turkin olevan hieman liian pitkä (luitte oikein!). Hetken päästä tuomari korjasi kuitenkin arviotaan, kun huomasi paperista että kissa onkin pitkäkarva. Tämän jälkeen paperissa luki että turkki saisi olla pidempi ;) Lopulta tuomari toivoi että saisi vielä joskus nähdä yhtä upean itämaisen pitkäkarvakissan, mutta pidemmällä turkilla :D

Norjassa oli hauska tapa merkitä TP-valinnat näyttävästi mitalleilla, jotka omistajat saivat myös pitää. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi mikä kissoista oli TP!
(Kuvassa Coco Chanel´s China, JW (Niin ikään Charlien jälkeläisiä).
Agilityä esittelimme ensimmäisenä päivänä oman arvostelumme jälkeen pienelle joukolle katsojia. Nexu esiintyi upeasti ja olin siitä niin ylpeä :) Mukavasti ihmiset olivat myös seuranneet agility ja temppuvideota, joka pyöri koko päivän esteiden vierellä. Muutama norjalainen somalikissa kävi jopa kokeilemassa esteitä.

Lauantai iltana istuimme Skienissä mökkimme lähistöllä järven rannalla, kun meitä ihastelemaan saapui lähellä koiraansa uittanut henkilö. Tämä mies oli hyvin vaikuttunut siitä miten rohkeasti Nexu tutki luontoa ympärillämme valjaissa ja hihnan päässä. No, kieltämättä olin minäkin aika vaikuttunut kissan rohkeudesta täysin vieraassa paikassa.

Sunnuntaina jätimme näyttelyn väliin ja kävimme vain esittämässä lyhyesti agilitya näytteilleasettajille ja näyttelyn järjestäjille (jotka halusivat erikseen nähdä miten homma toimii). Norjan kissaharrastajat jättivät itsestään upean kuvan. Tunnelma oli leppoisa ja ihmiset ystävällisiä. Lopussa näyttelypäällikkö ja Anne Mette halailivat ja kiittelivät minua osallistumisesta. Toivottavasti myös agilitykärpänen puraisi heitä ja Norjassakin nähtäisiin jossakin vaiheessa kissa-agilityn kattojärjestö.

Sunnuntaina olikin sitten edessä ajomatka Tukholmaan, jossa vietimme hotelliyön. Tukholmasta suunta oli jälleen kohti Turkua, tällä kertaa päivälaivalla. Uskomaton reissukissa Nexu, oli jälleen kuin unelma. Mikään ei tuntunut pelottavan rohkeaa reissaajaa.
(kuva Horten-Moss lautalta, jossa ei takaisintulomatkalla ollut sisätilaa)

Lisää kissakuvia reissulta (ja muutama maisemakuva) löytyy täältä

Naksutinkoulutusleirin terveisiä

2010-07-18T12:31:00.005+03:00

Ronja ilmastoidussa hotellissa.

Viime viikolla osallistuin Ronjan kanssa naksutinkoulutusleirille. Alunperin mukaan piti lähteä Nexun, mutta viikonlopun stressaaminen näyttelyssä (Nexulla) sai minut vaihtamaan osallistuvaa kissaa. Lopulta olin tosi tyytyväinen päätökseeni, sillä Ronja nautti suunnattomasti extrahuomiosta, jota sille ainoana kissana viikon aikana suotiin.

Kuten arvata saattaa olivat kaikki muut leirin eläimet koiria. Osallistujina oli siis viisi koiraa omistajineen ja me Ronjan kanssa. Leiri ajoittui päiviin ja illat vietimme Ronjan kanssa hotellissa (jossa oli ilmastointi - IHANAA!).

Hotellin tuolin peitin heti ensimmäisenä iltana peitteellä, sillä sen päällysmateriaali olisi ollut Ronjan mielestä ihanteellinen kynsien terotukseen (vaikka mukana oli raapimalauta). Vieraissa paikoissa suurta rohkeutta aiemminkin osoittanut kissa tutki hotellin nopeasti ja havaitsi sen turvalliseksi paikaksi. Päivien koulutustilassa rentoutumiseen meni sen sijaan enemmän aikaa (sali).

Ronja ihanalla tuolilla (peitetty viltillä)

Tehtävänämme kurssilla oli opettaa eläimelle 3 osan sarja, joka tuli suorittaa vihjeistä. Osat olivat merkkikartio (jolle piti mennä), tuoli (joka alitetaan) ja alusta (johon kosketaan kahdella tassulla). Näiden kaikkien kohteiden välillä tuli pysähtyä odottamaan vihjettä. Ketjun opetus aloitettiin viimeisestä kohteesta. Tällä pyrittiin voimistamaan sen kiinnostavuutta eläimen mielessä (viimeiseen kohteeseen on pisin matka). Me ihmiset toimimme pareina, jolloin pari havainnoi koulutusta, kirjasi ylös tapahtumia ja kommentoi kouluttajan toimintaa.

Ensimmäisinä päivinä minun ja parini koulutus keskittyi ensisijaisesti koiraan, kun kissa vielä jännitti vierasta paikkaa. Upeaa oli kuitenkin seurata sen suhtautumista tilanteeseen. Ronja valitsi turvallisen nurkan salissa ja majoittui sinne makaamaan. Mitään sähinöitä tai murinoita ei koko kurssin aikana esiintynyt.

Meidän työsarkamme alkoikin ensimmäisinä päivinä viileäassä hotellissa. Siellä into toimintaan oli suurta. Paikan sopivuuteen koulutustilana oli toki monia syitä. Tila oli viileä ja pienempi kuin sali, koirien hajuja ei ollut ja kello oli yli kuuden. Yöeläimelle siis varsin sopiva ympäristö! Minulle ei täysin. Väsymys ja tottumattomuus vihjesanojen käyttöön sai minut sekoilemaan pahasti koulutuksessani. Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä että kissat seuraavat pääasiassa käsimerkkejä vihjesanoista välittämättä. Kurssin jälkeen käsitykseni tästä asiasta alkoi muuttumaan. Ehkä sillä - millaiselta ihmisen ääntely ennen toimintaa kuulostaa - on sittenkin suuri merkitys...

Ohessa melko pitkä koostevideo Ronjan koulutuksesta kurssin aikana.

Juhannuksen taikaa

2010-06-28T23:06:00.009+03:00

Takana on harvinaisen rentouttava juhannus. Koska hoidossamme on vieras kissa jäimme tällä kertaa lähimökille, josta tarpeen tullen on helppo myös palata kotiin.

Mukana oli koko läjä eläimiä, sillä ystävillämme on kaksi kissaa ja koira. Onneksi myös kesäpaikka on suuri, joten eläimet voivat olla sisällä rauhassa aivan oman perhekuntansa kesken. Pihalla mahdollisuuksia tarjoaa kissanhäkki, jossa ulkoilu onnistuu ihmisiä stressaamatta. Eläimille tarjottiin myös mahdollisuus valjasulkoiluun joko vaijerin avulla tai ihan yksitellen ihmisen ja flexin avustamana.

Voi kuinka ihanaa tuo ulkoilu karvaisten kaverien (ja toki ihmistenkin) mielestä oli!

Nexu kulkemassa kukasta kukkaan.

Fedja reippaana lähdössä lenkille.

Ronja olisi voinut könytä ojia loputtomasti, mutta henkilökunnalla tuli raja jossakin vaiheessa vastaan...

Iiro maistaa ruohonkortta ja haistelee suvituulta.

Pietari tutkii pusikkoja.

Niila vahtii meininkiä.

Kaiken tämän ihanuuden keskelle sattui myös kummia. Kesken auringonoton pihalle syöksyi vieras koira. Onneksi koira ei ollut vihainen ja saimme sen helposti kiinni. Kun lähdimme etsimään lähitaloista omistajaa, ilmeni ettei kukaan ollut nähnyt koiraa ennen sielläpäin. Lopulta naapurilla kylässä ollut koiran omistaja havahtui koiran puuttumiseen ja huuteli sitä takaisin. Palautimme koiran, joka sai osakseen haukut. Mitä koira tästä oppi? Ei kannata tulla takaisin kun huudetaan? Toivottavasti tulevaisuudessa vastaavilta tilanteilta vältytään.

Onneksi kissat eivät kuitenkaan liiallisia traumoja tapauksesta saaneet. Koiriin tottuneet Iiro ja Pieta jatkoivat reippaana ulkoilua pienen säikähdyksen jälkeen. Omat kissamme olivat tästä kaikesta autuaan tietämättöminä turvallisessa tarhassaan.

Mökkeilyn lopulla pieni, silmätulehduksensa selättänyt hoitokissa pääsi koittamaan ulkoilua. Rauhallinen maalaisilma maistui sille oikein hyvin hetken ulkoilmaan tutustumisen jälkeen.

Yhteistreenit

2010-06-25T10:26:00.006+03:00

Pidemmän tauon jälkeen sovimme Luolaleijonan klaanin kanssa pitävämme tempputreenit meillä. Tauon pituus näkyi jonkin verran ainakin vieraassa paikassa treenaavissa kissoissa. Jos hyöty halutaan pitää maksimaalisena, tulisi meidän ihmisten siis järjestää säännöllisempiä treenejä :)

Pienen alkusählingin jälkeen Aslan ja Raichu kuitenkin suoriutuivat mielestäni varsin mukavasti muutaman esteen sarjasta. Ohessa kuvat pojista meidän uuden seinän ja estevärien keskellä :)

Ihastelimme Hannan kanssa Aslanin ja Nexun silmiä esteitä vasten. Kyllä tuo vihreä väri vaan korostaa kauniisti niiden silmänväriä <3

Polgara sen sijaan keskittyi huoneeseen tutustumiseen. Jännä oli tunnelma pienellä, mutta lopuksi se rentoutui jo hienosti pöydällä ja esitteli kaunista vartaloaan. Mikä parasta, pikkuinen ei tuntunut olevan lainkaan häiriintynyt niistä hetkistä kun kannoin sitä sylissäni :)

Ihan ovat raajani jumissa matkustamisen jäljiltä...

Enkös olekin sievä pieni kissa?

Nexun ja Fedjan osalta treeni sujui todella hyvin. Aslan ja Raichu kummastelivat menoa kantokopassa. Nexutin tietoisena niiden läsnäolosta kommentoi aina vähän väliä niille, mutta jatkoi kuitenkin esteiden yli hyppimistä. Niin kauan kun kalapaloja virtasi, jatkoi suklaakissa esteiden ylittämistä. Fedja sen sijaan olisi halunnut ensin tutustua muihin kissoihin, mutta suoritti silti kiltisti ja määrätietoisesti esteitä kun nostin sen pöydälle.

Harjoituksen lopuksi annoimme hetken Nexun ja Aslanin tutustua toisiinsa. Aslan toimi kuin unelma, mutta Nexu piti märinää yllä. Tosin se huippuahneena silti haki naminsa melko läheltäkin Aslania. En epäile yhtään että ajan kanssa näistä kahdesta saataisiin kyllä kaverit, sen verran hienosti Aslan puhuu kissaa.

Alakerrassa hoitokissa Vilda on kietonut meitä pikkurillinsä ympärille. Se on ahkera sylikissa ja kuten emonsa, vaatii hellyyshetkensä. Leikki ja koulutus on kivaa ja niihin vastataan kehräämällä :) Silmätulehdus on selvästi paranemaan päin ja toivon kovasti että että ehdimme hetken tutustuttaa sitä toiseen kissaan, ennen kuin neito lähtee omaan kotiinsa.

Mieluisa hoitokissa

2010-06-22T21:42:00.008+03:00

Vildan omistajien lähdettyä Ruotsinreissulle, neitokainen tuli meille hoitoon loman ajaksi. Vilda on siis Nexun ja Pekon tytär suklaakissamme ensimmäisestä pentueesta.

Omistajiensa läsnäollessa Vilda tutki tarkasti ja rohkeasti hoitopaikkansa. Silmätulehduksen vuoksi se joutuu olemaan eristyksissä ainakin ensi sunnuntaihin asti. Ensimmäinen päivä meni ihmetellessä ja pentusuklaa vaikutti varautuneelta meitä ja hoitopaikkaansa kohtaan.

Illalla neiti kuitenkin teki ensimmäisiä kunnollisia lähestymisyrityksiään haistellen meitä useasti ja testaillen hoitopaikan leikkikaluja.

Oma pesä oli tehokkaassa unikäytössä.

Seuraavana aamuna oli jo ihan eri ääni kellossa, kun pieni innostui leikkimään ja parveili jo muutenkin ympärillämme. Tänään on alakerrassa todistettu myös ensimmäiset kunnon rallijuoksut.

On todella mielenkiintoista vertailla tätä pikkuista äitiinsä. Se on ulkoisesti kuin emonsa kopio (häntä vaan on karvattomampi). Muutenkin MiniMe:n käytöksessä on todella paljon samaa kuin emolla. Se on tosi hellyydenkipeä ja ahne :) Lisäksi neiti näyttää olevan yhtä innostunut noutamisesta kuin emonsa. Hyvin mielenkiinnolla testasin jo tänään neidin reagointia keppiin koskemiseen. Hienosti meni! Kotona ei kissan kanssa ole kuulemma paljoa harjoiteltu. Nyt kyllä kehoitan harjoittelemaan. Tämä kissa on aikas hyvä tässä :)Ohessa Linkki videoon

Kaikki aika ei toki ole mennyt vaan pennun kanssa oleiluun. Omat kissat osaavat onneksi vaatia huomionsa :) Nexun kanssa käytiin eläinkauppavierailulla osana sen hälykoulutusta. Nyt rouva oli kaupassa melko reipas. Edellinen vierailu (pari viikkoa sitten) sen sijaan pelotti hurjasti. Tosin asiaan saattoi vaikuttaa myös samassa tilassa ollut koira. Loppuun kuva eläinkaupasta palanneesta Nexusta, jonka valjaat sopivat kauniisti kukkaistutuksemme väriin :)

Kosketusalustapäivitys

2010-06-13T14:03:00.004+03:00

Kesäloman alettua olen saanut ihanasti keskityttyä taas kissojen koulutukseen. Kissat ovat olleet asiasta luonnollisesti hyvin mielissään. Onkin ihana katsella aktiivisia ja innosta kurisevia karvaisia kavereita. Kun aktivointi on kohdallaan, osaavat nuo toiminnalliset kaverit pitää muun toimintansa järkevissä rajoissa. Ohessa lyhyt video petausapulaisista.

Ja ne luvatut koulutusvideot:

Kosketusalustakoulutusta on siis kaikilla takana 5 harjoitusta. Lähdin kehittämään niiden treeniä hieman eri suuntiin, jokaisen mieltymyksen mukaisesti. Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että alku tässä harjoituksessa näyttää etenevän vauhdikkaasti, mutta seuraaviin etappeihin on odotettavissa pidempää harjoitusaikaa. Kissoille etutassujen käyttö on huomattavasti luonnollisempaa kuin takatassujen, joten kolmannen tassun saaminen alustalle vie todennäköisesti tuplamäärän aikaa.

Nexun harjoitus:

Vauhdikas suklaaoravamme on keskittynyt ihmeellisen kärsivällisesti tähän harjoitukseen. Kahden tassun käytön se on ymmärtänyt jo melko hyvin.

Ronjan harjoitus:

Ronja on itse päättänyt liittää harjoitukseensa maahan menon. Se on koulutettavista rauhallisin, mutta vaatii silti oman koulutustuokionsa rauhallisen päättäväisesti.

Fedjan harjoitus:

Kuten joku saattoi edellisestä videosta huomata, on Fedja meillä se kärsimättömin tapaus. Toisaalta se on huippuinnokas kaikkeen koulutukseen, mutta jos asiat eivät suju sen omien toiveiden mukaisesti, saan kuulla närkästyneitä huokauksia ja naukaisuja. Fedjan kanssa temppua onkin jatkettu eri tavalla kuin muiden kanssa. Sen kohteen paikka muuttuu, mutta kohteen koskemiseen riittää edelleen yksi tassu.

Tuore Champiooni

2010-06-08T20:41:00.009+03:00

Meitin pikkusuklaa valmistui ERY-SYDin näyttelyssä CH:ksi. Niille, joille kissanäyttelyt eivät ole tuttuja tiedoksi että tuo on ensimmäinen luokka johon kissa voi "valmistua". Kyseiseen kirjainyhdistelmään nimen edessä tarvitaan kolme sertifikaattia kolmelta eri tuomarilta. Kun arvonimissä mennään ylemmäksi nousee myös tarvittavien sertifikaattien määrä ja jo seuraavassa luokassa pitää vähintään yksi niistä olla ulkomailta.

(kiitos Hanna hienosta kuvasta!!!)

Kehuja rouva sai turkistaan, kuviostaan ja silmistään. Korvien sijainti oli tuomari Michael Edströmin mielestä hyvä, mutta ne saisivat olla suuremmat. Profiilista oli kommentti melkein suora. Luonne oli puhelias mutta kiltti. Itse en ollut Nexun käytöksestä kovinkaan innoissani. Lisää hälykoulutusta tarvitaan ja roppakaupalla. Vaikka tuo tosiaan on kiltti eikä varmasti tee mitään, oli murinaa ja sähinää minun näkökulmastani aivan liikaa. Koko näyttely olikin niin ärsyttävä Nereidan mielestä, ettei se suostunut liikkumaan agilityradallakaan. Lähdin pohtimaan oliko suurin osa ärtymyksestä protestia siitä että rakas kaverikissa Fedja puuttui matkasta.

Parasta antia näyttelyssä oli kuitenkin tavata tuttuja kissoja. Näyttelyyn oli suunniteltu Nexun pentujen sukukokousta, mutta valitettavasti Muska joutui perumaan tulonsa. Paikalla olivat siis molemmat suklaapennut. Niitä ja niiden omistajia oli aivan ihana nähdä! Kummatkin käyttäytyivät todella edukseen ja hurmasivat muitakin kuin minut :)

Benno kurnuttelee tuomarille. Tämä ihana poika on perinyt paljon isänsä hyviä puolia. Jos sillä ei olisi hännässään knikkiä, se olisi aivan täydellinen siitosuros. Nyt se tyytyy olemaan hurrrmaava lemmikki, jota tuomari toivoi kovasti näytille kastraattiluokissa.

Myös MiniMe Vilda kunnostautui tuomarin hurmaamisessa. Se sai oikein kivan arvioinnin ja kävi näyttäytymässä TP-valinnoissa. Sillä on myös kaunis suora profiili ja upea klassinen tabbykuvio kauniilla kontrastilla. Toivottavasti jaksatte naiset tuoda tätä kultamurua näytille muihinkin näyttelyihin. Pienellä harjaantumisella uskon siitä kehittyvän myös varteenotettavan agilitykissan, sen verran luonnollisesti neiti radalla tepsutteli :)

Muita ihania tuttuja olivat Nexun siskopuoli Polgara, jonka seurasta saimme nauttia myös näyttelymatkalla. Neiti on hurmaavan määrätietoinen kun se päättää haluta jotakin. Näyttelyssä siskopuoli kieputti minua tassunsa ympärille puskemalla ja kiehnäämällä päätään kättäni vasten kun kävin sitä häkissä moikkaamassa. Se kunnostautui myös agilityradalla pudoten vain muutaman sekunnin kymmenyksen finaaliporukasta.

Polgaran lisäksi oli ihana nähdä Patea eli Willicon Bela Lugosia. Kyseinen tabbynaamahan oli B-pennuista se soluttautuja, joka kovin koitti tunkea Nexun pentueen lisäosaksi :) Kaunis poika Pate oli edelleen ja mielikseni se näytti rentoutuvan agilitypöydällä paremmin kuin tuomarinpöydällä.

Muitakin tuttuja näyttelyssä oli mukava määrä ja aika tuntui kuluvankin kuin siivillä. Päivän lopuksi olin väsynyt mutta oikein onnellinen. Loppuun vielä kuvitukseksi sukupotretti, jossa esillä vasemmalta oikealle: Willicon Primavera Verde (eli Nexun tyttö) Willicon Autunno Dolce (eli Nexun poika), CH Skazki Nereida (Nexu) ja Skazki Polgara (Nexun puolisisko).

Lisää näyttelykuvia löytyy täältä

nyt alkoi meillä kissanpäivät!

2010-06-05T20:24:00.003+03:00

Vihdoinkin voin huokaista helpotuksesta. Edessä on pitkä kesäloma ja elämä hymyilee :) Taas voin suunnata katseeni jo myös kissojen aktivointiin.

Intoa täynnä aloitinkin tänään jo uudet treenit. Halusin aloittaa myös ihan uusien temppujen koulutuksella, kun en ollut varma mihin vaiheeseen vanhat jäivät. Nyt siis kaikilla harjoituksen alla kosketusalusta. Ronja ja Fedja ovat harjoitelleet aiemmin muilla alustoilla (pari treeniä joskus aikoinaan). Nyt kuitenkin löysin varsin sopivat ja helppokäyttöiset alustat kolmikolle (ikean hiirimatot), joten aloitin harjoitukset uudelleen niillä.

Kyseessä on tosiaan ensimmäinen koulutuskerta näillä alustoilla ja Nexun ensimmäinen kosketusalustatreeni kautta aikain. Videoista huomaa selkeästi että jokainen noista karvaisista yrittää heti toimia tassuillaan. Toki niitä on kaikkia jo koulutettu aika paljon, mutta mielestäni uskomattoman hyvin he silti hoksasivat heti että uusi esine koulutuspöydällä on se huomion arvoinen.

Näistä videoista näkee myös hyvin erot kissojen toiminnassa. Eli toisinsanoen kenellä on vähiten kärsivällisyyttä ;) Lopullinen tavoite kosketusalustassa on meillä että kissat istuvat niille (vain oikean väriselle) heti kun näkevät alustan. Siihen on vielä matkaa...

Nyt on taas kiva kuvata yläkerrassa kun sain miehen maaniteltua tapetinvaihtohommiin. Vanha tapetti kun ei tehnyt kovin hyvää väreille.

toukokuun tunnelmia

2010-05-23T20:02:00.010+03:00

Toukokuu on opettajan ammatissa se tunnettu ruuhkakuukausi. Niin on myös tällä kertaa ja viime viikko kului, kuten kuluu tulevakin, ennen kaikkea työhommissa. Sijaiskärsijöinä tässä kiireessä toimivat kissat, joiden suureksi harmiksi aktivointi on ollut todella olematonta.

Onneksi niillä on kuitenkin seuraa toisistaan ja Nexu ja Fedja ovatkin tuplanneet iltariehuntansa määrää. Tuhoja asunnossa hillitäksemme olemme antaneet kissoille erilaisia aivopähkinöitä aktivointilelujen muodossa. Välillä ne ovat toimineet, välillä eivät. Ihanasti Ronjakin on kuitenkin ollut niistä kiinnostunut. Nexulla on taipumus saada siihenkin liikettä niveliin <3

Toinen loistava konsti kissojen aktivointiin työkiireiden aikana on ollut valjasulkoilu vaijerissa aurinkoisina päivinä. Kissat ovat nauttineet ulkoilmasta ja minä olen istunut aurinkotuolissa korjaten viimeisiä kokeita ja kirjaten ylös arviointiin vaikuttavia asioita. Ulkoa löytyy kiinnostavia tuoksuja Siellä on ihania pörriäisiä ja perhosia
Naapurissamme asuu myös taitavia lisärapsutuskäsiä, joiden huomiosta kissat ovat ihmisneitien hieman kasvettua oppineet nauttimaan. Sunnuntaina tilanne olikin vaikeampi, kun ilmat eivät sallineet ulkona oleskelua.

Ensi viikolla on vuorossa kevätretki oppilaiden kanssa ja viimeisiä arviointeja. Lisäksi päänvaivaa aiheuttaa vielä koulun kevätjuhlan suunnittelu kesäkuun alkuun saakka. Sen jälkeen olen luvannut kissoille (ja miehelle) lopettavani stressaamisen ja keskittyväni heihin.

Loppuun lisään vielä täysin aiheeseen liittymättä kuvat Nexusta ja Polgarasta 4kk iässä(Nexun puolisisko, luolaleijonan klaanin uusin tulokas). Jotain kovin samaa on äiti-Lara näihin kissoihin periyttänyt...

Polgara

Nexu

Pirokin Agilitykokemuksia

2010-05-19T22:56:00.007+03:00

Viime viikonloppuna olimme mökkeilemässä Tampereen suunnalla ison eläinlauman ja pienen ihmislauman kera. Mukana omien 3 kissamme lisäksi oli ystäväpariskunta ja heidän kaksi kissaansa ja koira. Pakko myöntää että paikalle saapuessamme vaikutimme varmasti aikamoiselta eläinsirkukselta.

Pirokin näyttelyyn porukasta osallistuivat Nexu, Fedja ja kaverien Pieta-kissa. Ihmisistä me näyttelyyn osallistujat päivystimme lauantaina pitkälti Agilitypöydän takana ja onneksi avuksemme saapui myös Luolaleijonan klaanin ihmisjäsen.

Agility onnistui lauantaina mallikkaasti, vaikka pöytien kokoonsaamisessa olikin aluksi pieniä vaikeuksia. Kun kisa paikka oli kunnossa, tuli paikalle heti innokkaita kisaajia. Jälleen kerran Tampere todisti minulle potentiaalinsa kissan aktivoinnin tyyssijaksi. Ihmiset olivat selvästi innostuneita agilitystä ja useampi henkilö tuli myös kyselemään lisää siitä ja kissan aktivoinnista. Hienoa! Radallakin riitti vilskettä ja myös kilpailun jälkeen esteet olivat tehokkaassa harjoituskäytössä koko näyttelyviikonlopun ajan.
Kuva: Hanna Suutari
Itse olin iki onnellinen pienen suklaakissani suoriutuessa kohtalaisella vauhdilla radasta. Nopeampaan se toki yltää kotona, ja kisoissakin on enemmän vauhtia riittänyt, mutta juuri unesta heränneelle oli suoritus ihan hyvä. Lisäksi näyttely muuten pelotti Nexutinta jonkin verran ja vieraille hajuille piti murista ja sähistä. Positiivista oli kuitenkin se, että vaikka askeleet radalla olivatkin epävarmat, ei murinaa esteiden lähistöllä kuultu :) Vauhtikissa Nereida sijoittui Pirokin agifinaalissa hopealle.

Nexua "hieman" jännittää tuomarinpöydällä... Kuva: Johanna Salmela

Näyttelytulokset olivat niinikään uskomattoman hyvät. Nexutin kalasti itselleen kaksi ensimmäistä sertiä avoimesta luokasta. Fedja sen sijaan oli lauantainan 2. lyhytkarvaisista kotikissauroksista ja sunnuntaina TP (Eli tuomarin paras, toisinsanoen paras lyhytkarvauros). Vaikka Fedju pääosin näyttelyissä hoitaakin Nexun kaverikissan virkaa, pitää myöntää että kiusaus sen ilmoittamiseen itse näyttelyyn jatkossakin on aika suuri. Suuri lempeä nallekarhuni kun on pärjännyt kotikissaluokassa todella hyvin.

Seuraavana näyttelykoitoksena (lue hälykoulutuksena) meillä on ERY-SYDin näyttely kesäkuussa, jossa on myös agilitya. Toivon saavani kerättyä Nexulle lisää rohkeutta vieraisiin paikkoihin ja olen uskaliaasti jättänyt Fedjan ilmoittamatta. Saa nähdä minkä shokin suklaakissa saa, kun kaveri ei olekaan matkassa.

Lisää näyttelykuvia muutamasta neloskategorian kissasta ja kotikissoista löytyy täältä

Kiimainen kissa

2010-05-10T20:28:00.008+03:00

Nexu on meitä tehokkaasti muistutellut millaista on elää leikkaamattoman itämaisen naaraan kanssa. Sillä on siis menossa ensimmäinen kiima pentujen jälkeen. Huuto on jotain ihan omaa luokkaansa, mutta positiivista on se että tällä kertaa kisu pitää kuitenkin taukoja huutamisessaan. Niinikään se osaa keskittyä myös välillä muuhun tärkeään, kuten leikkimiseen. Tämä kaikki poikkeaa kiimakäytöksestä ennen pentuja, jolloin neiti lamaantui täysin kiiman ajaksi.

Kiiman aikana Nereidasta tulee myös super hellyydenkipeä. Kaikki mihin liittyy kissaan koskemista on sen mielestä IHANAA, kuten hampaiden pesu ja kynsien leikkuu. Todella kiltisti tuo tulee muutenkin näihin huoltotoimiin kutsuttaessa, eikä koskaan pistä vastaan. Mutta nyt jos Nexu saisi päättää, leikattaisiin sen kynnet kolme kertaa päivässä.

Huutojensa välissä pieni kissa tuppautuukin vuorotellen kaikkien asukkien seuraan.
Se kiertää vuorotellen minun, mieheni ja Fedjan väliä vaatien huomiota. Fedjalle pitääkin nostaa hattua, sillä ihanan kärsivällisesti kastraattipoju on jaksanut kiimaista kaveriaan huomioida. Viettejä sillä ei kyllä taida olla jäljellä lainkaan. Astumisyrityksiä ei ole ainakaan tietääksemme tapahtunut. Ronjankin viereen tuo suklaakissa yrittää tunkea. Se hupsu tunkee väkisin päätään toistuvasti Ronjan pään alle, vaikka useimmiten saakin osakseen tassunhuitaisun ja närkästyneen poistumisen. Ronja lipaisi jo Nexun häntää useamman kerran ennen kiimaa, mutta nyt tuo huutaminen taitaa olla sille liikaa.

Ohessa vielä hyvin tilannetta kuvaava video

Jatkuva juokseminen on kissan elimistölle raskasta ja koska suunnitelmat Nexun seuraavasta pentueesta ovat puolen vuoden päässä on kissalle tarkoitus aloittaa pillerien käyttö. Niissä on aina omat riskinsä, mutta niin on jatkuvassa juoksemisessakin. Aion kuitenkin ensin seurata juoksujen esiintymistiheyttä (seuraavaan kiimaan) ja konsultoida muutamaa eläinlääkäriä asiasta. Luonnollisesti tällaisesta asiasta sovitaan myös yhdessä kissan omistajan (Eve) kanssa.

Minun on pakko myöntää että kiimainen itämainen on hieman raskas. Pahinta ehkä on kun kissa selkeästi on itse myös rasittunut olotilastaan. Onneksi tuo kiima kuitenkin kestää vain viikon. Ja pian siihen on tulossa pidempi tauko. Tässä vaiheessa on hyvä myös muistuttaa itseään siitä miten uskomaton kokemus oli pentujen elämänalun seuraaminen. Ja mikä ihaninta niiden ja onnellisten uusien omistajien kuulumisia toivottavasti kuulee jatkossakin.

Vapputunnelmissa

2010-05-01T13:36:00.012+03:00

Meillä, kuten varmaan melkein kaikissa kissakodeissa, vappukoristeet ovat kertakäyttötavaraa. Kuitenkin ne on hauska ripustaa esille edes hetkeksi kissojen iloksi.
Sitten leikki meni jonkun kohdalla överiksi ja kuten aina - kaikki kiva kiellettiin.
Onneksi on olemassa muitakin leikkikaluja Testiryhmä on havainnut Royal Caninin uudet pakkaukset varsin hyviksi aktivointileluiksi. Suklaaoravan päättelykyvyllä ratkeaa vaikeampikin ongelma.

Hyvää matkaa pennut!

2010-04-28T20:41:00.007+03:00

Palasimme eilen lomareissulta. Kissat olivat jälleennäkemisestä onnessaan. Nexu ja Ronja parveilivat meidän ympärillä kuin eivät olisi hellyyttä koskaan osakseen saaneet. Fedja sen sijaan tervehti meitä nopeasti ja juoksi hoitopaikassaan salamana ovelle ja kantokoppaan. Se säesti itseään äänekkäällä huutokonsertilla. Ei ollut kysymystäkään siitä mitä Fedju yritti paikka-arkana kissana meille ilmoittaa: Äkkiä kotiin. Kotona sitten piti puskea läpi kaikki vanhat paikat.

Tänään on ollut vuorossa jo jännää ohjelmaa. Kävimme nimittäin Luolaleijonan klaanin vieraina Nexun kanssa testaamassa heidän uunituoreita esteitään. Upeita esteitä ja innokkaita kotitreenaajia oli vastassa. Innokas oli niinikään Nexu joka vieraasta paikasta ja vieraista esteistä huolimatta esitteli innoissaan agilitytaitojaan. Toivottavasti joku kuvista onnistui ja pääsee esillekin jossain vaiheessa ;) Lupaavalta näytti myös kissojen suhtautuminen toisiinsa, vaikka ne kohtasivat vain lyhyitä hetkiä ja turvaetäisyydellä toisistaan. Nexu näytti olevan erityisesti sitä mieltä että Raichu olisi kiva tuttavuus. Pojilla sen sijaan ei ollut kummallakaan vastaansanomista siihen että heidän kotiinsa asteli vierailija. Varsin lupaavaa siis myös klaanin tulevaa viikonloppua ajatellen...
Samalla Helsingin suunnalla kaksi Nexun pennuista matkasi omaan kotiinsa. Kolmas jäi vielä Porvooseen odottelemaan sunnuntaita. Hyvää matkaa pienokaiset! Toivottavasti kuulemme kuulumisianne. Ainakin odotan jo innolla tyttöjen tapaamista Hyvinkäällä kesäkuussa! Pentujen kunniaksi liitän tähän kuvista kyhätyn pentuvideon Quatro Stagione!

Bonuksena myös video Fedjan ja Ronjan ihanasta putkileikistä. Myönnetään että video on vanha (kuvattu ennen Nexun paluuta). Tämä onkin ainoa selkeä selitys sille miksei suklaaorava seikkaile aarteen kimpussa.

Vauhdin huumaa

2010-04-18T20:15:00.008+03:00

Taas on yksi agitreenikerta takana. Pitää sanoa että hauskaa oli, ainakin minulla :) Meillä kävi siis treeneissä kolme kaverikissaa: Pietari, Raichu ja Aslan. Näiden lisäksi treenasin lyhyesti Nexua vieraiden kissojen hälinän ja hajujen keskellä.

Raichu aloitti treeninsä helpolla harjoituksella, jossa testattiin palkkioiden kelpaaminen. Tämä onkin oikein hyvä tapa aloittaa harjoitus vieraassa paikassa. Raichu teki useaan kertaan myös itse esteitä tosi hienosti. Hyvä Hanna ja Raichu! Kyllä me tuosta vielä aito agikissa leivotaan.

Pieta oli täyttänyt itsensä samana aamuna veljensä ruualla, eikä siksi ehkä ollut suurimmassa kinkun himossa. Se suoritti silti hienosti esteitä, mutta kiinnostui myös muista asioista huoneessa. Ei huolta, löysimme Pietalle sopivamman palkkion. Palkkio itse ei tosin ollut asiasta kanssamme ihan samaa mieltä. Pieta nimittäin on jostain syystä sitä mieltä että Fedja on kertakaikkiaan ihana. Asetimme siis Fedjan sylissä radan toiseen päähän ja Pieta syöksyi radan läpi ;D

Näen nämä yhteistreenit oikein hedelmällisiksi kaikille osallistujille. On loistavaa harjoitusta kissoille joutua treenaamaan välillä vieraammassa ympäristössä. Ja ennen kaikkea on ihana päästä näkemään muita kissoja treenaamassa. Aslan suoritti harjoituksissa esteitäkin, mutta selvästi sen bravuuri oli high five -temppu.

Raichu keskittyi lopuksi hurmaamaan kuvaajaa :)

Pitää vielä erikseen mainita Nexun treeneistä että se suoriutui niistä kerrassaan loistavasti. Pientä murinaa ja sähinää saivat osakseen röyhkeät vieraat kissat, jotka olivat uskaltaneet tulla Nexun omaan koulutushuoneeseen. Kun huomio ohjattiin agilityradalle, unohti pieni salamamme kuitenkin muut kissat ja suoritti innoissaan rataa :) Itse luulin että se sai kulutettua kaiken energiansa noissa treeneissä, mutta vielä mitä: Nexu ja Fedja vaativat kuorossa itselleen pidennetyn treenihetken vieraiden poistuttua.

Loput kuvat treeneistä löytyvät kuvakansiosta

mallioppimista parhaimmillaan

2010-04-14T14:50:00.005+03:00

Nexu on sujahtanut omaan rooliinsa loistavalla menestyksellä. Ronjalla on vielä hieman nokan koputtamista pikkukisun paluun johdosta, mutta mitään suurta kiistaa ei paluu saanut aikaan. Toki meillä feliway vielä hyrrää, eli katsotaan muuttaako sen poistaminen parin viikon päästä tilannetta (ihmiset reissaavat reilun viikon päästä joten feromonivalmiste jää toistaiseksi rauhoittamaan eroahdistusta).

Olen julkaissut kuvapalveluun Nexun ja pentujen kuvat hakureissulta. Pennut ovat kuvissa hiukan yli 12 viikkoa vanhoja.

Pari päivää sitten kisut käväisivät ulkosalla nauttimassa keväisestä ulkoilmasta. Nexu viihtyi siellä ehkä 5 minuuttia. Mutta oli oikein onnellinen tuon viisiminuuttisensa aikana.

Tuo villapaita pitää huonosti tuulta, joten tein neidille oman loimen. Sitä ei ole kuitenkaan testattu vielä ulko-oloissa ja saattaa olla että keväällä se jää käyttämättä.

Ronja ja Fedja sen sijaan olisivat viihtyneet pihalla vaikka kuinka kauan. Ne vaanivat kevään ensimmäisiä ötököitä ja singahtelivat puihin kuin parhaimmat liito-oravat.

Fedja maistoi varmaankin joka toista puunoksaa ja totesi tuoreet versot oikein syömäkelpoisiksi.

Sisätiloissa naksuttelu on tuottanut tulosta ainakin Fedjan kumartamisen suhteen, joka on suhteellisen hyvässä mallissa. Omana toiveenani on saada maahanmenon ja pyllynnoston välinen aika lyhyemmäksi, mutta sitä meillä on hyvää aikaa työstää hiljakseen.

Nexun koulutuksen uudelleen aloittelu sen sijaan on käynnistynyt lähinnä mallioppimisen kautta. Fedja osaa pyörimisen suhteellisen hyvin (kuten videostakin näkyy). Ronjan kanssa tätä olen nyt muutaman naksutuokion verran vahvistanut ja Fedjan kanssa lähinnä lisännyt temppuun kierroksia. Nexutin on seurannut vierestä, odottaen malttamattomana vuoroaan. Eilen illalla se lähti pyörähtelemään itsenäisesti edessäni namin toivossa. Kun palkitsin käytöksen toisti kisu yhden pyörähdyksen useamman kerran ihan ilman tempun harjoittelua.

Vauvalomallaan Nexu on sen sijaan ottanut mallia Even muista kissoista ja oppinut avaamaan ovia. Tuo taito on otettu täällä meillä käyttöön, kun ovela ruokarosvo oli päivän aikana avannut ruokakaapin ja yhteistuumin kolmikko oli kiskonut kaikki esillä olevat herkut lattialle. Olen melko varma että oven avaaja oli nexu, sillä nuo kaksi muuta eivät ole koskaan edes yrittäneet availla ruokakaapin ovia. Kanan kaulat olivat maistuneet ilmeisesti herkullisimmilta, koska niitä oli syöty koko pussillinen. Nyt sitten täällä virittelemme kaappiin lukitusta ja sillä aikaa kaikki herkut säilytetään kannellisissa laatikoissa.

Että sellaisia tuholaisia tällä suunnalla.

Meillä asuu taas kolme kissaa

2010-04-10T11:38:00.010+03:00

Perjantaina koitti viimein kauan odottamani päivä kun lähdimme hakemaan Nexua takaisin kotiin. Porvoossa meitä odotti sanoinkuvaamattoman kaunis näky. Neljä ylisöpöä tabbykissaa samassa pesässä. Söpöiltyään aikansa kameran edessä kaikki pennut ja Nexutin suhtautuivat innokkaasti koulutustuokioon. Tai ei sitä oikeastaan koulutukseksi voi sanoa sillä kolme pentua, Nexutin, Myski ja Kookos muodostivat enemmänkin ympärilläni häärivän kaaottisen yli-innokkaan huomiota vaativan ryppään. Kun tilanteesta poistettiin aikuiset kissat saatiin hommaan edes jotakin järkeä. Vahvistintiheys ei silti ollut toivottua luokkaa kun pennut kilpaa häärivät kosketuskepin ympärillä. katsotaan myöhemmin olisiko videolle tallentunut jotakin havainnollistavaa materiaalia tästä. Yksi asia ainakin on varmaa: kaikissa kolmessa pennussa on paljon intoa temppuiluun. Tästä kertoo jo niiden loistava ruokahalu. Erityisesti pieni Tiku-suklaaneiti tehosti jälleen hurmaustaitojaan. Eve ei ole ainoa jota Mini-Me kieputtaa hiljalleen tassunsa ympärille. Se on aika herttainen pakkaus ja kuten lempinimi kertoo, kuin pieni emonsa kopio. Kun tuli aika lähteä kodin suuntaan, minulle tuli ihan kamala kehdonryöstäjäolo. Pohdin miten voin viedä emon pennuilta? Tiesin että pennut 12 viikkoisina monta kertaa jo lähtevät uusiin koteihinsa. Silti tuntui pahalta kun asia toimi nurinkurin, pennut eivät lähteneetkään ensin uusiin koteihinsa. Asiaa ei yhtään helpottanut se että Mini-Me Tiku päätti huudella emolleen, kun tämä oli astellut kantokoppaan. Kun Nexu vielä aloitti huutaisen heti kun olimme astelleet ovesta ulos, olin varma että käännymme viimeistään helsingin kohdalla viemään kissaa takaisin pentujensa luokse. Huutoa ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Siinä hetkessä kun auton ovi sulkeutui ja Nexu pääsi turvavyövaljaissa syliini, se rauhoittui. Koko matka Turkuun oli rauhallinen kun kisu nukkui tyytyväisenä sylissäni.

Tarkoitus oli ollut kotona laittaa Nexu ensin yksin koulutushuoneeseen jomman kumman ihmisen kanssa. Feliway oli hurrannut kotona jo useamman päivän ja tarkoitus oli muutenkin tehdä uudelleen tutustuttaminen hitaasti, mutta varmasti. Kun Nexun kantokoppa liikkui yläkertaan, Fedja juoksi sinne hirmuisella spurtilla. Koska murinaa ei kuulunut kopasta eikä fedjasta, päätimme päästää sen suoraan samaan huoneeseen Nexun kanssa. Nexu asteli häntä pystyssä ulos kopasta. Fedja sen sijaan oli aluksi hieman varautunut. Se tarkkaili Nexua hieman kauempaa, kävi pari kertaa nuuskimassa ja loittoni taas kauemmas. Nexu sen sijaan keskittyi hurisemaan ja kurisemaan ja kulkemaan ympäri huonetta puskien jokaista vastaantulevaa esinettä. Samaan aikaan Ronja oli oven takapuolella kuuntelemassa huoneesta kuuluvia ääniä. Kun annoimme sen kurkistaa ovenraosta, alkoi tuttu sähinä ja murina.

Ensimmäisen yön kisut viettivät eri huoneissa. Tai siis Nexu ja Fedja nukkuivat kanssani koulutushuoneessa ja Ronja mieheni kanssa. Kaikki kissat olivat järjestelyyn hyvin tyytyväisiä. Ronja nautti extrahuomiosta, Nexu käpertyi tuttuun tapaan kainalooni ja Fedja tuli sänkyyn Nexun viereen. Se asetteli huolellisesti tassunsa nexun takajaloille ja pumppaili kehräämällä hiljakseen. Erityisen hellyyttävää tilnateesta teki se ettei Fedja yleensä nuku sängyssä.

Aamulla hieroimme kaikkia kissoja useaan kertaan Felifriendillä kostutetulla pyyhkeellä. Ronja vietti aamupäivän mieheni kanssa alakerrassa erillään muista. Kun se itse osoitti kiinnostusta muiden seuraan liittymiselle, päätimme kokeilla mitä tapahtuu. Ronja asteli varovaisesti yliuteliasta Nexua kohden. Ei murinaa, ei sähinää, lyhyt nuuhkaisu ja Ronja hävisi omille teilleen. Suuren rohkaisun saattelemana Ronja on nyt useamman kerran ottanut lyhyttä ystävällismielistä kontaktia Nexuun. Ruuan yhteydessä kaikki kolme osallistuivat omasta tahdostaan naksutteluun vieri vieressä. Tällä hetkellä Nexu ja Fedja nauttivat auringosta vieretysten. Ronja nukkuu niistä noin metrin päässä. Kaikki on siis sujunut enemmän kuin hyvin. jatkan ihmettelyäni siitä miten hyvin kissat muistavat. Nexu on osa porukkaa vaikka se onkin ollut muualla melkein neljä kuukautta. Paljon tästä on kuitenkin myös Nexun ansiota. Se puhuu kissaa sujuvasti siristellen liioitellusti silmiään ja lipoen huuliaan joka kerta kun Ronja lähestyy sitä.

Loman tunnelmaa

2010-04-05T17:44:00.007+03:00

Me ihmiset istuimme suurimman osan pääsiäisestä auton kyydissä reissatessamme sukulaisia tervehtimässä. Koska pikkuveljelläni on kaksi melko tuoretta löytökissaa, näimme parhaaksi jättää omat karvaiset kotiin. Ronjalla ja Fedjalla olikin oikein lokoisat tunnelmat äitini hoivassa maalla. Ruokaa oli taas kerran syötetty, no, enemmän kuin tarpeeksi. Kumma että kissat niin innoissaan aina jäävät tuohon hoitopaikkaan...

Oli tosi mukava nähdä veljeä ja tavata ensi kertaa myös heidän kissansa. Näillä maatiaisilla elämän alku ei ole ollut kaikkein paras mahdollinen, sillä ne ovat viettäneet varhaiset vuotensa alkoholistin omistuksessa. Vanhan isännän kuoltua kissat huostaanotettiin löytöeläinkotiin, josta veljeni avovaimoineen ne kävi pelastamassa tänä keväänä. Kissojen tausta näkyy ensisijaisesti niiden reagoinnissa vieraiden saapumiseen. Kun ovi käy, ovat kissat sohvan alla. Vähitellen ne kuitenkin uskaltautuvat sieltä esiin ja osoittautuvat sitten varsin mukaviksi ja leikkisiksi tapauksiksi. Toisella näistä on reilusti ylipainoa, mutta sille on jo suunniteltu pitkä ja vähittäinen kunto-ohjelma. Samaisella kissalla on tosi hieno tabbykuvio kyljessään, joten voin vain kuvitella miten komea kastraatti siitä tulee, kun hieman painoa karisee... Tyttökissa sen sijaan on varsin sutjakassa kunnossa ja oikein sievä sinikilppari <3
Toisessa matkakohteessamme oltiin hyvin pettyneitä siihen, ettei meillä ollut kissoja matkassa. Onneksi pääsiäissuklaat saivat pian heidän ajatuksensa vallan muihin asioihin. Itsekin nautimme kissattomasta vierailusta, kun saimme keskittyä vain lasten kanssa leikkimiseen, eikä tarvinnut huolehtia karvaisista.

Kotiin palattuamme kissat olivat onnellisia, mutta väsyneitä. Paikka-arkana kissana Fedja oli arkaillut taas ensimmäisen hoitopäivän ja osoitti siksi meille suurta kiitollisuuttaan pörräämällä jatkuvasti ympärillä, kun hän oli päässyt kotiin! Kotona olikin hyvä ottaa kaikki hyöty irti myös pääsiäiskoristeista. Pitäähän sitä ainakin pajunoksia käydä vähän maistamassa... Hyvä että koristelu kelpaa, sillä kotona on nyt tarkoitus tiiviisti pysytellä useampi viikonloppu. Ensi viikonloppunahan nimittäin rakas pieni suklaa palaa talouteemme! Minä ja Fedja odotamme innolla paluuta. Ronjan suhtautuminen minua hieman jännittää....

elämän iloja ja suruja

2010-03-29T14:37:00.011+03:00

Aloitetaanpa ensin ilosta. Rakkaan hurmaavan itämaisen prinsessamme kotiinpaluuseen on enää vajaat kaksi viikkoa!

Mutta, suru on suuri, kuten useimmat teistä ovat varmasti jo muualta lukeneet, on Porvoossa Nexulla enää kolme pentua. Siksi tännekin kirjoittaminen on tuntunut vaikealta. Goljat kuoli viikko sitten suolikuolioon. Olo heikkeni nopeasti, eikä mitään ollut tehtävissä. Kukaan meistä Pikku-G:n ihmisistä kun ei osannut ennustaa tulevaa. Onneksi ympärillä pyörii kuitenkin iso joukko karvaisia ja karvattomia tukipilareita, jotka ovat omiaan pahan olon lievittämisessä. Siis meillä ihmisillä, pennullahan ei enää tuskia ole.

Ristiriitaisin tuntein suuntasimme viime perjantaina Porvooseen emoa ja muita pentuja katsomaan. Päätös matkustaa oli kuitenkin aivan oikea. Oli erityisen ihana nähdä reipasta ja aktiivista Nexua ja kolmea valloittavaa junioria. Kuvattavana oli viimeinen vuodenaika: syksy. Halusin täydentää vuodenajoista kertovan kuvasarjani, vaikka se hieman väärältä tuntuikin yhden puuttuessa joukosta. Olimme Even kanssa vitsailleet että pieni suklaaoravamme, Taku, oli protestoinut muiden kuvauspohjia ja siksi se aina heittäytyi hankalaksi kuvaustilanteessa. No, nyt kun Taku sai oman pohjansa, se viihtyi erittäin hyvin linssin edessä :D Itseasiassa niin hyvin ettei muista oikeastaan saatu yksityiskuvia kun suklaaorava kiipesi yhä uudelleen ja uudelleen kuvauspohjalle. Esillä siis seuraavaksi Tre Stagione (epävirallinen muunnos nimestä).

Takun oma vuodenaika: Kyllä kelpaa poseerata.

Ja muutama yhteiskuva

Käynnillämme jatkoin myös pentujen ensimmäisi aktivointiharjoituksia. Harmikseni videokameran akku oli niin loppu, ettei sillä saatu kuvattua, mutta muutaman kuvan mieheni suostui räpsäisemään. Kuvat ovat siis hänen, mutta hän ei halua nimeään nettin ;)

Emo seuraa vierestä Tikun ahkeraa sormeenkoskemista.

Nunnu etsii missä se taikanappi on, josta sataa raksuja.

Kaikki Nexun pennuista olivat emon innostamina jossakin vaiheessa kiinnostuneita naksuttelusta ja namin metsästämisestä. Kaikkein innokkain niistä hommaan on kuitenkin Tiku. Tämä tyttö on siis muutenkin kuin ulkonäöllisesti oikea emonsa kopio. Tikua ei ole vielä varattu, eli jos joku kaipaa erittäin lupaavaa temppu- ja agilitykissaa, olisi nyt korkea aika laittaa Evelle viestiä ;)

Viikonloppuna oli pentujen lisäksi muitakin ilonaiheita. Olimme Fedjan kanssa mukana Turokin näyttelyssä molempina päivinä. Iloitsin Fedjan reippaasta käytöksestä. Vihdoinkin vieraan paikan koulutuksemme näyttää tuottavan tulosta. Kissa, joka vielä parivuotta sitten halusi piiloutua tuomarin pöydällä paitani alle, tepasteli reippaana ympäristöään tutkien ja tuomareita hurmaten :) Tässä ehkä pienenä houkuttimena toimi myös oma lempipiilo. Meillä oli näyttelyssä mukana Fedjan lempipesä, jonne se "hautautuu" omaan yksityisyyteensä, pumppailemaan ihan mielettömällä innolla. Pesä toimikin palkkiona näyttelyssä. Ennen ja jälkeen arvostelun, sai makoilla lempipesässä, omassa häkissä sen sijaan pesää ei ollut. Niin ilkeältä kuin se kuulostaakin, pysyy pesä myös kotona piilossa. En halua että se menettää Fedjan silmissä palkkiostatustaan.

Kuva: Johanna Salmela

Sunnuntaina pidettiin myös Agilitykisat. Osallistujia niihin oli kohtalaisesti. Paikka ei ehkä ollut paras mahdollinen, kun ohi kulki vähän väliä rämiseviä rullakkoja. Muutama tosi nopea kissa oli kuitenkin mukana, ja mikä ihmeellisintä, ne olivat kaikki ensikertalaisia! Olen NIIIN älyttömän ylpeä Pietasta. Fedjan "kaverikissasta" joka ylsi ensimmäisissä kisoissaan hopealle upealla 5,5 sekunnin ajalla!

Fedjan menestys sen sijaan yllätti minut täysin. Paikalla oli kumpanakin päivänä hienosti hoidettuja, todella kauniita kotikissoja. Fedjan kohdalla tuomarit kehuivat erityisesti reipasta ja esiintyvää luonnetta ja poika oli kumpanakin päivänä TP lyhytkarvaisista kotikissauroksista. Lauantaina kotikissoilla oli vain yksi tuomari, Michael Edström. Kissojakin oli paikalla vain lyhytkarvaisia, eli paneelikissoja oli kaksi. Voiton vei paneelissa äänin 2-1 ihastuttava kilpparinaaras Doris. Sunnuntaina paikalla oli sekä lyhytkarva uroksia ja naaraita että pitkäkarvauroksia. Lyhytkarvaiset kotikissat arvosteli silloin Catharina Modahl Nilsson. Tässä välissä täytyy sanoa että molemmat tuomarit olivat oikein mieleisiä. Käsittelivät kissoja kauniisti ja osasivat tosissaan arvostaa kotikissoja! Paneelissa sunnuntaina oli siis myös kolme kissaa: Fedja, Dooris (sama naaras kuin lauantaina) ja Peku (upea mustavalkoinen pitkäkarva). Tällä kertaa äänet jakautuivat toisin ja Fedja oli näyttelyn paras kotikissa äänin 2-1!!!

Ohessa kuva Fedjasta paneelissa lauantaina (pääsin leikkimään uudella hyväksi todetulla objektiivillani).

Heikki Siltalan galleriassa on esillä myös pari kivaa otosta Fedjasta.

Muutama muu kuva nelosten kissoista Turussa lauantaina (ja pari kotikissoista) on tulossa esille myöhemmin kansioon www.temppukissat.kuvat.fi. Sinne lataan jossakin vaiheessa myös kaikki pentukuvat Nexun pennuista.

kissakaveruutta

2010-03-20T00:03:00.006+02:00

Vähitellen olemme alkaneet laskea viikkoja siihen kun Nexu palaa rikastuttamaan meidän ja ennen kaikkea Fedjan elämää. Nexun paluuseen on aikaa tänään tasan kolme viikkoa. Ei siis enää kovin pitkään.

Nexua odotellessa olemme saaneet nauttia kaverikissatoiminnasta a´la Pieta. Pieta on ystäväni Jonnan sosiaalinen kissa, jolla on hassuakin hassumpi ääni. Fedjan seura tuntuu erityisesti aktivoivan pikku-Pietarin sanavaraston. Fedja on kiinnostunut Pietasta muttei ole vielä ihan varma onko tuo kumma elukka lintu vai kala..? Olen kuitenkin melko vakuuttunut siitä että pienellä lisäajalla näistä kahdesta tulisi varmasti hyvät painikaverit. Tällä hetkellä Pietan vierailut antavat Fedjalle uutta tekemistä ja vähentävät siskon kiusaamista iltaisin. Pikkulinnut ovat laulaneet että myös Pietan kotona ollaan oltu tyytyväisiä vierailujen väsyttämään kissaan=pidempiin yöuniin.

Auringonpaiste on myös meillä vaikuttanut ulkoiluhalukkuuteen. Fedja on jatkuvasti sitä mieltä että ulos pitäisi päästä, siellä kun on kaikkea jännää ja kivaa. Kun valjaat sitten pukee herralle päälle ja avaa ulko-oven, se huomaa että maassa on märkää ja tekee täyskäännöksen. Odotamme siis räntäsateettomia säitä ja niitä odotellessa Fedja saa tyytyä raapimaan ikkunaa.

Jani on julkaissut upeat 8-viikkoiskuvat Nexuttimen pennuista. Muistutuksena vielä mikä oli kuvaustilanne, niin en kertakaikkiaan ymmärrä miten joku saa aikaan noin loistavia kuvia. Siinä on hyvin häiriökoulutettu kuvaaja :)

Loppuun lisään vielä aivan lyhyen bonusvideon pätkästä joka ei sopinut Nexun edellisiin videoihin. Pätkässä siis onnellinen emo ja ruokamotivoitunut Tiku.

Erilaisia paikka ja pentukoulutuksia + bonusvideo

2010-03-15T14:42:00.002+02:00

Luvassa siis otsikon mukaisesti lyhyitä "koulutusvideoita". Nämä on kuvattu viikon takaiselta Porvoon vierailulta. Nexulla siis videoissa ideana kohteeseen koskeminen häiriöympäristössä. Samalla huomiota ja nameja sai myös muutama yli-innokas balineito.

Nexun häiriökoulutus - toinen kissa mukana

Nexun häiriökoulutus isossa kissa- ja koiraläjässä

Sitten pari videota pentujen ensimmäisistä "koulutushetkistä"

Bellatrixin koulutus

Tikun "koulutus"

Ja loppuun se lupaamani bonusvideo kissakuvaamisen ihanuudesta :)

Kävimme Turkulaisvoimin myös viime lauantaina Vantaalla ja Porvoossa. Tapasin pitkästä aikaa Nexun sisko- ja velipuolet. Ihanat pienet karvaiset suklaapennut <3 Samalla sain tilaisuuden koittaa miten Nexun emo eli Lara reagoi naksutteluun ja potentiaalia myös mammasta löytyy. Potentiaalia löytyy niinikään esi-äiti Maijasta, eli toivottavasti myös Satu jaksaisi jossain vaiheessa innostua tästä aktivoinnista ;) Kuvia en tällä kertaa ottanut lainkaan. Jani sen sijaan kuvasi, kuten bonusvideosta näkyy. Toivottavasti Janin kuvissa on onnistuneita otoksia molemmista osoitteista...

Nexun pennut - kesää odotellessa

2010-03-08T23:23:00.009+02:00

Ihana oli taas käydä pieniä (sisäsiistejä :) muruja moikkaamassa. Tai hurjan isojahan ne jo ovat, ainakin mahan kohdalta, ahneet 7,5 viikkoiset. Nexu tapansa mukaan oli ihan huumassa vierailustani. Hieman mustasukkaisuuttakin oli taas ilmassa. Pentuja saa sen mielestä huomioida, mutta ei kaikkia muita. Onhan käsittämätöntä että huomio voisi jakautua sen itsensä ja pentujen lisäksi vielä jollekin muullekin eläimelle. Välttääkseen huomion jakautumista, rouva suklaa otti käyttöön vanhan tutun tapansa ja parkkeerasi itsensä pysyvästi olkapäälleni. Poistumaan sen sai vain naksuttelun voimalla.

Itseoikeutetusti kuvat siis alkakoot ja loppukoot tärkeimmällä: Nexun kuvalla.

Goljat on kehittynyt mielestäni todella kauniisti. Siinä on selvästi jotain samaa kuin isässään.

Ja jatketaan ruskeilla. Nunnu, joka selvästi tulee emoonsa poseeraamisen suhteen. Neitiä saa kuvata vaikka kuinka :)

Tiku on kehittynyt myös oikein mukavaan suuntaan. Tämä pikkuklooni on todella paljon emonsa näköinen. Neiti on myös todella herttainen luonne, joka yllätys yllätys, oli ensimmäisenä kiinnostunut varsinaisesta naksutinkoulutuksesta.

Taku on varsinainen veijari. Tämä itsepäinen tapaus oli vakaasti päättänyt tuhota rekvisiittani. Joka toisessa kuvassa muut poseeraavat ja Taku syö kukkia ;)

Ja muutama yhteiskuva joukkiosta

Ja onnellinen emo "työssään".

Jossain vaiheessa on mahdollisesti luvassa myös lyhyt koulutusvideo, jahka saan se varsinaisilta töiltäni ladattua koneelle.

Vieraita ja viihdykkeitä

2010-03-04T19:08:00.012+02:00

Fedja alkaa olla todellisessa kaverin tarpeessa. Sen meno on kovaa suhimista paikasta toiseen ja lelut saavat kovaa kyytiä. Aina vähän väliä Fedju yrittää haastaa Ronjaa leikkiin, mutta harvemmin pörröinen kaveri innostuu asiasta. Seuraavaksi se onkin sitten meidän ihmisten luona vaatimassa huomiota. Huoh! Onneksi Nexun kotiin paluuseen on enää kuukausi aikaa.

Sillä välin me ihmiset yritämme keksiä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia keinoja yhden ylivilkkaan kissan aktivointiin. Temppukoulutusta Fedja saa 2-3 kertaa päivässä ruokailujen yhteydessä. Se on aika pitkälti maksimi, ainakin jos tavoitellaan jotain oppimistakin. Kissa kun tarvitsee oppiakseen myös mietintätaukoja.

Uusi viihdyke nro.1 on kaverikissan vierailu. Onneksemme lähistöllä asuu toinen ADHD, ystäväni Jonnan kissa Pietari. Pietari kävi meillä vierailulla viime viikonloppuna. Kisut ovat nähneet toki toisensa aikaisemmin ja vierailleet toistensa luona, mutta tämä oli toinen varsinainen pidempi tutustumiskerta (meillä).

Tapaaminen sujui hienosti. Pojat tekivät leikkiin kutsuja puolin ja toisin, mutta varsinaista leikkiä ei vielä syntynyt. Se sijaan ilmassa oli paljon kurinaa, eikä lainkaan sähinöitä (Ronja oli evakossa eri huoneessa).

Koitimme myös Fedjalle uudenlaista koulutusta. Häiriönä toimi kaverikissan virkaa hoitava Pieta ja kouluttaja oli eri kuin yleensä. Aikas ylpeä olen pojusta...kauan se jaksoi kiinnostua koulutuksesta vaikka kaveri huiteli taustalla. Hauskin kohta videossa on kuitenkin Pietan vaativa käsky: "Lopeta jo se temppuilu ja tule leikkimään!"

Uusi viihdyke nro2. Akvaariovideo. Lievässä mielenhäiriössä ostin tällaisen, mutta se osoittautui loistavaksi aktivointileluksi! Välittömästi "akvaariopulputuksen" alettua Fedja tuli tarkastamaan tilannetta. Alta aikayksikön se oli jo telkkarin päällä tarkastelematta tilannetta lähempää.

Tässä vaiheessa Ronjakin kiinnostui hetkeksi "uudesta lelusta". Huomatkaa kuvassa vasemmalla Fedja. Kun kala hävisi ruudusta piti sitä etsiä TV-tason takaa.

Lopulta pelin idea oli selvillä: Alkoi tehokas läpsintä TV-ruutua kohtaan. Ilme oli vähän väliä hyvinkin hölmistynyt, kun tassuun ei tarttunutkaan mitään.

Valitettavasti kyseisessä aktivointikeinossa akvaarion ääninauha on vähemmän ihmiskorvaystävällinen. Kovin kauaa sitä ei jaksa kuunnella.

Fedja on osoittanut muutenkin kiinnostusta medialaitteiden ääniä kohtaan. Eräänä päivänä katselin vanhoja videoita ja mietin mitkä niistä voisi poistaa. Fedja makoili tyytyväisenä "isännän paikalla" sohvalla vieressäni, kunnen tietokoneelta kuului Nexun ääni. Kissa pomppasi ylös. Tuli katsomaan konetta edestä ja takaa ja mourusi kovaan ääneen: "Ai tännekö te olette sen piilottaneet! Päästäkää Nexu heti ulos!" Sain osakseni syyttäviä katseita vielä senkin jälkeen kun video oli sammutettu.

Samaan aikaan Ronja on erikoistunut jalan lämmittimen asemaansa. Se osaa kyllä olla huippuherttainen sylikissa niin halutessaan. Fedja sen sijaan on Ronjan makoilusta lähinnä närkästynyt ja järjestää yllättäviä juoksukohtauksia suoraan siskon ja pahaa aavistamattoman omistajan päältä....

Temppuhaasteen (pystyssä seisominen) päätös

2010-02-28T21:50:00.005+02:00

Leikkimielisen temppuhaasteemme haasteaika on umpeutunut. Koska haaste oli hyvin leikkimielinen, sallimme toki myös myöhässä tulleet haastepäivitykset. Merkitkää ne vaikka kommentteihin niin lisään myöhemmin samaan tekstiin.

Jokainen on siis suorittanut koulutusta omalla tavallaan. Varsinaisessa eläinten koulutuksessahan kissa ei seuraa suoraan namia tai muuta houkutinta. Mutta ideanahan ei nyt ollutkaan täydellisten koulutustapojen harjoittelu, vaan mukava yhteinen aika kissan ja omistajan välillä :)

Tässä koottuna joitakin lopputuloksia ja alkuasetelmia:

Balineesiprinssin alkuasetelma ja heidän lopputuloksensa (15.2 mennessä)

Luolaleijonan klaanin alkuasetelma ja heidän lopputuloksensa

Yrttiset ja nähtävissä heidän lähtökohtansa haasteelle. Ja Yrttisten upea lopputulos.

Tässä esillä myös meillä (eli vieraassa paikassa) kuvattu harjoitus Jonnasta ja Pietasta. Heidän lähtötilanteensa taisi olla täysi nolla, ja Pietan koulutus on myös aika satunnaista. Kun Jonna tuosta aktivoituisi ja opettelisi hieman koulutuksen saloja niin ties mikä temppuhirmu Pietasta kehkeytyisi ;)

Taikavoiman kissalan lopputulos, varsinaista lähtötilannekirjoitusta heillä ei ollutkaan, mutta kuulemme mielellämme myös kokemuksia harjoittelusta.

Ja omamme, eli lähtökohta ja lopputulos

fedjan suorituksessa on mukana edelleen hieman "tassutoimintaa", mutta mielestäni poika on silti kehittynyt hurjasti. Kommentointikin on jäänyt pois tempusta. Kolmen sekunnin pyydetty suoritus taitaa täyttyä vain ensimmäisessä nousussa, mutta hyvä että edes siinä ;) Ronjan kohdalta aikatoive täyttyy, mutta kehitystä (ja harjoitusta) on vähemmän.

Ja sitten lähtökohtia, johon toivottavasti saamme jossakin vaiheessa päivitystä ;)

Jelecats blogilta saimme haasteen alussa kommentin, ettei videokameraa löydy. Allin ongelma siinä vaiheessa oli että se tarraa etutassuilla käteen kiinni (kuten moni muukin alussa). Mielellämme kuulemme myös kirjallisesti miten Alli (tai muut) ovat edistyneet.

Maria, jos lähdit mukaan temppuharjoitukseen (ja sait kirjan kirjastosta) niin kerropa kuulumisiasi.

Jos unohdin jonkun listalta, niin pistäkää viestiä ja päivitän teidät mukaan :)

Kiitoksia kaikille osallistujille! Olen NIIN ylpeä teistä!!!

Pentuvideoita

2010-02-25T11:37:00.002+02:00

Kuten edellisessä tekstissäni kerroin, kävimme viime sunnuntaina moikkaamassa Nexua ja sen pentuja. Kuvasin silloin varmaankin puoli tuntia pentujen touhuja. Ne ovat mielestäni kertakaikkiaan hurmaavassa iässä :)Ohessa lyhyet videot yleisestä touhuilusta ja visuaalista aineistoa taustalla kuvaamisen vaikeudesta :)

Pennuilla on siisteyskasvatus hieman vielä vaiheessa. Parhaita pissimis ja kakkimispaikkoja tuntuivat olevan kaikki muut, paitsi hiekkalaatikko. No, pieniä ovat vielä, eiköhän emo pian kiireiltään paneudu tämänkin asian opettamiseen ;)

vuodenaikapennut - kevättä odotellessa

2010-02-22T12:44:00.010+02:00

Eilen kävimme taas tervehtimässä rakasta pientä suklaakissaamme ja sen pentuja. Aika moisia rasavillejä oli vastassa. Olivat ne kyllä ihan ylisuloisiakin.

Ensin kuvassa emo, eli rakas suklaamme :)

Nunnu - hurja huiskantappaja

Taku - uninen hurmuri

Goljat - sydämenvaltaaja

Tiku - sievä pieni prinsessa

Ja loppuun vielä muutama yhteiskuva. Tämä yhteiskuvien ottaminen käy kyllä kerta kerralta vaikeammaksi, kun eivät meinaa pysyä "koossa".

Emon aktivoinnin lomassa myös pennut osoittivat ensi kertaa kiinnostustaan touhuun. Ne seurasivat pää vinossa emon kehräystä, ylävitosen lauontaa ja namipalkintojen syömistä. Muutama koski hienosti itsekin kohdentamisharjoituksen aikana sormeen emon mallin mukaisesti, mutta raksut eivät kelvanneet palkkioksi. Koitimme silitellä pikkuisia huomiopalkkana, mutta seuraavalla kerralla aion ottaa käyttöön märkäruokapalkkauksen omista sormenpäistäni (mikäli jättävät sormeni rauhaan).

Temppuhaastepäivitys ja pentuvideo

2010-02-18T21:58:00.020+02:00

Pystyssä seisominen on edistynyt ihan mukavasti. Ohessa kaksi videota, joista näkyy hyvin edistymisen vaiheita. Ensimmäisessä keskityin kehittämään itse nousuprosessia ja toisessa tavoitteena olivat mahdollisimman nopeat toistot. Fedja on kehittynyt tempussa mukavasti, vaikka se selkeästi on sen mielestä vaativa. Alussa kävimme paljonkin keskustelua tempun suorittamisesta, mutta vähitellen tuo Fedjan kommentointi on vähentynyt. Videosta kuulette mitä tarkoitan tällä.

Ronjan suoritus ei ole juurikaan parantunut. Lähinnä suorituksen kesto on pidentynyt. Itse en ole aktiivisesti enää lähiaikoina kehittänyt Ronjan suoritusta tässä, koska sillä tuntui olevan heikentävä vaikutus toiseen harjoitteilla olevaan temppuun. Fedjan kanssa siis osallistumme haasteeseen ja katsotaan mikä on tilanne reilun viikon päästä.

Loppuun vielä bonusvideo Nexun pennuista 4,5 viikon iässä. Tässä kannattaa olla äänet päällä. Voitte arvata kuka näistä on suosikkini. Ei kukaan turkulainen haluaisi ylisuloista itispentua? Olisi huippua saada yksi näistä temppukissa-aluista tälle seudulle...Kyydissä pääsee kyllä Porvooseen pentuja katsomaan ;) (linkitetty photobucketin kautta, näkyykö nyt?)

Ystävänpäivätoivotus vuodenaikapentujen lähettämänä :)

2010-02-14T23:31:00.008+02:00

Kuvat puhukoon puolestani: (muokattu 19.2 - goljatin kuva vaihdettu kun iski suuri epäilys että aikaisemmin esillä ollut kuva olikin Nunnu)

Goljat

Tiku

Nunnu

Taku

Yhtä vaille

Ja koko konkkaronkka (joita ei kerta kaikkiaan saanut pysymään samassa kuvassa)

Toivottavasti Janilla on näistä parempi kimppakuva. Ainakin tiedän häneltä löytyvät suhteellisen herttaista videomateriaalia ;)Minullakin on jotakin videoita, eli katsotaan onko niissä jotain julkaistavaakin...

Hetki pikkukisojen elämää

2010-02-13T17:47:00.002+02:00

Huomenna suuntaan Porvooseen tapaamaan Nexun nelikkoa. Ennen sitä on korkea aika julkaista lyhyt videopätkä, jonka kuvasin viime reissulla kaksi viikkoa sitten.

Tomera Goljat söpöstelee etualalla.
:D

Tosi hauska nähdä miten pennut ovat kasvaneet. Suurin ikävä tietysti on kuitenkin sitä emoa. Katsotaan innostuuko Nexutin yhtä paljon naksutinkoulutuksesta kuin viimeksi

Agitreenejä, kissanpäiviä ja muuta mukavaa

2010-02-08T18:57:00.007+02:00

Viime viikonloppu kului pitkälti kissaharrastuksen parissa. Perjantaina aloitin esteiden rakennus ja maalausprojektin. Tarkoituksenani oli jo pidempään ollut rakentaa tukevammat esteet kisakäyttöön ja koska olin luvannut esteitä lainaksi sunnuntaille, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Uusia esteitä syntyi kaksi: hyppyeste ja alituseste. Lisäksi maalailin vanhoista esteistä muutamaa kulunutta paikkaa ja päivitin setin yhteensopivaksi. Tulevaisuus näyttää jäävätkö nämä kaksi uutta estettä omikseni vai luovutanko ne Agilitykissat ry:lle kulukorvausta vastaan. Periaatteessa ideani oli rakentaa ne yhdistykselle, koska Turussa ei yhdistyksen kisaesteitä ole ollut kuin kaksi.

Kuvassa reipas muru, Pietari (ystäväni Jonnan kissa) testailee uutta kuvauspohjaa.

Lauantaina meillä vieraili muutamia kissan koulutuksesta kiinnostuneita ihmisiä. Treenasimme, kuvasimme ja juttelimme eli vietimme toisinsanoen laatuaikaa yhdessä :) osa teistä on jo saattanutkin lukea tapahtumasta Luolaleijonan klaanin blogista (jossa tuoreissa kuvissa näkyy muuten osa uusista esteistä) tai Balineesiprinssin blogista . Minulla ainakin oli lauantaina oikein mukavaa. Niin kuulemani mukaan muillakin, joten jatkanemme näitä yhteistreenejä myös jatkossa noin kerran kuukaudessa :)

Koulutuskuvissa esiintyvät Aslan ja Raichu. Nämä minun koulutuskuvani eivät ole mitään erityisen hyviä kun keskityin videokuvaamiseen, muiden räpsytellessä salamanvaloa ;)

Ohessa lyhyt tiivistelmä treeneistä. Huomatkaa että jännittävä uusi tila on kissoille suuri kriteeri. Kotona treenaus siis sujuu näillä nopeammin (paitsi Pietalla, joka on kuin kotonaan vieraissa tiloissa).

Sunnuntaina olimme Fedjan kanssa Turokin kissanpäivillä. Hieno tapahtuma, jossa oli rento, mukava ilmapiiri. Fedja otti myös koko päivän todella lunkisti, vaikka minä vietinkin suuren osan päivästä pöytiä desinfioimassa. Tuo työtehtävä oli sinänsä ihan mielenkiintoinen että pääsin katsomaan hyvin läheltä monenlaisia kissoja ja kuulemaan niiden esittelyt aitiopaikalta. Ainoa kuva tapahtumasta on Aslanista, häkkinaapuristamme ja Luolaleijonan klaanin jäsenestä

vauvat talvitunnelmissa

2010-02-01T15:43:00.012+02:00

Huomautus: Seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa vaikeaa pentukuumetta...

Eli kävimme viikonloppuna tervehtimässä Nexun nelikkoa. Pennut olivat hurrrmaavia. Aivan täydellisiä söpöläisiä. Täydellinen oli myös väsäämäni talvitunnelmainen kuvaustausta ja luonnonvaloakin riitti ihan mukavasti. Pitää myöntää että tällä kertaa olen ylpeä kuvista (joskin ovat mallitkin aika uskomattoman ihania ;)

Willicon Quatro Stagione

Tosi hauskoja persoonia nuo pennut ovat. Tällä hetkellä näyttää että ruskea poika olisi se porukan dominoiva pentu. Suurin äänitorvi se ainakin on.

Willicon Estate Incantato

Willicon Autunno Dolce

Willicon Magia d'Inverno

Willicon Primavera Verde

Ja ylpeä mamma

Videohaasteen lähtöasetelma

2010-01-26T21:42:00.002+02:00

Olen ollut aivan fiiliksissäni, kun muutama henkilö on julkaissut blogeissa omia koulutusvideoita. Balineesiprinssin videosta innostuneena heitin ilmaan haasteen kissankoulutusta aloitteleville. Ideana on että haasteesta kiinnostuneet kuvaisivat videolle (tai kertoisivat kirjallisesti) lähtötasonsa "pystyssä seisomiseen". Tavoitteena on saada kissa seisomaan pystyssä helmikuun loppuun mennessä vähintään 3 sekunnin ajan (toki itselleen voi asettaa pienemmänkin tavoitteen). Omistajat voivat myös valita seisomisasennon kissan ruumiinrakenteen mukaan. Solakat, lihaksikkaat kissat onnistuvat takajaloillaan seisomisessa ehkä helpoimmin. Tukevarakenteisemmille yksilöille sopii "pylly maassa" seisominen varsin hyvin tavoitteeksi.

Meillä temppu on ollut (pylly maassa) hallussa aikoinaan kummallakin maatiaisella, mutta nyt huomasin että koska tämän tempun harjoittelusta on aikaa, pyrkivät kummatkin myös huitomaan tassuillaan (olemme viimeksi harjoitelleet tässä asennossa tiikerin leikkimistä). Alunperin olin ajatellut ottavani omaksi haasteeksi jommalla kummalla ihan tuon takajaloilla seisomisen, mutta nyt taidan keskittyä ensin huitomisen poistamiseen ja sitten vasta yritän saada jomman kumman nostamaan pyllyn ylös lattialta. Saa nähdä miten pitkälle pääsemme tässä helmikuun loppuun mennessä, kun muitakin harjoituksia on kesken :)

Tässä siis lähtöasetelma:

En ole vielä päättänyt kumman kanssa osallistun haasteeseen. Riippuu pitkälti siitä miten niiden muut temput kärsivät tämän harjoittelusta. Ronja on kevyempi, Fedjalla taas on parempi lihaskunto. Aika tasan on siis lähtökohdat tähän temppuun.

Pikainen ulkolenkki

2010-01-18T20:25:00.010+02:00

Ilmojen hieman lämmetessä niistä huippupakkasista, ovat karvaiset kaverit nauttineet pikaisista ulkopyrähdyksistä.

Tänään iltapäivällä molemmat puhkuivat innosta pihalle päästyään. Varsinkin Fedja (jolla on viime päivinä ollut virtaa vaikka muille jakaa) säntäili paikasta toiseen haistelemassa, maistelemassa ja kuoputtamassa.

Ronja tyytyi hetken tilannetta pohdittuaan raikkaan ilman haisteluun ja lintujen tarkkailuun.

Sitten sille iski vilu. Tassujen karvoihin jäi lunta ja se oli hurrrjan kylmää.

Fedja sen sijaan olisi voinut jatkaa vielä tutkimista, tosin talon harjan alla, joka oli lumettomampi.

Mutta koska Ronja pää vinossa toivoi sisällemenoa, avasin sille oven ja Fedjakin päätti siirtyä lämpimiin sisätiloihin.

Samaan aikaan toisaalla Nexu ja vauvat voivat hyvin. Vilpertit ovat jo lähes tuplanneet painonsa ja ensimmäiset niistä availevat jo silmiään. Minun tekisi mieli olla jatkuvasti puhelimen päässä kysymässä kuulumisia, mutta onneksi Fedja on tehokas muistuttamaan, jos hänen huomiointinsa jää liian vähäiseksi ;) Vielä on Eve jaksanut kuulumisia tehokkaasti kertoa, kiitos siitä :)